Heräsin varhain kovaan kipuun säärissäni. Hermostuttavaa. Kipu lopahti heti liikkeelle lähtiessäni. Puurottelin. Painuin pehkuihin. Käpristelin. Nukahdin.
Päätin lähteä maastokävelylle, kun oli lauhkea ilma. Ajoin autolla rinkelitehtaan lähistölle. Käppäilin väylää viistoon. Nousin sopivan jyrkkää rinnettä polulle. Katsoin jyrkkää rinnettä alaspäin. Rinteen alta notkosta kohosi melko jyrkkä vastarinne. Mainiota treeniä jaloille. Erehdyin. Se oli hakkuuaukea. Suuret kannot kertoivat. Kulkemista haittasi risukko. Risukon vaiva korvautui. Vastarinteen päällä on erittäin hieno polku. Melko pitkä. Seurasin polkua viehtyneenä. Päätin ottaa selvän, mistä se alkaa ja mihin johtaa?
Polku johti tutun tuntuiseen kohtaan. Päätin selvittää, mistä se alkaa? En selvittänyt! En löytänyt sitä polkua enää! Kiertelin aikani ja palasin merkittyä reittiä. Tulin autoni luo.
Vastaisuutta varten tiedän, ettei eksymistä tarvitse pelätä. Alue on ympäröity rajoittuneeseen alueeseen. Pakosta törmää johonkin.
Palattuani kirjoitin pienen jutun eri aiheesta. Kriittinen arvioni hyväksyi sen. Lähetin paikallislehden toimitukseen. Julkaiseekohan?
Sen polun vielä asemoin päähäni. Jos kiinnostunut vieras haluaa, vien hänet sinne.
Halunneeko kukaan?
