Brittiläinen tutkimus kertoo: "Lihan korvikkeissa runsaasti suolaa." IkiWanha, "tietäjä iänikuinen", tuumasi: -- pitihän se arvata! Suolalla hämäävät makuja. Peittävät.
V 1956 piipahdin Suonenjoella Eskelisen lihamyymälässä. Eräänä päivänä näkyi maito-osaston valkeiden takkien rintamuksessa: "Kultanauha". Minut piti omat hommani kiinteästi. En tiennyt mitä "kultanauha" tarkoitti. Enkä kysellyt.
Myöhemmin sain "valistusta". Paasivaara markkinoi uutuutta: Kultanauha margariinia.
"Myyntitykki" sai hihastani kiinni. Päälläni valkotakki.
Myyntitykillä oli asiaa: Tarjosi maistiaisina kultanauhaa. Alustana hannatädin kakkujen kaltaisia pikkuleipiä. Sipaisi kultanauhaa veitsenkärjellä pyöreän keksin päälle.
Mustosen leipomon jäljiltä oli asiantuntemusta: Analysoin: huiputtavat. Pienet keksit olivat leivottu voilla, ei suinkaan margariinilla! Runsaalla suolalla maustetut hämäsivät. Ei kuitenkaan minua. Voin maku tuntui erehdyttävästi.
Runsaaseen voihin leivotut voimakkaan suolaiset keksit antoivat maun, joka peitti alleen varsinaisen "maistiaisen". En aistinut kultanauhan makua, vaan voilla leivotun suolaisen keksin makua.
"Sama kaiku on askelten." Nyt kuusi vuosikymmentä myöhemmin vaikuttaa, että hämäävät lihan korvikkeen makua runsaalla suolalla. Tuntuu huvittavalta: "Liha on vaarallista". "Suola on haitallista."
