Kysymys esitetään mediassa väärinpäin. Juha Sipilä ei osannut esittää asiaa kunnolla. Televisio paahtaa päivästä toiseen irtisanomisista. Vastapuoli käyttää sanaa lyömäaseena. Kukaan ei pohdi pienyrittäjän asemaa: Uskaltaako ottaa työntekijöitä taikka ei? Juha Sipiläkin omassa sarjassaan liikkuu miljoonaluokassa. Ilmankos etenee taitamattomasti, vakuuttaessaan ajavansa kansakunnan kehitystä.
Kalevi Sorsan johdolla Demarit, joihin itsekin kuulun, halveksi avoimesti pienyrittäjiä. Entä Antti Rinne? Rinne petaa avoimesti omaa asemaansa, päästä vaikuttamaan (määräämään?). Pienyrittäjän ja palkansaajan etu ei ole niin vastakkainen mitä vasemmisto ja Ay-liike yrittää todistaa. Voin vakuuttaa: Kun pienyrittäjällä on motivoitunut ja pystyvä työntekijä, ei hänen ensisijainen tavoitteensa ole irtisanominen!
Sen sijaan vastapuolella on julistus: "Älä pysy tuon palveluksessa, hän riistää sinua!"
Minä olin yrittäjänä täysin taitamaton: Konkurssi. Siihen aikaan oli yrittäjävastaisuus voimissaan. Kalevi Sorsa eturintamassa vastusti ajatustakin pienyrittäjyydestä: "--- Kun haluavat niin kovasti, kai heitäkin pitää ymmärtää." Sanoi "pitkin hampain".
Vanhana sosialidemokraattina Antti Rinne ei vakuuta. Päinvastoin. Minua huolettaa Antti Rinteen hallitus. Jos toteuttaa sitä, mitä nyt vakuuttaa, ei hyvää seuraa. Jättimäinen valtion velka kasvaa!
Huolestuttaa, miten moni poliitikko ei tajua katastrofaalista velan määrää?! Kuuden vuosikymmenen takaa muistan nuoren työläisen sanoman: "--- Tämä suku ei säästä, seuraavalla ei ole mitä säästää."
Miten siten suu pannan, kun tuo on täyttä totta?
Onneksi ei toteutunut työsuojelutarkastajan Leo Kukkosen uhkaus: "--- Pitää katsoa työntekijöiden olosuhteita. Itsehän te saatte työskennellä miten haluatte. Vielä me määräämme teitäkin!!"
Olin yrittäjänä kelvoton. Tunnen kuitenkin mielihyvää, kun Leo Kukkosen uhkaus raukesi omaan mahdottomuuteensa.