tiistai 23. lokakuuta 2018

Suolaista

Toisen heimon edustaja moitti ruokaa:  "Tämä on tuimaa!"  Savolainen oli eri mieltä: "Tässähän on suolaa liikaakin?"  Toisheimoinen tivasi: "Niinhän minä juuri sanoin!"
    Tuo sanailu on fiktiivinen. Tiedän kuitenkin sen mahdolliseksi kertoa totta.

Päivällä syömässäni sapuskassa oli "tuntuva suola". Sitä ei tiedä erkkikään, miksi suolaisuuden vertailu tuli mieleeni?
   Liekö kielitietävät tutkineet, milloin Savon heimo erkani virheelliseen ilmaisuun? Savolainen on pikkumainen. Haluaa joitain nimityksiä. Jos niitä ei ole, hän keksii. Siinä meni metsään, kun alkoi sanoa vähäsuolaista tuimaksi. Vähäsuolainen on epätarkka ilmaisu. Savon kansa halusi täsmällisen napakan ilmaisun.

Mutta sana tuima on suomen kielellä aivan eri asiaa ilmaiseva. Siinä mielessä savolainen on johdonmukainen. Yhdistää mielessään Sanan tuima, tarkoittamaan ruoan ominaisuutta. Kun sanalle vähäsuolainen, ei löytynyt napakkaa vastinetta, hairahtui tuimaan. Sven Tuuva?

Tuima tuuli. Tuima ihminen. Tuimakulmainen mies. Niinpä!
Miksi Savon Heimon kekseliäisyys ei kukkinut tässä ilmaisussa? Miksi ei keksinyt napakkaa ilmaisua vähäsuolaiselle?

Tämä nyt on turhaa vätystelyä!  Ei keksi "Erkkikään"!