Kumpaa potkitaan enemmän, palloa vai miestä? Kummassa asennossa pelaajat ovat kentällä enemmän, pystyssä vai pitkällään? Tyhmiä kysymyksiähän nämä ovat, mutta ei voi olla kummastelematta yhtämittaista kaatuilemista. Jos olisin tarmokkaampi, kuvaisin videokameralla kaikkien kaatumisien keston yhden ottelun ajalta. Tilastossa eivät ne näy, eikä kommenttarit puhu. IkiWanha epäilee niitä olevan enemmän, mitä lisäajaksi määrätään.
Kannattaisiko palkata painivalmentaja? Opettaisi pelaajille lonkkaheiton. Kokonelsonia yrittävät huonohkolla menestyksellä. Lonkkaheiton teho vaikuttaa varmasti. Eikä ote katko luita, ennen kuin vastustaja mätkähtää kenttään. Pienempi mies pystyy paiskaamaan itseään suuremman. Ainoa puute, ettei sitä voi tehdä salaa. Sen voi säädellä luvalliseksi.
Rupean rasistiseksi. Peliin ja tuloksiin en tunne intohimoa. Niinpä joudan havainnoimaan monenlaista. Pelaajien ihonväriäkin. Joukkueiden ihon väri ei noudata aina maantiedettä. Ranskan joukkue on tyypillinen esimerkki. Lainaan Hitleriä: "--- Ranskakin on niin neekeristynyt valtio --"
Ranskan joukkuetta katsoessa selviää Hitlerin olleen oikeassa.
Ennustan maailmanmestarista: Suuret palloiluvaltiot ovat monivärisiä. Maa, jonka kaikki pelaajat ovat kalpeanaamoja ei voita mestaruutta. Mutta sellainen maa, jolla ei ole yhtään kalpeanaamaa, pystyy voittamaan.
Valkoista hegemoniaa ei ole. Onko musta...?
maanantai 25. kesäkuuta 2018
Muovikassiheimo
Pielavedellä se oli rannan remmi. Niitä jotka pelasivat tentun kera, sanottiin: puistokemisti. Muovikassiheimosta en kuullut, nimitys pulpahti jostain päähäni. Muovikassiheimo. Kauanko olen kuulunut tuohon lajiin? Ensimmäisistä havainnoista en muista.
Rautalammilla oikaisin kirkon puiston läpi. Muutamia pikkupoikia oleskeli siellä. Virne naamalla kysyi joku: "Mitä siinä kassissa on?"
--- Ei oo kaljaa.
Poikien ilmeen ymmärsin, mutta en selitellyt enempää. Kassissa oli uimahousut ja pyyhe.
Syksykylmien aikana käytin puolitakkia. Ulkoilussa. Jaana tuonut sen kirppikseltä. Kallis merkkivaate. Sisäpuolella useita leimoja, painettu korkealaatuisella painatuksella. Leimoista selvisi ostopaikaksi New York.
Mokkapintainen nahkatakki ollut joskus jonkin värinen. Tummanvihreähkö vai tummansininen? Päälläni se oli yksinkertaisesti musta, kulunut. Liekö ostettu ennen sotia. En arvannut sitä kummitusvaateeksi.
Sateen jäljiltä Kolea ilta. Paksu pilviverho hämärsi maiseman. Kuljin Rautalammin valtaväylää. Valaistua. Himmeä valaisi heikosti. Kävelin kirkon puoleista jalkakäytävää. Kaukana vastaantulevan nuoren naisen tunnistin usein kävelyllään näkemäkseni. Persoonaansa en tuntenut.
Ei hän ennen pelännyt, eikä ollut syytäkään. Mutta nyt kun pasteerasin "Amerikan Takissani", nuori nainen vaihtoi hyvissä ajoin leveän väylän toisen puolen jalkakäytävälle.
Ilmeisesti hänen mielestään olin arvaamaton.
Tänään vein tyhjentämiäni pulloja sekä keräämiäni purkkeja. Tullessani toin 35 cl pullon halpaa (huonoa?) konjakkia. Pullo roikkuvan muovikasin pohjalla kirvoitti ajattelemaan.
Suonenjoen raitilla kuljeksii "oikea alan mies". Menee omine meinaamisineen. Kerran vastaan tullessa tuijotti kiinteästi minua. Epätavallisuutta ihmettelin. Mitä kummaa minussa? Niinpä niin! Todellisen asiantuntijan silmät havaitsivat Muovikassissa pullottavan prandypullon.
Rautalammilla oikaisin kirkon puiston läpi. Muutamia pikkupoikia oleskeli siellä. Virne naamalla kysyi joku: "Mitä siinä kassissa on?"
--- Ei oo kaljaa.
Poikien ilmeen ymmärsin, mutta en selitellyt enempää. Kassissa oli uimahousut ja pyyhe.
Syksykylmien aikana käytin puolitakkia. Ulkoilussa. Jaana tuonut sen kirppikseltä. Kallis merkkivaate. Sisäpuolella useita leimoja, painettu korkealaatuisella painatuksella. Leimoista selvisi ostopaikaksi New York.
Mokkapintainen nahkatakki ollut joskus jonkin värinen. Tummanvihreähkö vai tummansininen? Päälläni se oli yksinkertaisesti musta, kulunut. Liekö ostettu ennen sotia. En arvannut sitä kummitusvaateeksi.
Sateen jäljiltä Kolea ilta. Paksu pilviverho hämärsi maiseman. Kuljin Rautalammin valtaväylää. Valaistua. Himmeä valaisi heikosti. Kävelin kirkon puoleista jalkakäytävää. Kaukana vastaantulevan nuoren naisen tunnistin usein kävelyllään näkemäkseni. Persoonaansa en tuntenut.
Ei hän ennen pelännyt, eikä ollut syytäkään. Mutta nyt kun pasteerasin "Amerikan Takissani", nuori nainen vaihtoi hyvissä ajoin leveän väylän toisen puolen jalkakäytävälle.
Ilmeisesti hänen mielestään olin arvaamaton.
Tänään vein tyhjentämiäni pulloja sekä keräämiäni purkkeja. Tullessani toin 35 cl pullon halpaa (huonoa?) konjakkia. Pullo roikkuvan muovikasin pohjalla kirvoitti ajattelemaan.
Suonenjoen raitilla kuljeksii "oikea alan mies". Menee omine meinaamisineen. Kerran vastaan tullessa tuijotti kiinteästi minua. Epätavallisuutta ihmettelin. Mitä kummaa minussa? Niinpä niin! Todellisen asiantuntijan silmät havaitsivat Muovikassissa pullottavan prandypullon.
lauantai 16. kesäkuuta 2018
Erkin keittiöstä
Tomaattia käytän joka päivä. Kurkkua välttelin. En arvostanut, mielestäni usein kallista. Jokunen viikko sitten aloitin kurkun syönnin. Mistäköhän syystä? Joku terveys-systeemin asiantuntija mainitsi kurkun olevan emäksisen.
Sana emäksinen johti pitkän ajan taakse muistamiseen. Joku huru-ukko, uskomus lääkitsijä, kehui koivun tuhkaa. Käyttötapaa en muista. Kysyivät tiedemieheltä. Luonnollisesti tämä tyrmäsi sen humpuukina. Tutkimalla ei ole löydetty tuhkasta mitään terveyttä edistävää. Taivuin olemaan yhtä mieltä. Kaikkihan on palanut. Palanut tuhkaksi.
Sillä hetkellä ei tullut mieleeni: toimiihan tuhka erinomaisena lannoitteena! Lieneehän siinä jotain.
Joku saman luokan uskomustohtori luennoi. Minulle uutta oli ihmisen kehon ominaisuuksina hapan ja emäksinen. Vertauskuvallisesti monikin ihminen on "hapan", mutta se on toinen juttu.
Kului aikaa huru-ukon puheista. Mieleeni tuli maalaisnaisten käyttäneen pyykin pesussa tuhkalipeää. Pesuaineena. Minulla ei ole hajuakaan, miten sitä käsiteltiin.
Jossain elämäni vaiheen mekaanikkona puuhailin pesuloiden koneiden parissa. Tajuntaani tuli seikka: Pesuaineen emäksisyys.
Pesuaineen emäksisyys. Ihmisen emäksisyys. Kurkun emäksisyys.
Huru-ukko puhui koivun tuhkasta. Onko se emäksistä? Oliko ukkelin jorinoissa sittenkin perää?
En tiedä kehostani; onko se hapan vai emäksinen, tai kenties jotain siltä väliltä?
Kun syön kurkkua, väheneekö happamuus? En kuitenkaan rupea "tuhkimoksi".
Unohdin pakastimessa olevat rouskut. Pakattu voimariinirasioihin. Laitoin pari kertaa salaatiksi. Rasiassa vain on hiukan liikaa sillä tavalla kertakäyttöön.
Jospa laittaisin ruokaa. Yksinkertainen resepti: Paistinpannulle sianlihaa, sieniä ja sipulia.
Ei onnistunut aivan nappiin. Täksi aamuksi varasin pakkasesta rasian molempia. Sieniä ja kylkiviipaleita. Aloin kokkailemaan. Vasta sitten jostain aivon lokeroista kohosi muistikuva edellisestä. Ilmankos? Minä en huuhdellut pakastimesta sulaneita rouskuja! Ohjeen mukaan pakastan rouskut ryöppäyksen ja huuhtomisen jälkeen omassa mehussaan. Säilyvät erinomaisesti. Sulattamisen jälkeen huuhdon hyvin ja sienet ovat kuin vasta kerättyjä.
Tänä aamuna muistin huuhtoa ja latelin vähäksi aikaa ritilän päällä pyyheliinalle. Sitten töppäilin, mutta vahinkoa ei tullut. Tämän gourmeen resepti ei ole valmis, kehittelen.
Panin kaikki samaan satsiin. Pannussa pyöritellessäni arvelin, olisko parempi kypsentää läskimurut ensiksi, että rasva irtoaa. Pyörittelin hetken. Vähensin lämpöä. Ainekset olivat kypsyneet vain vähän. Sitten hoksasin. Panin lämmön minimiin ja pannun päälle lasikannen. Istahdin koneen ääreen. Sitten muistin: enhän pannut suolaa. Menin korjaamaan laiminlyönnin. Istuin pulpettiin.
Yllättäen tunkeutui hajuelimeeni ruuan tuoksu! Kypsältä näytti. Oli vähän takertunut pannun pohjaan. Alapinnalta tummunut lähes mustaksi. Mutta vain ohuelti. Raaputtelin muovilastalla. Irtosi hyvin.
Otin varovasti annoksen. Höysteeksi kookas tomaatti ja pätkä kurkkua. Maistui yllättävän hyvältä! Sian kylkipalaset kypsyneet täysin ja sopeutuneet ainesten kanssa.
Epäonnistuneella haparoivalla kokkaamisella erinomainen ateria! Söin kaiken.
Onnistunko seuraavalla kerralla epäonnistumaan tai epäonnistumalla onnistumaan?
Sana emäksinen johti pitkän ajan taakse muistamiseen. Joku huru-ukko, uskomus lääkitsijä, kehui koivun tuhkaa. Käyttötapaa en muista. Kysyivät tiedemieheltä. Luonnollisesti tämä tyrmäsi sen humpuukina. Tutkimalla ei ole löydetty tuhkasta mitään terveyttä edistävää. Taivuin olemaan yhtä mieltä. Kaikkihan on palanut. Palanut tuhkaksi.
Sillä hetkellä ei tullut mieleeni: toimiihan tuhka erinomaisena lannoitteena! Lieneehän siinä jotain.
Joku saman luokan uskomustohtori luennoi. Minulle uutta oli ihmisen kehon ominaisuuksina hapan ja emäksinen. Vertauskuvallisesti monikin ihminen on "hapan", mutta se on toinen juttu.
Kului aikaa huru-ukon puheista. Mieleeni tuli maalaisnaisten käyttäneen pyykin pesussa tuhkalipeää. Pesuaineena. Minulla ei ole hajuakaan, miten sitä käsiteltiin.
Jossain elämäni vaiheen mekaanikkona puuhailin pesuloiden koneiden parissa. Tajuntaani tuli seikka: Pesuaineen emäksisyys.
Pesuaineen emäksisyys. Ihmisen emäksisyys. Kurkun emäksisyys.
Huru-ukko puhui koivun tuhkasta. Onko se emäksistä? Oliko ukkelin jorinoissa sittenkin perää?
En tiedä kehostani; onko se hapan vai emäksinen, tai kenties jotain siltä väliltä?
Kun syön kurkkua, väheneekö happamuus? En kuitenkaan rupea "tuhkimoksi".
Unohdin pakastimessa olevat rouskut. Pakattu voimariinirasioihin. Laitoin pari kertaa salaatiksi. Rasiassa vain on hiukan liikaa sillä tavalla kertakäyttöön.
Jospa laittaisin ruokaa. Yksinkertainen resepti: Paistinpannulle sianlihaa, sieniä ja sipulia.
Ei onnistunut aivan nappiin. Täksi aamuksi varasin pakkasesta rasian molempia. Sieniä ja kylkiviipaleita. Aloin kokkailemaan. Vasta sitten jostain aivon lokeroista kohosi muistikuva edellisestä. Ilmankos? Minä en huuhdellut pakastimesta sulaneita rouskuja! Ohjeen mukaan pakastan rouskut ryöppäyksen ja huuhtomisen jälkeen omassa mehussaan. Säilyvät erinomaisesti. Sulattamisen jälkeen huuhdon hyvin ja sienet ovat kuin vasta kerättyjä.
Tänä aamuna muistin huuhtoa ja latelin vähäksi aikaa ritilän päällä pyyheliinalle. Sitten töppäilin, mutta vahinkoa ei tullut. Tämän gourmeen resepti ei ole valmis, kehittelen.
Panin kaikki samaan satsiin. Pannussa pyöritellessäni arvelin, olisko parempi kypsentää läskimurut ensiksi, että rasva irtoaa. Pyörittelin hetken. Vähensin lämpöä. Ainekset olivat kypsyneet vain vähän. Sitten hoksasin. Panin lämmön minimiin ja pannun päälle lasikannen. Istahdin koneen ääreen. Sitten muistin: enhän pannut suolaa. Menin korjaamaan laiminlyönnin. Istuin pulpettiin.
Yllättäen tunkeutui hajuelimeeni ruuan tuoksu! Kypsältä näytti. Oli vähän takertunut pannun pohjaan. Alapinnalta tummunut lähes mustaksi. Mutta vain ohuelti. Raaputtelin muovilastalla. Irtosi hyvin.
Otin varovasti annoksen. Höysteeksi kookas tomaatti ja pätkä kurkkua. Maistui yllättävän hyvältä! Sian kylkipalaset kypsyneet täysin ja sopeutuneet ainesten kanssa.
Epäonnistuneella haparoivalla kokkaamisella erinomainen ateria! Söin kaiken.
Onnistunko seuraavalla kerralla epäonnistumaan tai epäonnistumalla onnistumaan?
Lieden ajastin
Kuulen mainittavan, että vanhukset eivät katkaise virtaa, vaan odottavat ajastimen katkaisevan. Siinä saattaa olla väärinkäsitys.
Ainakaan minun laitteessani ei ajastinta voi laittaa lyhyeksi aikaa. Se kytkeytyy vasta lähes 20 minuutin ajalle. Muutamia minuutteja ei kytkeydy.
Puuron keitto ja ruuan lämmitys kestää vähän aikaa ja voi käyttää jälkilämpöä hyväkseen.
Kun katkaisimesta katkaisee virran, jää ajastimen merkkivalo palamaan kunnes aika kuluu. Se merkkivalo kertoo myös, mikä levy on käytössä.
Joka ei sitä tiedä, ihmettelee punaisen pyörylän hohtavan, vaikka keittoastia on nostettu pois.
Sammuu,kunhan viritetty aika päättyy.
Minä höperehdin ja kytken joskus väärän levyn päälle, sen kyllä huomaa, hehkuu punaisena.
Ainakaan minun laitteessani ei ajastinta voi laittaa lyhyeksi aikaa. Se kytkeytyy vasta lähes 20 minuutin ajalle. Muutamia minuutteja ei kytkeydy.
Puuron keitto ja ruuan lämmitys kestää vähän aikaa ja voi käyttää jälkilämpöä hyväkseen.
Kun katkaisimesta katkaisee virran, jää ajastimen merkkivalo palamaan kunnes aika kuluu. Se merkkivalo kertoo myös, mikä levy on käytössä.
Joka ei sitä tiedä, ihmettelee punaisen pyörylän hohtavan, vaikka keittoastia on nostettu pois.
Sammuu,kunhan viritetty aika päättyy.
Minä höperehdin ja kytken joskus väärän levyn päälle, sen kyllä huomaa, hehkuu punaisena.
torstai 14. kesäkuuta 2018
Tänä pänä
Heräsin varhain kovaan kipuun säärissäni. Hermostuttavaa. Kipu lopahti heti liikkeelle lähtiessäni. Puurottelin. Painuin pehkuihin. Käpristelin. Nukahdin.
Päätin lähteä maastokävelylle, kun oli lauhkea ilma. Ajoin autolla rinkelitehtaan lähistölle. Käppäilin väylää viistoon. Nousin sopivan jyrkkää rinnettä polulle. Katsoin jyrkkää rinnettä alaspäin. Rinteen alta notkosta kohosi melko jyrkkä vastarinne. Mainiota treeniä jaloille. Erehdyin. Se oli hakkuuaukea. Suuret kannot kertoivat. Kulkemista haittasi risukko. Risukon vaiva korvautui. Vastarinteen päällä on erittäin hieno polku. Melko pitkä. Seurasin polkua viehtyneenä. Päätin ottaa selvän, mistä se alkaa ja mihin johtaa?
Polku johti tutun tuntuiseen kohtaan. Päätin selvittää, mistä se alkaa? En selvittänyt! En löytänyt sitä polkua enää! Kiertelin aikani ja palasin merkittyä reittiä. Tulin autoni luo.
Vastaisuutta varten tiedän, ettei eksymistä tarvitse pelätä. Alue on ympäröity rajoittuneeseen alueeseen. Pakosta törmää johonkin.
Palattuani kirjoitin pienen jutun eri aiheesta. Kriittinen arvioni hyväksyi sen. Lähetin paikallislehden toimitukseen. Julkaiseekohan?
Sen polun vielä asemoin päähäni. Jos kiinnostunut vieras haluaa, vien hänet sinne.
Halunneeko kukaan?
Päätin lähteä maastokävelylle, kun oli lauhkea ilma. Ajoin autolla rinkelitehtaan lähistölle. Käppäilin väylää viistoon. Nousin sopivan jyrkkää rinnettä polulle. Katsoin jyrkkää rinnettä alaspäin. Rinteen alta notkosta kohosi melko jyrkkä vastarinne. Mainiota treeniä jaloille. Erehdyin. Se oli hakkuuaukea. Suuret kannot kertoivat. Kulkemista haittasi risukko. Risukon vaiva korvautui. Vastarinteen päällä on erittäin hieno polku. Melko pitkä. Seurasin polkua viehtyneenä. Päätin ottaa selvän, mistä se alkaa ja mihin johtaa?
Polku johti tutun tuntuiseen kohtaan. Päätin selvittää, mistä se alkaa? En selvittänyt! En löytänyt sitä polkua enää! Kiertelin aikani ja palasin merkittyä reittiä. Tulin autoni luo.
Vastaisuutta varten tiedän, ettei eksymistä tarvitse pelätä. Alue on ympäröity rajoittuneeseen alueeseen. Pakosta törmää johonkin.
Palattuani kirjoitin pienen jutun eri aiheesta. Kriittinen arvioni hyväksyi sen. Lähetin paikallislehden toimitukseen. Julkaiseekohan?
Sen polun vielä asemoin päähäni. Jos kiinnostunut vieras haluaa, vien hänet sinne.
Halunneeko kukaan?
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
Lentokoneistakin
Rantasalmella etsivät löytäneet Neuvostoliittolaisten lentokoneiden jäännöksiä. Tiputettu kesken lennon. Aikoneet pommittaa Joroisten lentokenttää.
Semmoisista koneista olen kirjoittanut. En muista, tännekö vai "pöytälaatikkoon"?
Vuotta en pysty sanomaan. Oliko talvisodan aikana, vai kenties jatkosodan aikana 1942. Jotenkin päättelyni johtaa talvisodan lopulle. Pekka Rytkönen oli elossa. Kuoli toukokuussa 1942.
v 1942 oli venäläisillä tärkeämpiä kuin Suomi. Niin arvelen?
Ajankohta Helmi - Maaliskuu. Talvisota päättyi maaliskuun alkupuolella. Varhaisen iltapäivän aurinko valaisi hohtavan hangen. Jyrinä havahdutti ja menimme ulos. Mustia koneita, kaksi isoa ja yksi pienempi. Nykyaikaisiin verrattuna lensivät hitaasti, mutta pitivät hirveää melua. Lensivät melko matalalla sillä kohtaa, missä oli Korpelan perunapelto. Menivät Ohemäelle päin. Matalalla lentäen pyrkivät ilmeisesti suojautumaan. Voidaan päätellä, etteivät he päässeet "kotiin". Harvaan asuttujen seutujen yllä matalalla lentäen yrittivät. Siitäkin hetkestä, kun ylittivät Korpelan pihapiirin on kulunut hitaalla menolla kotvasen ennen kuin olivat rajalla. Tuskin sinne asti pääsivät. Sillä linjalla ympäristössä oli puhelimet vain Heinikanmäellä ja Ohemäellä. Pakosta ne oli havaittu puhelimenkin kohdalla.
Ylivieskaa pommittivat. Rautatien risteysasema. Tarkistin kartasta. Suora linja Ylivieskasta johtaa suunnilleen Parikkalaan.
Semmoisista koneista olen kirjoittanut. En muista, tännekö vai "pöytälaatikkoon"?
Vuotta en pysty sanomaan. Oliko talvisodan aikana, vai kenties jatkosodan aikana 1942. Jotenkin päättelyni johtaa talvisodan lopulle. Pekka Rytkönen oli elossa. Kuoli toukokuussa 1942.
v 1942 oli venäläisillä tärkeämpiä kuin Suomi. Niin arvelen?
Ajankohta Helmi - Maaliskuu. Talvisota päättyi maaliskuun alkupuolella. Varhaisen iltapäivän aurinko valaisi hohtavan hangen. Jyrinä havahdutti ja menimme ulos. Mustia koneita, kaksi isoa ja yksi pienempi. Nykyaikaisiin verrattuna lensivät hitaasti, mutta pitivät hirveää melua. Lensivät melko matalalla sillä kohtaa, missä oli Korpelan perunapelto. Menivät Ohemäelle päin. Matalalla lentäen pyrkivät ilmeisesti suojautumaan. Voidaan päätellä, etteivät he päässeet "kotiin". Harvaan asuttujen seutujen yllä matalalla lentäen yrittivät. Siitäkin hetkestä, kun ylittivät Korpelan pihapiirin on kulunut hitaalla menolla kotvasen ennen kuin olivat rajalla. Tuskin sinne asti pääsivät. Sillä linjalla ympäristössä oli puhelimet vain Heinikanmäellä ja Ohemäellä. Pakosta ne oli havaittu puhelimenkin kohdalla.
Ylivieskaa pommittivat. Rautatien risteysasema. Tarkistin kartasta. Suora linja Ylivieskasta johtaa suunnilleen Parikkalaan.
torstai 7. kesäkuuta 2018
Suomalaiset; me olemme typeriä
Vai olemmeko? Yle kerskuu raikkaalla jne. Ja paskan marjat. Yhtä sekavaa sik-sakkia ja juoruilua. Urheilulla järjettömän suuri osuus ja huomio. TERO PITKÄMÄKI !!
Ylen sivuilla Tero Pitkämäki ohittaa Vladimir Putinin!!?? Ja muut lähitulevaisuuden tärkeät seikat ja tapahtumat! Sehän on vain urheilua, eikä vaikuta kansan talouteen kuin pienen hitusen verran, jos sitäkään. Mitä merkitsee kepin sinkauttaminen valtion budjettiin, tai Suomen työllisyyteen? Yhden itikan pierun verran.
"Kansa vaatii sirkushuveja". Se on tosiasia, mutta millä kansan sirkushuvit kustannetaan? Heittämättä pitkälle keppiä, vai?
En hurskastele. Tietenkin haluaisin olla yksi "pitkämäki", mutta kun en pysty. Huomattakoon ja tunnustettakoon, että maailmassa on jokunen miljardi kansalaista, joilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta olla minkäänlainen "pitkämäki". Näkevät nälkää alkeellisissa oloissa tai riutuvat vankileireillä. Eivät "pitkämäkiset" heidän kohtaloaan ajattele. Eivätkä vouhkavat urheilutoimittajatkaan. Suomalaisten urheiluhypen soisi ajattelevan, miten monta potentiaalista lahjakkuutta tuhotaan?
Se siitä. Palataan Tero Pitkämäkeen. Miksi? Miksi pitää pönkittää suuruutensa ohittaneita? Miksi Helsingin Olympialaisten viestin perille viejäksi valittiin Paavo Nurmi? En ole ainoa, joka sitä silloin ihmetteli? Miksi?
Miksi nuori valmentaja Mika Kojonkoski ei huolehtinut nuorista? Miksi ei kasvattanut uusia urheilijoita, vaan tuhlattiin voimavaroja kehäraakkiin Janne Ahoseen? Suomalaisista mäkihyppääjistä on huutava pula. Huutavan ääni hukkuu korpeen.
Pitkämäeltä uutisten mukaan katkennut jokin tärkeä osa. Kuitenkin höperehtivät hänen osallistumisestaan suurkisoihin??!! Pitkämäki saavutti suuren. Mutta tämän päivän Pitkämäki ei yllä lähellekään huippua terveenäkään, saati rampana. "Aika aikaa kutakin." "Timantitkaan eivät ole ikuisia."
Miksi pitää nöyryyttää? Nöyryyttää Pitkämäki EM-kisoihin?
Siinä tapauksessa ymmärtäisin jos olisi hämäys? Näytettäisiin rampiutunut urheilija, joka kuitenkin olisi "iskussa"? Pitkämäen aika meni jo. Eikä hassummin mennytkään. Miksi se ei urheilun päsmäreille riitä?
Helanderin kohdalla toimivat järkevästi. Helander heittää kisoissa vain muutamia kertoja. Ei haluta särkeä lahjakkuutta ahnehtimalla.
Pitkään lepuuttivat Antti Ruuskasta. Mielenkiintoista?
Palataan Mika Kojonkoskeen, jota pitävät melkein jumalana. Kun Mika Kojonkoski meni niittämään kunniaa Itävaltaan, Itävallalla oli lukuisa määrä hyviä mäkihyppääjiä. Tämän päivän suomeen saa tulla vaikka "ihmemies Intiasta", mutta kun ei ole mäkihyppääjiä. Ne hukattiin ennen kukoistuksen alkua.
Mihin ne hukkuivat? Hukkuivat unohdettuihin pikkumäkiin, joista entiset mestarit aloittivat. Utopistit haaveilivat järjettömästä lentomäki hankkeesta. Siellä ei pystyisi hyppäämään kuin ulkomaalaiset huiput. Suomessa ei semmoisia kasva.
Ainakaan toistaiseksi?
Ylen sivuilla Tero Pitkämäki ohittaa Vladimir Putinin!!?? Ja muut lähitulevaisuuden tärkeät seikat ja tapahtumat! Sehän on vain urheilua, eikä vaikuta kansan talouteen kuin pienen hitusen verran, jos sitäkään. Mitä merkitsee kepin sinkauttaminen valtion budjettiin, tai Suomen työllisyyteen? Yhden itikan pierun verran.
"Kansa vaatii sirkushuveja". Se on tosiasia, mutta millä kansan sirkushuvit kustannetaan? Heittämättä pitkälle keppiä, vai?
En hurskastele. Tietenkin haluaisin olla yksi "pitkämäki", mutta kun en pysty. Huomattakoon ja tunnustettakoon, että maailmassa on jokunen miljardi kansalaista, joilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta olla minkäänlainen "pitkämäki". Näkevät nälkää alkeellisissa oloissa tai riutuvat vankileireillä. Eivät "pitkämäkiset" heidän kohtaloaan ajattele. Eivätkä vouhkavat urheilutoimittajatkaan. Suomalaisten urheiluhypen soisi ajattelevan, miten monta potentiaalista lahjakkuutta tuhotaan?
Se siitä. Palataan Tero Pitkämäkeen. Miksi? Miksi pitää pönkittää suuruutensa ohittaneita? Miksi Helsingin Olympialaisten viestin perille viejäksi valittiin Paavo Nurmi? En ole ainoa, joka sitä silloin ihmetteli? Miksi?
Miksi nuori valmentaja Mika Kojonkoski ei huolehtinut nuorista? Miksi ei kasvattanut uusia urheilijoita, vaan tuhlattiin voimavaroja kehäraakkiin Janne Ahoseen? Suomalaisista mäkihyppääjistä on huutava pula. Huutavan ääni hukkuu korpeen.
Pitkämäeltä uutisten mukaan katkennut jokin tärkeä osa. Kuitenkin höperehtivät hänen osallistumisestaan suurkisoihin??!! Pitkämäki saavutti suuren. Mutta tämän päivän Pitkämäki ei yllä lähellekään huippua terveenäkään, saati rampana. "Aika aikaa kutakin." "Timantitkaan eivät ole ikuisia."
Miksi pitää nöyryyttää? Nöyryyttää Pitkämäki EM-kisoihin?
Siinä tapauksessa ymmärtäisin jos olisi hämäys? Näytettäisiin rampiutunut urheilija, joka kuitenkin olisi "iskussa"? Pitkämäen aika meni jo. Eikä hassummin mennytkään. Miksi se ei urheilun päsmäreille riitä?
Helanderin kohdalla toimivat järkevästi. Helander heittää kisoissa vain muutamia kertoja. Ei haluta särkeä lahjakkuutta ahnehtimalla.
Pitkään lepuuttivat Antti Ruuskasta. Mielenkiintoista?
Palataan Mika Kojonkoskeen, jota pitävät melkein jumalana. Kun Mika Kojonkoski meni niittämään kunniaa Itävaltaan, Itävallalla oli lukuisa määrä hyviä mäkihyppääjiä. Tämän päivän suomeen saa tulla vaikka "ihmemies Intiasta", mutta kun ei ole mäkihyppääjiä. Ne hukattiin ennen kukoistuksen alkua.
Mihin ne hukkuivat? Hukkuivat unohdettuihin pikkumäkiin, joista entiset mestarit aloittivat. Utopistit haaveilivat järjettömästä lentomäki hankkeesta. Siellä ei pystyisi hyppäämään kuin ulkomaalaiset huiput. Suomessa ei semmoisia kasva.
Ainakaan toistaiseksi?
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Miltä politiikka näyttää
Miksi Suomen poliittinen johto kantaa huolta Krimistä? Ensinnäkin; onko Krim Venäjää, vai Ukrainaa, vai jotain muuta? Missä asemassa ovat Krimin Tataarit? Pystyykö meidän Presidenttimme vastaamaan? Ei kukaan ole velvollinen vastaamaan IkiWanhalle korpifilosofille!
Presidentti Niinistön johdolla vaativat sopimuksen mukaan palauttamaan Krimin. Keneltä? Ja kenelle? Kannaksen Karjala vietiin sopimuksen mukaan. Kuka vei? ---Suurvalta! Eikä palauta!
Ei kai kukaan luule, että saadaan Karjala takaisin liittymällä Natoon!? Hitlerin Saksa lupasi!
Hitlerin "sateenvarjo" ei turvannut Suomea. Suomea ei turvaa Nato! Kenenkään Suurvallan intresseihin ei kuulu Suomen turvaaminen. Ei Venäjän, eikä varsinkaan USA:n.
Korpifilosofi sanoo: --- Venäjä ei hyökkää. Miksi? Kun siinä ei ole mitään järkeä! Kommunistidiktatuurin Venäjä tavoitteli maailman herruutta valheellisen ideologian avulla. Tuli todistettua harhaopiksi!
Tänä päivänä Venäjä ei pyri maailman herruuteen, vaan haluaa säilyttää suurvalta-aseman. Asemaansa se varjelee. Korpifilosofin mielestä se saa pitää asemansa. Siinä sivussa pikkuinen Suomi saattaa selviytyä, vaikka se uskomatomalta kuulostaakin?
Lieneekö kukaan muu pohtinut laillani? Suomi oli "väärällä" puolella; häviäjän puolella. Entä jos olimme toisella puolella? Sitä ei tarvitse enempää pähkäillä, siitä todistavat Itäblogin valtiot. Maksoivat kalliimman hinnan "voittajana", kuin Suomi "häviäjänä".
Suomen ei pidä liittyä Natoon. Sanon sen yhä uudelleen. Se nyt vaan on niin, että on yks hailee, mitä sanon. Toivon kirjoituksistani jäävän jälkipolville jotain. Pystyvät arvioimaan, miten höperö tuo vanhus olikaan? Tai ---- ?
En ymmärrä Suomen sotahulluja, unohtavat, mitä sana RAUHA merkitsee!? Kasvoin sota-aikana. Suurimman osan elinajastani vallitsi Suomessa RAUHA!
Monen mielestä Suomi toimi "väärin".
Sitäkin pähkäilivät; jos toimittiin toisin? Suomen tekemät ratkaisut tulivat eteen pakollisina. Puhukoot "urhoolliset soturit" mitä tahansa. Suomi joutui nöyrtymään. Monien mielestä "nöyristelimme" liikaa. Entä toisenlainen toiminta? Pakko pienen on sopeutua ja hyväksyä.
Tänä päivänä näkyi teeveessä huolestuttava. Ollut usein esillä ennenkin. USA vaatii Eurooppaa lisäämään sotabudjettiaan! Tajuavatko meidän sotahullumme, mitä se merkitsee? Jos Suomi liittyy Natoon, mitä se merkitsee? Mitä se merkitsee sotesopalle? Mitä se merkitsee valtion taloudelle?
Perustelevat "Venäjän uhkalla".
Toistaiseksi Venäjä ei uhkaa Suomea. Venäjän etu on "rauhallinen" Suomi. Ei sen takia, että Venäjä "rakastaisi" Suomea, vaan siksi, kun Suomi on osoittanut luotettavuutta, hoitaa pitkän rajan.
Presidentti Niinistön johdolla vaativat sopimuksen mukaan palauttamaan Krimin. Keneltä? Ja kenelle? Kannaksen Karjala vietiin sopimuksen mukaan. Kuka vei? ---Suurvalta! Eikä palauta!
Ei kai kukaan luule, että saadaan Karjala takaisin liittymällä Natoon!? Hitlerin Saksa lupasi!
Hitlerin "sateenvarjo" ei turvannut Suomea. Suomea ei turvaa Nato! Kenenkään Suurvallan intresseihin ei kuulu Suomen turvaaminen. Ei Venäjän, eikä varsinkaan USA:n.
Korpifilosofi sanoo: --- Venäjä ei hyökkää. Miksi? Kun siinä ei ole mitään järkeä! Kommunistidiktatuurin Venäjä tavoitteli maailman herruutta valheellisen ideologian avulla. Tuli todistettua harhaopiksi!
Tänä päivänä Venäjä ei pyri maailman herruuteen, vaan haluaa säilyttää suurvalta-aseman. Asemaansa se varjelee. Korpifilosofin mielestä se saa pitää asemansa. Siinä sivussa pikkuinen Suomi saattaa selviytyä, vaikka se uskomatomalta kuulostaakin?
Lieneekö kukaan muu pohtinut laillani? Suomi oli "väärällä" puolella; häviäjän puolella. Entä jos olimme toisella puolella? Sitä ei tarvitse enempää pähkäillä, siitä todistavat Itäblogin valtiot. Maksoivat kalliimman hinnan "voittajana", kuin Suomi "häviäjänä".
Suomen ei pidä liittyä Natoon. Sanon sen yhä uudelleen. Se nyt vaan on niin, että on yks hailee, mitä sanon. Toivon kirjoituksistani jäävän jälkipolville jotain. Pystyvät arvioimaan, miten höperö tuo vanhus olikaan? Tai ---- ?
En ymmärrä Suomen sotahulluja, unohtavat, mitä sana RAUHA merkitsee!? Kasvoin sota-aikana. Suurimman osan elinajastani vallitsi Suomessa RAUHA!
Monen mielestä Suomi toimi "väärin".
Sitäkin pähkäilivät; jos toimittiin toisin? Suomen tekemät ratkaisut tulivat eteen pakollisina. Puhukoot "urhoolliset soturit" mitä tahansa. Suomi joutui nöyrtymään. Monien mielestä "nöyristelimme" liikaa. Entä toisenlainen toiminta? Pakko pienen on sopeutua ja hyväksyä.
Tänä päivänä näkyi teeveessä huolestuttava. Ollut usein esillä ennenkin. USA vaatii Eurooppaa lisäämään sotabudjettiaan! Tajuavatko meidän sotahullumme, mitä se merkitsee? Jos Suomi liittyy Natoon, mitä se merkitsee? Mitä se merkitsee sotesopalle? Mitä se merkitsee valtion taloudelle?
Perustelevat "Venäjän uhkalla".
Toistaiseksi Venäjä ei uhkaa Suomea. Venäjän etu on "rauhallinen" Suomi. Ei sen takia, että Venäjä "rakastaisi" Suomea, vaan siksi, kun Suomi on osoittanut luotettavuutta, hoitaa pitkän rajan.
lauantai 2. kesäkuuta 2018
Paineet vaihtelee
Aloitin verenpaineen seuraamisen.
Torstaina ennen puurottelua 150, 82, 47
Puuron jälkeen 158, 84, 48
Kolmas mittaus myöhemmin, kun jotain askartelin, ehkä pientä voimisteluakin 182, 90. 47
Korkeat paineet ovat vastaanotolla. Kaihileikkaukseenkin mennessä. Arvelin: --- Sairaalapaine?
Sanoivat sen heille sopivan.
Mittailen ja panen muistiin. Jos päätän mennä kontrolliin, tulostan tilaston ja näytän sitä.
Eihän minulla aina ole niin korkeita paineita, mitä vastaanotolla näyttää.
7.6 klo 8:15 149, 79, 44 Kahvin jälkeen. Pitkään aikaan ei ollut näin alhaista sykettä.
Olo tuntuu hyvältä. Kokemukseni mukaan parhain indikaattori on syke. Kun syke on matala, se on myöskin tasainen, tekee mieli sanoa, kuin kello. Viime aikoina sykkeen ollessa yli 50, siinä tuntui nopeuden vaihtelua.
Torstaina ennen puurottelua 150, 82, 47
Puuron jälkeen 158, 84, 48
Kolmas mittaus myöhemmin, kun jotain askartelin, ehkä pientä voimisteluakin 182, 90. 47
Korkeat paineet ovat vastaanotolla. Kaihileikkaukseenkin mennessä. Arvelin: --- Sairaalapaine?
Sanoivat sen heille sopivan.
Mittailen ja panen muistiin. Jos päätän mennä kontrolliin, tulostan tilaston ja näytän sitä.
Eihän minulla aina ole niin korkeita paineita, mitä vastaanotolla näyttää.
7.6 klo 8:15 149, 79, 44 Kahvin jälkeen. Pitkään aikaan ei ollut näin alhaista sykettä.
Olo tuntuu hyvältä. Kokemukseni mukaan parhain indikaattori on syke. Kun syke on matala, se on myöskin tasainen, tekee mieli sanoa, kuin kello. Viime aikoina sykkeen ollessa yli 50, siinä tuntui nopeuden vaihtelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)