Onko Niskanen myös tyhmin hiihtäjä? Kun suomalaiset haukkuvat, niin haukkuvat perusteellisesti. Jos suomalaiset kehuvat, se menee älyttömyyksiin. Iivo Niskasen kehuminen saisi jo aettua kohtuulliseksi.
Katsoin yhtä kisaa. En tosin muista mitä? Siinä kisassa Iivo hävisi tyhmyyttään. Lähti rynnistämään, eikä kestänyt. Tänään rupesin katsomaan toosasta. Kaksiosainen kisa. Perinteistä ja vapaata.
Selostaja hehkutti Iivon irtiottoa. Mitä Iivo ajatteli hiihtäessään? Ainakin hymyili ylimielisesti. Iivo luuli olevansa liian paljon muita parempi. Ihmettelin niin aikaista ryntäystä, vaikka en ollut oikein perillä. Kilvassa piti hiihtää kaksi muotoa: perinteinen ja vapaa. Luulin, että on tänään vain tuo perinteinen Ne olivatkin peräkkäin!
Iivon ryntäys ihmetytti sitä enemmän. Ei norjalaiset noin ryntäile!
Kävin vilkaisemassa töllötintä. Yllätys, yllätys; Iivo olikin jo seitsemäs! Entä jos ei ryntäillyt? Katsotaan.
Niinpä niin! Pyörränkö pyhät sanani? En kaikkea. Menin televisiopuolelle; Mitä näinkään? Iivo Niskanen keulassa. Iivo oli vaihdossa 36 sek kärjen takana. ON SE PIRUN KOVA!!
Kaikkiaan oli voiton mahdollisudet, mutta se ei ollut ratkaistavissa, kun matkaa oli vasta 1/8 osa hiihdetty.
Oliko järkeä? Oliko järkeä rynnätä liian aikaisin? Huippuhiihtäjiä on kymmeniä. Selvää on, että Iivon ryhtäys pehmitti monia, mutta ei huippuja. Tyhmyyskö?
Vaikka Iivo onkin pirun kova, ei kuitenkaan tänään voittanut.
Kahdeksas sija 17 sek kärjestä jääneenä on varsin hyvä sijoitus silloin kun sen saavuttaa nimettömämpi kilpailija?
Muta se ei riitä suomalaisille.
Eikä Iivo Niskaselle.
Hänen käsissään oli voiton avaimet.
Tämähän on vain urheilua! Vai onko vain?
lauantai 25. tammikuuta 2020
perjantai 24. tammikuuta 2020
Parempi aamu
Täkki on pahainen mutta pusilakanan kanssa kohtalainen peitto. Päiväpeitteen laitan kaksin kerroin jalkojen päälle.
Eilisiltana tuntui viileältä. Vedin päiväpeiton kaulaan asti. Heräsin ennen puolta yötä. Kävin vessassa ja yritin nukahtaa. Oli vilu. Vaihdoin t-paidan tilalle pitkähihaisen ja tukevamman. Peitto ja päiväpeitto kaulaan asti. Päättelen siitä, kun en muista valvomista, siis nukahdin nopeasti.
Heräsin. En jäänyt lojumaan. Kello puoli seitsemän. Puuro, pientä voimistelua ja petin kasaaminen. Muistini ei kanna niin paljon, että mitä puuhailin. Kahvin join. Kello kahdeksan. Kello 8:45 verenpaineen mittaus. Kahvin maku vielä suussa. Pien hämästys: Lukemat 136 73 45 . Viime aikoina syke vaihdellut epätavallisesti. 53, 55, 60, Pahimmillaan 70.
Eilen vaihteli paine kahden mittauksen välillä, mutta syke molemmilla keroilla 47 - 46 .
Kertonee jostakin?
Olo tuntuu kevyeltä. Hengitys sujuu vaivattomasti.
Syömiset ja juomiset pitkän aikaisella tasolla
Paitsi. Luulin laihtuneeni. Voisi olettaa, että sellaisen huomaa, mutta en. Vaaka näytti laihtumista. Vähitellen painui lukemaan 64 ja vähän siitäkin näytti alenevaa.
Eihän ole terveellistä liika laihtuminenkaan. Vähensin tosi vähän. Iltapäivällä normaalisti söi päivän ainoan voileivän. Söin kaksi. Söin jonkun perunan enemmän. Pian kiristyi housun kaulus. Vasta sitten huomioin vatsan päälle kertyneen.
Oho! Vaaka näyti 70! Vähän liian paljon? Mieleeni jäänyt 67 kg sopivana.
Kun nousin vaaalle, heräsi epäilys: Vaaka valehtelee!
Ostin digitaalisen. Maksoi 14 €.
Kahtena päivänä vaaka näytti 70,4 . Nyt kolmena aamuna 70,1 . Pyrin vähitellen alentamaan.
Kävelemään pystyn vain kilometrin. Jalat väsyvät kaatumispisteeseen vähänkin pitemmällä. Tänään menen uimahallille.
Eilisiltana tuntui viileältä. Vedin päiväpeiton kaulaan asti. Heräsin ennen puolta yötä. Kävin vessassa ja yritin nukahtaa. Oli vilu. Vaihdoin t-paidan tilalle pitkähihaisen ja tukevamman. Peitto ja päiväpeitto kaulaan asti. Päättelen siitä, kun en muista valvomista, siis nukahdin nopeasti.
Heräsin. En jäänyt lojumaan. Kello puoli seitsemän. Puuro, pientä voimistelua ja petin kasaaminen. Muistini ei kanna niin paljon, että mitä puuhailin. Kahvin join. Kello kahdeksan. Kello 8:45 verenpaineen mittaus. Kahvin maku vielä suussa. Pien hämästys: Lukemat 136 73 45 . Viime aikoina syke vaihdellut epätavallisesti. 53, 55, 60, Pahimmillaan 70.
Eilen vaihteli paine kahden mittauksen välillä, mutta syke molemmilla keroilla 47 - 46 .
Kertonee jostakin?
Olo tuntuu kevyeltä. Hengitys sujuu vaivattomasti.
Syömiset ja juomiset pitkän aikaisella tasolla
Paitsi. Luulin laihtuneeni. Voisi olettaa, että sellaisen huomaa, mutta en. Vaaka näytti laihtumista. Vähitellen painui lukemaan 64 ja vähän siitäkin näytti alenevaa.
Eihän ole terveellistä liika laihtuminenkaan. Vähensin tosi vähän. Iltapäivällä normaalisti söi päivän ainoan voileivän. Söin kaksi. Söin jonkun perunan enemmän. Pian kiristyi housun kaulus. Vasta sitten huomioin vatsan päälle kertyneen.
Oho! Vaaka näyti 70! Vähän liian paljon? Mieleeni jäänyt 67 kg sopivana.
Kun nousin vaaalle, heräsi epäilys: Vaaka valehtelee!
Ostin digitaalisen. Maksoi 14 €.
Kahtena päivänä vaaka näytti 70,4 . Nyt kolmena aamuna 70,1 . Pyrin vähitellen alentamaan.
Kävelemään pystyn vain kilometrin. Jalat väsyvät kaatumispisteeseen vähänkin pitemmällä. Tänään menen uimahallille.
maanantai 20. tammikuuta 2020
Vähemmän mukava aamu
Nukuin hyvin. Aluslakanakaan ei ollut sekaisin. Jotain oli. Suussa outoa makua ja rinnassa kipeä "möykky". Kello oli puoli seitsemän. Lojuin. Nousin seitsemältä puuron laittoon.
Eilen oli kävely heikkoa. Tänään viiden maissa käppäilin. Sujui eilistä paremmin. Eiliseen lisää pieni matka.
Panen muistiin paineita. Joskus viime viikolla. 135 71 60
Tänä aamuna noustessa: 167 87 53
Tällä hetkellä: 164 78 55
Syke kohoamaan päin Viime aikojen normaali noin 50
Eipä tässä urheilla.
Eilen oli kävely heikkoa. Tänään viiden maissa käppäilin. Sujui eilistä paremmin. Eiliseen lisää pieni matka.
Panen muistiin paineita. Joskus viime viikolla. 135 71 60
Tänä aamuna noustessa: 167 87 53
Tällä hetkellä: 164 78 55
Syke kohoamaan päin Viime aikojen normaali noin 50
Eipä tässä urheilla.
torstai 16. tammikuuta 2020
Epäterveellisiä ovat
"Jos urheilet, et tervettä päivää näe." Tuon lauseen kuulin jo 1950 luvulla. Meidän urheilumme oli tosi amatöörimäistä. Kaupan alalla tein 60 - 65 tuntista työviikkoa. Urheile siinä sitten! Nyt siteeraavat urheilijaa: "- Huippu-urheilu ei ole terveellistä". Samalla katselukerralla Ylen netissä mainitaan rakennekynsien ja liimaripsien epätervellisyydestä.
Jo kauan sitten pähkäilin tekoripseistä. - Ovat niin lähellä niin tärkeitä ja niin herkkiä ihmisten osia, että värjääminen ja irto-osien kiinnittäminen ovat riskialtista puuhaa. Samoin moni muukin.
Naisella oli hyvin laitettu kastanjanruskea tukka. Tyylikäskin. Yhtäkkiä hiuksensa olivat harmaat. Edelleen tyylikkäät. Arvasin syyn, jonka tunnusti. Havahtunut mainintaan hiusvärien aineiden myrkyllisyydestä.
Kauhistuttaa näkemäni ihon koristelut. Takuulla tulee monille niistä harmeja terveyteen. Vaikka joku todistaisi vaarattomiksi, silti moni joutuu kärsimään pitkän elämän varrella.
Mielestäni metalliset lävistykset ovat rumia. Tietysti "kauneus on katsojan silmissä". Entä silmien ympäryksessä. Mustiksi tervatut ei ainakaan minua viehätä. Myönnän, ei tarvitsekaan.
Tatuoinnit arveluttaa. Ylimääräinen aine ihoon ympättynä tuskin on vaikuttamatta. Minun ikäluokallani ei ole kokemusta. Nuoruuteni aikana tatuointeja oli vain merimiehillä ja rikollisilla.
Urheilussa, kauneudessa, terveydessä ja ravinnossa pätee mahdollisimman lähellä luontoa oleva.
Sitä päätelmää noudatan.
Jo kauan sitten pähkäilin tekoripseistä. - Ovat niin lähellä niin tärkeitä ja niin herkkiä ihmisten osia, että värjääminen ja irto-osien kiinnittäminen ovat riskialtista puuhaa. Samoin moni muukin.
Naisella oli hyvin laitettu kastanjanruskea tukka. Tyylikäskin. Yhtäkkiä hiuksensa olivat harmaat. Edelleen tyylikkäät. Arvasin syyn, jonka tunnusti. Havahtunut mainintaan hiusvärien aineiden myrkyllisyydestä.
Kauhistuttaa näkemäni ihon koristelut. Takuulla tulee monille niistä harmeja terveyteen. Vaikka joku todistaisi vaarattomiksi, silti moni joutuu kärsimään pitkän elämän varrella.
Mielestäni metalliset lävistykset ovat rumia. Tietysti "kauneus on katsojan silmissä". Entä silmien ympäryksessä. Mustiksi tervatut ei ainakaan minua viehätä. Myönnän, ei tarvitsekaan.
Tatuoinnit arveluttaa. Ylimääräinen aine ihoon ympättynä tuskin on vaikuttamatta. Minun ikäluokallani ei ole kokemusta. Nuoruuteni aikana tatuointeja oli vain merimiehillä ja rikollisilla.
Urheilussa, kauneudessa, terveydessä ja ravinnossa pätee mahdollisimman lähellä luontoa oleva.
Sitä päätelmää noudatan.
maanantai 13. tammikuuta 2020
Saimaan norpat ja nieriät
Norppia on kuulemma neljäsataa. Nieriät äärimmäisen uhanalaiset. Kansakoulun kirjassa mainittiin norpat. Kirjan mukaan norppia oli sataviisikymmentä. Se oli noin v.1941. Sen jälkeen vielä vähentyneet. Olikohan vähimmillään noin sata? Mahtoiko tuo koulun kirjassa näkemäni luku olleen läheskään tarkka? Meni vielä aikaa, ennen kuin lisääntyminen alkoi. Tällaista maalikkoa hämmästyttää lukumäärä neljäsataa. Pienessä populassa kaikenlaiset häiriöt ja vaarat vaanivat suhteellisen matalassa vesistössä.
Nieriästä en kuulutkaan ennen kuin varttuneella iällä. Nilakan taimenesta on varhainen muisto. Pekka Rytkönen vihasi minua. Hänellä oli siihen syy. Siitä huolimatta pakkauduin veneeseensä.
Venepaikka oli lähellä Pienen Ohejärven rannassa. Pekka viritti verkkonsa myös Ison Ohejärven puolelle. Siitä sanominen isoksi liioitteli. Kuitenkin pientä kaimaansa isompi.
Viljelysmaata saadakseen kuivasivat monta järveä. Vehmaslampeen asti kaivaneet kanavan ja Ohejärvet yhdisti kanava.
Istuin veneen kokassa. Pekka työnteli venettä isompaa järveä kohti. Siihen suuntaan ui paljon pieniä kaloja. Kutuaika. Säret ja ahvenet tunsin, mutta yhtä kalaa en tuntenut. Hihkaisin: --Mikä kala tuo on?
--- Minkälainen se on?
--- Kirjava.
--- Se on haaki.
Ei se ollut hauki, tunsin kyllä sen. En osannut sanoa oikein. En tiennyt semmoisia kaloja olevan. Kun sanoin: - Kirjava, se oli väärin. En osannut sanoa: Pilkullinen. Se oli pieni taimen. Kookkaampi kaikista pikkukaloista. Näen vieläkin silmissäni sen, mutta pituutta on vaikea ilmaista.
Noin 15-20 cm . Muita lihavampi ja virtaviivaisen soikea. Hauki on torpedo.
Nilakasta on puroja pitkin yhteys kanavan kaivamisen jälkeen.
Lahnakin nousi ja lisääntyi hetken. Loppuivat ehkä olosuhteista johtuen.
En kuullut kenenkään saaneen taimenta. Vaelluskala ei viihdy Ohejärvessä.
Vuosilukua en osaa sanoa. Siinä talvi- jatkosotien välissä? Pieni Ohejärvi jäätyi pohjaa myöten noin puolimetrinen vesi. Tuuli toi kalojen raadot pohjoispäätyyn. Niitä oli mielestäni paljon. Joukossa muutamia parikiloisia haukia.
Nilakan lohien tilasta en tiedä. Siinä 1970 paikkeilla kehuivat lohisaaliilla. Eivät säännöstelleet.
Petäjäjoessa lähellä Uiton siltaa Pentti Hujanen vilautti verkosta saamaansa Taimenta, arviolta puolitoistakiloinen. Noin v 1990.
Nieriästä en kuulutkaan ennen kuin varttuneella iällä. Nilakan taimenesta on varhainen muisto. Pekka Rytkönen vihasi minua. Hänellä oli siihen syy. Siitä huolimatta pakkauduin veneeseensä.
Venepaikka oli lähellä Pienen Ohejärven rannassa. Pekka viritti verkkonsa myös Ison Ohejärven puolelle. Siitä sanominen isoksi liioitteli. Kuitenkin pientä kaimaansa isompi.
Viljelysmaata saadakseen kuivasivat monta järveä. Vehmaslampeen asti kaivaneet kanavan ja Ohejärvet yhdisti kanava.
Istuin veneen kokassa. Pekka työnteli venettä isompaa järveä kohti. Siihen suuntaan ui paljon pieniä kaloja. Kutuaika. Säret ja ahvenet tunsin, mutta yhtä kalaa en tuntenut. Hihkaisin: --Mikä kala tuo on?
--- Minkälainen se on?
--- Kirjava.
--- Se on haaki.
Ei se ollut hauki, tunsin kyllä sen. En osannut sanoa oikein. En tiennyt semmoisia kaloja olevan. Kun sanoin: - Kirjava, se oli väärin. En osannut sanoa: Pilkullinen. Se oli pieni taimen. Kookkaampi kaikista pikkukaloista. Näen vieläkin silmissäni sen, mutta pituutta on vaikea ilmaista.
Noin 15-20 cm . Muita lihavampi ja virtaviivaisen soikea. Hauki on torpedo.
Nilakasta on puroja pitkin yhteys kanavan kaivamisen jälkeen.
Lahnakin nousi ja lisääntyi hetken. Loppuivat ehkä olosuhteista johtuen.
En kuullut kenenkään saaneen taimenta. Vaelluskala ei viihdy Ohejärvessä.
Vuosilukua en osaa sanoa. Siinä talvi- jatkosotien välissä? Pieni Ohejärvi jäätyi pohjaa myöten noin puolimetrinen vesi. Tuuli toi kalojen raadot pohjoispäätyyn. Niitä oli mielestäni paljon. Joukossa muutamia parikiloisia haukia.
Nilakan lohien tilasta en tiedä. Siinä 1970 paikkeilla kehuivat lohisaaliilla. Eivät säännöstelleet.
Petäjäjoessa lähellä Uiton siltaa Pentti Hujanen vilautti verkosta saamaansa Taimenta, arviolta puolitoistakiloinen. Noin v 1990.
lauantai 11. tammikuuta 2020
"Unen näkö yöni"
Jotkut näkevät enneunia. Näkevätkö? Minun uneni eivät ole ennustaneet. Uneni kumpuavat jostakin alitajunnasta. Heijastuvat tapahtumista, kokemuksista. Kehitysiässä näin painajaisunia. Pahimmat olivat harhaisia. Saattoivat liittyä mielenterveyden ongelmiin. Eivät olleet unenkaltaisia. Kuin olisivat puoliksi valveilla koettuja. Useita kertoja aistin ahdistavana. Kohti syöksyi pyöriessään laajeneva kierukka. Kuin "kuoleman spiraali". Ei kuitenkaan saavuttanut kosketukseen. Ei tullut lumivyöryn tavoin, vaan kapeana ja korkeana kiekkona. Vaikea kuvailla. Näin sitä usein.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka väittävät keskustelleensa jumalan kanssa: Hämärä Korpelan tupa näytti synkältä. Olin yksin. Leijailin ilmassa lähellä laipion rajaa. Näin itseni makaamassa resuisessa makuupaikassa. Semmoinen pieni hetki muistuu mieleen kuin videolla. Voisin kuvitella olleeni neljäntoista.
Toinen ääripää tuli uneen ikämiehenä: Olin tulossa jostain matkalta. Tulin sisälle asemarakennukseen. Pitkulainen huone ilman ikkunoita. Tulin huoneeseen päädystä. Oikealla sivustalla oli lipunmyyjän kopit. Ihmisiä ei näkynyt, ainoastaan pimeät aukot. Kävelin juuri ensimmäisen kohdalle, kun havaitsin latialla passin. Se oli samanlainen sinikantinen kuin omani, Suomen passi. Nostin sen lattialta ja työnsin luukusta. Ei se kelvannut, se liukui takaisin. Mitään ei kuulunut, kukaan ei sanonut, mutta minun annettiin ymmärtää, että se on Humbrey Boghardin passi. Sen jälkeen olin Humbrey Boghard. ?? !! Ratkesin harmittelemaan: --- Mitenkä minulle nyt tulee Savon Sanomat, kun se on tilattu Erkki Jauhiaisen nimellä?
Kaikkea siltä väliltä.
Ei minulla ollut sänkyä. Alustana lattialla jotain vaateresuja. Peittona joku isompi vaate. Siitä muistan vain epämiellyttävän tummuuden. Painajaisia välttääkseni vedin rääsyn pääni yli aivan umpeukseen.
Uskoin siten nukkuvani ilman pahoja unia.
Toinen syy umpeukseen oli kylmänä aikana. Hengityksen lämpö vaikutti, niin ettei kylmä viipynyt pitkään.
Oli jo kevät. Kovasti sairaana lojuin resukasassa. Talvisodan aikaan tuli kaikkia tarttuvia. Syrjäkylällä olimme kaukana. Kun väki alkoi liikkumaan, sairastuimme, ei ollut vastustuskykyä. Sillä kertaa sairastuin vain minä. Ohemäen koulusta ei kukaan muu. Pohdin sitä: miksi vain minä sairastuin? Kymmeniä vuosia myöhemmin selvisi: tyttären poikamme Jouni sairastui. Myyräkuume. Jounille otti koville. Kaikesta päätellen minussa oli aikoinaan myyräkuume. Se otti koville. Opettaja Katri Miettinen lähetti monesti sanaa, vaati menemään kouluun. Miksiköhän ei ottanut selvää? Vaati tulemaan tutkintoon. Loppujuhlaa sanoivat tutkinnoksi. Ihmettelin, kun eihän siellä tutkittu mitään. Se oli jäänne, joskus aikoinaan olivat tutkineet osaamista.
Koululta palaavat naiset poikkesivat katsomaan. Olivat tulleet sotaa pakoon Värtsilästä. Martta Tuttavainen sanoi: "- Kuoloo poika, kun kynnen perät on mustana."
Yhdellä naisella oli käsilaukussa kuumemittari: "-Kolmekymmentäkaheksan ja kaks." En muista, näinkö unia. Kaksi viikkoa olin maannut. Seuraavana päivänä läksin horjuvana liikkeelle,
Myyräkuumeeksi sen päättelen olosuhteista. Keräilin ladosta rippeitä lehmille.
En kuollut.
Kaikki tuntuvat näkevän pelkon liityviä, putoamisia ja vastaavia, jotka kuitenkin loppuvat kesken.
Omatekoiset telineet olivat unessa korkeat. Koivuinen seiväs. Korpelan pihassa hyppäsin. Alastulo ei ollut pehmustettu. Rima mahdottoman korkealla. Hyppäsin ja pääsin riman päälle. En kunnolla uskaltanut tulla alas. Jäin roikkumaan ilmaan ja pelkäsin. Viimein kun uskalsin, pihamaalla mukulakivet tekivät kipeää.
Olin jo nelissä kymmenissä, kun painajaisunet loppuivat. Martti Rytkösen mellastus kummitteli unissa. Vanhuuden mukana tuli omanlaisensa. Sitä kesti vähän aikaa. Tiesin nähneeni unia, mutta en aamulla muistanut, mitä näin? Tuli jakso, jolloin sekoittui uni ja todellisuus. Näin erittäin selvää unta. Se jäi mieleen totena ja yhdistyi valvetilan kokemukseen, kuin olisi tapahtunut yhtenä. Pidin unia totena niin pitkään, kunnes oivalsin, ettei sellaista voi tapahtua. Jotain pientä virhettä. Se vaihe meni ohi. Nyt on muisti jo niin huonontunut, etten pysty tajuamaan, olenko nähnyt, ja mitä olen nähnyt?
Urheilusta näin unia vain seiväs- ja pituushypystä. Korkeushypystä en koskaan, vaikka se miellyti itseäni.
Pituushyppypaikka oli sen ajan mukainen. Lankku ja muokattu hiekka alastulona, joka päättyi nurmikenttään. Unessa hyppäsin normaalisti, mutta en halunnut pudoda heti alas, vaan päätin jatkaa ilmassa. Kohotin jalkani koukkuun ja tahdon voimalla lensin alastulon takareunaa lähelle. Todellisuudessa en pitänyt pituushypystä. Vasta ikämiehenä katsoin ulkonevia jalkateriäni, josta vasen oli enemmän ulkona. Ponnistin lankulta jalkaterä paljon vinossa. Ei niillä eväillä saanut tulosta.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka väittävät keskustelleensa jumalan kanssa: Hämärä Korpelan tupa näytti synkältä. Olin yksin. Leijailin ilmassa lähellä laipion rajaa. Näin itseni makaamassa resuisessa makuupaikassa. Semmoinen pieni hetki muistuu mieleen kuin videolla. Voisin kuvitella olleeni neljäntoista.
Toinen ääripää tuli uneen ikämiehenä: Olin tulossa jostain matkalta. Tulin sisälle asemarakennukseen. Pitkulainen huone ilman ikkunoita. Tulin huoneeseen päädystä. Oikealla sivustalla oli lipunmyyjän kopit. Ihmisiä ei näkynyt, ainoastaan pimeät aukot. Kävelin juuri ensimmäisen kohdalle, kun havaitsin latialla passin. Se oli samanlainen sinikantinen kuin omani, Suomen passi. Nostin sen lattialta ja työnsin luukusta. Ei se kelvannut, se liukui takaisin. Mitään ei kuulunut, kukaan ei sanonut, mutta minun annettiin ymmärtää, että se on Humbrey Boghardin passi. Sen jälkeen olin Humbrey Boghard. ?? !! Ratkesin harmittelemaan: --- Mitenkä minulle nyt tulee Savon Sanomat, kun se on tilattu Erkki Jauhiaisen nimellä?
Kaikkea siltä väliltä.
Ei minulla ollut sänkyä. Alustana lattialla jotain vaateresuja. Peittona joku isompi vaate. Siitä muistan vain epämiellyttävän tummuuden. Painajaisia välttääkseni vedin rääsyn pääni yli aivan umpeukseen.
Uskoin siten nukkuvani ilman pahoja unia.
Toinen syy umpeukseen oli kylmänä aikana. Hengityksen lämpö vaikutti, niin ettei kylmä viipynyt pitkään.
Oli jo kevät. Kovasti sairaana lojuin resukasassa. Talvisodan aikaan tuli kaikkia tarttuvia. Syrjäkylällä olimme kaukana. Kun väki alkoi liikkumaan, sairastuimme, ei ollut vastustuskykyä. Sillä kertaa sairastuin vain minä. Ohemäen koulusta ei kukaan muu. Pohdin sitä: miksi vain minä sairastuin? Kymmeniä vuosia myöhemmin selvisi: tyttären poikamme Jouni sairastui. Myyräkuume. Jounille otti koville. Kaikesta päätellen minussa oli aikoinaan myyräkuume. Se otti koville. Opettaja Katri Miettinen lähetti monesti sanaa, vaati menemään kouluun. Miksiköhän ei ottanut selvää? Vaati tulemaan tutkintoon. Loppujuhlaa sanoivat tutkinnoksi. Ihmettelin, kun eihän siellä tutkittu mitään. Se oli jäänne, joskus aikoinaan olivat tutkineet osaamista.
Koululta palaavat naiset poikkesivat katsomaan. Olivat tulleet sotaa pakoon Värtsilästä. Martta Tuttavainen sanoi: "- Kuoloo poika, kun kynnen perät on mustana."
Yhdellä naisella oli käsilaukussa kuumemittari: "-Kolmekymmentäkaheksan ja kaks." En muista, näinkö unia. Kaksi viikkoa olin maannut. Seuraavana päivänä läksin horjuvana liikkeelle,
Myyräkuumeeksi sen päättelen olosuhteista. Keräilin ladosta rippeitä lehmille.
En kuollut.
Kaikki tuntuvat näkevän pelkon liityviä, putoamisia ja vastaavia, jotka kuitenkin loppuvat kesken.
Omatekoiset telineet olivat unessa korkeat. Koivuinen seiväs. Korpelan pihassa hyppäsin. Alastulo ei ollut pehmustettu. Rima mahdottoman korkealla. Hyppäsin ja pääsin riman päälle. En kunnolla uskaltanut tulla alas. Jäin roikkumaan ilmaan ja pelkäsin. Viimein kun uskalsin, pihamaalla mukulakivet tekivät kipeää.
Olin jo nelissä kymmenissä, kun painajaisunet loppuivat. Martti Rytkösen mellastus kummitteli unissa. Vanhuuden mukana tuli omanlaisensa. Sitä kesti vähän aikaa. Tiesin nähneeni unia, mutta en aamulla muistanut, mitä näin? Tuli jakso, jolloin sekoittui uni ja todellisuus. Näin erittäin selvää unta. Se jäi mieleen totena ja yhdistyi valvetilan kokemukseen, kuin olisi tapahtunut yhtenä. Pidin unia totena niin pitkään, kunnes oivalsin, ettei sellaista voi tapahtua. Jotain pientä virhettä. Se vaihe meni ohi. Nyt on muisti jo niin huonontunut, etten pysty tajuamaan, olenko nähnyt, ja mitä olen nähnyt?
Urheilusta näin unia vain seiväs- ja pituushypystä. Korkeushypystä en koskaan, vaikka se miellyti itseäni.
Pituushyppypaikka oli sen ajan mukainen. Lankku ja muokattu hiekka alastulona, joka päättyi nurmikenttään. Unessa hyppäsin normaalisti, mutta en halunnut pudoda heti alas, vaan päätin jatkaa ilmassa. Kohotin jalkani koukkuun ja tahdon voimalla lensin alastulon takareunaa lähelle. Todellisuudessa en pitänyt pituushypystä. Vasta ikämiehenä katsoin ulkonevia jalkateriäni, josta vasen oli enemmän ulkona. Ponnistin lankulta jalkaterä paljon vinossa. Ei niillä eväillä saanut tulosta.
tiistai 7. tammikuuta 2020
"Naisen logiika"
Spede ilakoi aiheella, naisen logiikka. Vanhana sosialidemokraattinen havaitsen paikkansapitävyden tänäkin päivänä. Kantakaikkiseen utopiaan kehystetyn utopian todistaa: Sanna Marin!? Miksi me työ vain "oikeat" sosialistit heitetään kuin rukkaset? Ketkä ovat tai olivat "oikeita sosialidemokraatteja"?
Minä olen "oikea sosialidemokraatti". Kasvoin olosuhteissa, joita nykyiset "sosialidemokraatit" eivät voi kuvitella unissaankaan. Nykyiset suoltavat suustaan katteettomia lupauksia. Mitenkä lupauksia lunastaneen, kysyy erkki? Niitä maksetaan valtion velalla!
Mennään vähän pitemmälle. Suunnittelevat hirvittävien sotakoneiden hankkimista Suomelle!?
Huomattava osa Suomen kansalaisista näyttävät olevan samaa mieltä. Ilkka Kanerva sanoi: "Pitää käyttää luovaa mielikuvitusta". IkiWanha väittää, että unikuvilla ei rakenneta muuta kuin pilvilinnoja. Kanerva todisti selvityn edellisistäkin hävittäjien hankinnoista. Kumpi meistä on tyhmempi? Edelliset Hornetit eivät ole vielä nytkään maksettu! Kirjanpitollisilla kikailulla ne ovat häivytetty Suomen valtion velkaan. Siellä ne muhivat ja odottavat, kuten minäkin, korkojen realisoitumista. Jos joku vakuuttaa toista, lainaan Seijan viisautta: "- Minä vähä eppäelen."
Muulla ei suomea rakenneta, kuin työllä. Iskelmänikkari käytti säettä: "- hymyhuulet sulla on..."
Nyt hypettävät "huulipuna hallitusta". Puhukoot hypettäjät mitä tahansa, arki tulee olemaan karu.
IkiWanha sanoo: - Nykyisen hallitusten jäsenten kyvyillä ei pitkälle pötkitä. Näin hentoisilla hartioilla ei ratkaisujen vaatimaa kannatusta säilytä. Onhan Pääministeri varsin viehättävä nainen, mutta, sekö on tärkeintä? Anteeksi vain. Naiset ovat IHANIA, Mutta Ihanuus ei ole aina paikallaan.
Kirjoitan nämä hyvissä ajoin, ettei jälkipolvi syytä jälkiviisaudesta, johon monesti syyllistyn.
Iskelmänikkari
Minä olen "oikea sosialidemokraatti". Kasvoin olosuhteissa, joita nykyiset "sosialidemokraatit" eivät voi kuvitella unissaankaan. Nykyiset suoltavat suustaan katteettomia lupauksia. Mitenkä lupauksia lunastaneen, kysyy erkki? Niitä maksetaan valtion velalla!
Mennään vähän pitemmälle. Suunnittelevat hirvittävien sotakoneiden hankkimista Suomelle!?
Huomattava osa Suomen kansalaisista näyttävät olevan samaa mieltä. Ilkka Kanerva sanoi: "Pitää käyttää luovaa mielikuvitusta". IkiWanha väittää, että unikuvilla ei rakenneta muuta kuin pilvilinnoja. Kanerva todisti selvityn edellisistäkin hävittäjien hankinnoista. Kumpi meistä on tyhmempi? Edelliset Hornetit eivät ole vielä nytkään maksettu! Kirjanpitollisilla kikailulla ne ovat häivytetty Suomen valtion velkaan. Siellä ne muhivat ja odottavat, kuten minäkin, korkojen realisoitumista. Jos joku vakuuttaa toista, lainaan Seijan viisautta: "- Minä vähä eppäelen."
Muulla ei suomea rakenneta, kuin työllä. Iskelmänikkari käytti säettä: "- hymyhuulet sulla on..."
Nyt hypettävät "huulipuna hallitusta". Puhukoot hypettäjät mitä tahansa, arki tulee olemaan karu.
IkiWanha sanoo: - Nykyisen hallitusten jäsenten kyvyillä ei pitkälle pötkitä. Näin hentoisilla hartioilla ei ratkaisujen vaatimaa kannatusta säilytä. Onhan Pääministeri varsin viehättävä nainen, mutta, sekö on tärkeintä? Anteeksi vain. Naiset ovat IHANIA, Mutta Ihanuus ei ole aina paikallaan.
Kirjoitan nämä hyvissä ajoin, ettei jälkipolvi syytä jälkiviisaudesta, johon monesti syyllistyn.
Iskelmänikkari
maanantai 6. tammikuuta 2020
Maailman herra
Monissa pienissä valtioissa vallitsee vieläkin diktatuuri. Näiden maiden diktaattoreilla ei ole "rahkeita" rellestämään. Ajavat vain henkilökohtaista etuaan. Moni sanoo itseään sosialistiksi. Sosialismin irvikuvia ovat. Pahin vaikutus heillä on pakolaisten lisääntyminen.
Pohtimisillani ei ole merkitystä. Kukaan ei kuuntele, saati kiinnittäisi huomiota. Pähkäilen kuitenkin. Kun poistun täältä murheen alhosta, saavat jäljelle jääneet todeta, miten paljon sanomisissani on hevonpaskaa.
Mieltäni askaruttanut pitkään. Hitlerin kirjaa tutkiessani tuli selväksi hänen tavoitteensa. Saksa nöyryytettiin ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Hitler ratsasti saksalaisten katkeruudella. Lukemani perusteella Hitler ei tavoitellut maailman herruutta. Tavoite oli Saksan mahdin luominen.
Saksan kieliset suureksi valtioksi. Väkiluvun nostaminen ja idästä elintilan valtaaminen. Juutalaisten hävittämien. Vajavaiset ja väärän väriset tuhottava.
Minun sivistykseni on vajavainen. Olin ymmällä arjalaisuudesta. Mistään en aikaisemmin lukenut. Hitler mainitsee pohjoisena rotuna. Semmoisesta en tiennyt. Pohjoisesta tiesin vain Ruotsin ja Norjan. Me suomalaiset pidämme itseämme pohjoismaana. Sen ovat jotkut kyseenalaistaneet. Ohemäen kansakoulun kirjassa kerrottiin roduista. Sen mukaan ruotsalaiset olivat pohjoista rotua. Suomalaiset olivat osaksi pohjoista- osaksi itä-balttilaista rotua. Jotenkin mielessäni kukkuu, että pohjoinen olisi parempi. Minua harmitti, miksen minä ole pohjoista rotua? Ei kyllä ollut Hitlerkään!
Uskoako niitä, jotka väittävät, että rotuja ei olekaan. Onko mahdollista, että Amatzonin viitakossa asustavat nomadit ja Englannin kuninkaalliset ovat yhtä ja samaa rotua? Olkoot.
Tämän asian parissa olen viipyillyt. Hitlerin saksalaiset olivat teknisesti kyvykkäitä. Rakensivat kauhistuttavan sotakoneiston. Hitler pääsi valtaan laillisten vaalien kautta. Sen jälkeen ei äänestetty.
Ihmetyttää, miten helposti kehitti valtansa. Sitten hallittiin pelolla. Kuitenkin kanattajia täytyy olla riittävästi, että pääsee tavoitteeseen.
Mikään muu aate ei päässyt sellaiseen maailmanvaltaan kuin kristinusko. Miekan kärjessä sekin kasvoi. Kansoja valloitettiin ja orjuutettiin. Taivas ja Helvetti. Tekosyynä käyttivät Kristuksen käskyä: "-Menkää ja tehkää kaikista kansoista..." Sen sanoman mukaan Kristus ei käskenyt orjuuttamaan. Vähän kyllä epäilyttää, onko mikään Jeesus sellaista sanonut. Tässä yhteydessä sopii sanoa: virtuaalitodellisuus.
Kommunismilla, siis myös Stalinilla oli tavoitteena maailman vallankumous. Nykyään on eri tahot.
"Maailman laajuinen Islamistivaltio". Sitäkö tarkoittaa kalifaatti?
Voiko päästä valtaan tiktatuuri, jolla on mahdollisuus maailmanvaltaan? Äkkiseltään tuntuisi, että ei, mutta miksei se olisi mahdollista?
Yksi mainio ehdokas on, arvaas kuka? Kukas muu kuin tuo rapakon takainen! Leikkii maailman RAUHAN kustannuksella. Uhittelee sinne ja tuonne aivan kuin pikkupoika, kukonpoika.
Leikkii jo maailman herraa. Istuu sellaisten latinkien päällä, joilla voi tuhota mailman tuhat kertaa, ikään kuin yksi kerta ei riittäisi!
Viimeisissä uutisissa "maailman herra" sanoo: "- Minä vähät välitän." Ei halua neuvotella. Minkähän maalainen se satu oli sammakosta, joka halusi näyttää isommalta? Pullistui, pullistui ja poksahti!
Pohtimisillani ei ole merkitystä. Kukaan ei kuuntele, saati kiinnittäisi huomiota. Pähkäilen kuitenkin. Kun poistun täältä murheen alhosta, saavat jäljelle jääneet todeta, miten paljon sanomisissani on hevonpaskaa.
Mieltäni askaruttanut pitkään. Hitlerin kirjaa tutkiessani tuli selväksi hänen tavoitteensa. Saksa nöyryytettiin ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Hitler ratsasti saksalaisten katkeruudella. Lukemani perusteella Hitler ei tavoitellut maailman herruutta. Tavoite oli Saksan mahdin luominen.
Saksan kieliset suureksi valtioksi. Väkiluvun nostaminen ja idästä elintilan valtaaminen. Juutalaisten hävittämien. Vajavaiset ja väärän väriset tuhottava.
Minun sivistykseni on vajavainen. Olin ymmällä arjalaisuudesta. Mistään en aikaisemmin lukenut. Hitler mainitsee pohjoisena rotuna. Semmoisesta en tiennyt. Pohjoisesta tiesin vain Ruotsin ja Norjan. Me suomalaiset pidämme itseämme pohjoismaana. Sen ovat jotkut kyseenalaistaneet. Ohemäen kansakoulun kirjassa kerrottiin roduista. Sen mukaan ruotsalaiset olivat pohjoista rotua. Suomalaiset olivat osaksi pohjoista- osaksi itä-balttilaista rotua. Jotenkin mielessäni kukkuu, että pohjoinen olisi parempi. Minua harmitti, miksen minä ole pohjoista rotua? Ei kyllä ollut Hitlerkään!
Uskoako niitä, jotka väittävät, että rotuja ei olekaan. Onko mahdollista, että Amatzonin viitakossa asustavat nomadit ja Englannin kuninkaalliset ovat yhtä ja samaa rotua? Olkoot.
Tämän asian parissa olen viipyillyt. Hitlerin saksalaiset olivat teknisesti kyvykkäitä. Rakensivat kauhistuttavan sotakoneiston. Hitler pääsi valtaan laillisten vaalien kautta. Sen jälkeen ei äänestetty.
Ihmetyttää, miten helposti kehitti valtansa. Sitten hallittiin pelolla. Kuitenkin kanattajia täytyy olla riittävästi, että pääsee tavoitteeseen.
Mikään muu aate ei päässyt sellaiseen maailmanvaltaan kuin kristinusko. Miekan kärjessä sekin kasvoi. Kansoja valloitettiin ja orjuutettiin. Taivas ja Helvetti. Tekosyynä käyttivät Kristuksen käskyä: "-Menkää ja tehkää kaikista kansoista..." Sen sanoman mukaan Kristus ei käskenyt orjuuttamaan. Vähän kyllä epäilyttää, onko mikään Jeesus sellaista sanonut. Tässä yhteydessä sopii sanoa: virtuaalitodellisuus.
Kommunismilla, siis myös Stalinilla oli tavoitteena maailman vallankumous. Nykyään on eri tahot.
"Maailman laajuinen Islamistivaltio". Sitäkö tarkoittaa kalifaatti?
Voiko päästä valtaan tiktatuuri, jolla on mahdollisuus maailmanvaltaan? Äkkiseltään tuntuisi, että ei, mutta miksei se olisi mahdollista?
Yksi mainio ehdokas on, arvaas kuka? Kukas muu kuin tuo rapakon takainen! Leikkii maailman RAUHAN kustannuksella. Uhittelee sinne ja tuonne aivan kuin pikkupoika, kukonpoika.
Leikkii jo maailman herraa. Istuu sellaisten latinkien päällä, joilla voi tuhota mailman tuhat kertaa, ikään kuin yksi kerta ei riittäisi!
Viimeisissä uutisissa "maailman herra" sanoo: "- Minä vähät välitän." Ei halua neuvotella. Minkähän maalainen se satu oli sammakosta, joka halusi näyttää isommalta? Pullistui, pullistui ja poksahti!
keskiviikko 1. tammikuuta 2020
Kauppa se on joka kanattaa
Kauppiaat olivat rikkaita. Parimetristä suo-ojaa kaivavat sanoivat "kaappijaan mahhoo." Höyläsivät sivuluiskan kumparetta suoraksi. Jossain historiikiissa oli: "Myöhään iltaan näkyi valo, se oli kauppiaan talo". Pielavedellä kauppias J. P. Nousiainen toimi pankkina. Lainasi isännille rahaa vekselillä. Naapuri tai naapurit takaajana. Minäkin tunsin lähiseudun maatiloja, jotka olivat Nousiaisen omistuksessa. Velallisten menettämiä maksuvaikeuksissa. Totta tai ei, semmoinen muistikuva jäänyt, että sellaisia oli Pielavedellä 32.
Niiltä ajoilta sattunut ja tapahtunut monenlaista. Lainsäädäntö määritteli myymälän aukioloajat. Perustivat lukuisia kyläkauppoja. Toimivat vaihtelevalla menestyksellä.
Uutinen kertoo markettien sulkemisista. Yksi vaihe tuli päätökseen. Vieläköhän Toivo Sukari rakentaa lisää ideaa? Kuluttajaliitto kysyy: "Pitääkö rakentaa pienempiä kauppoja?" Harvoin palataan entiseen. Mihin suuntaan mahtaa kehittyä?
Mielenkiintoni pysyi vireillä kautta vuosikymmenien. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Edv. Mustosen kauppa Joroisissa. Elokuun 31 päivä v 1950 tulin paikalle. Seisoin pienehkön tyylitellyn puurakenuksen edessä: Liha- ja siirtomaatavaroiden Kauppa Edv. Mustonen puh 48. Muutamia vuosia askaroin, mielestäni "vaihtelevalla menestyksellä". Kehitys kehittyy. Harva uskoi kehityksen vauhtiin. En aavistanutkaan.
Eteen päin on yritetty. Syrjäkylille perustivat yrityksiä. Tuotantoyrityksiä vähemmän. Suosikkeja kauppa ja taksi, usein molemmat.
Olin itsekin tappamassa pikkukylien kauppoja. Sulo Eskelinen haki minut aloittamaan myymäläauto toimintaa Suonenjoelle. Tapahtui v 1957. Muutama isohko kauppias jo toimi sillä sektorilla.
Myntipisteen sijainti rajoitettu 5 km lähimmästä kaupasta. Isompi kauppa pystyi varustamaan monipuolisemmalla valikoimalla. Toimitettiin paljon tilauksia. Kyläkaupat kuihtuivat.
Se oli normaalia kehitystä. Sen sijaan normaalia ei ollut kun kauppias Aatto Tarvainen Joroisissa sai yhteiskunnan tukea sievoisen summan kahta myymäläautoa varten. Ennen aikainen kuolema monelle kyläkaupalle. Sitten heräsivät: "Kyläkaupat tarvitsevat valtion tukea".
Nykyään Suonenjoella S-market ja K-market vastaavat kyläkauppoja vain Kirkon kylällä. Pieni virheliike oli rakentaa asutuskeskuksiin monta tarpeettoman suurta Markettia. Jokunen jo suljettu kannattamattomana.
"Luonnollinen kehitys" ei tapahdu ennakoitusti. Lainsäädännön muutokset vaikuttavat.
Aprikoin monta kertaa tuhlauksen määrää, kun ylisuuret rakennukset seisoivat paljon tyhjillään. Auki oloa rajoittivat.
Oli kysymyksiä: Tarvitseeko kauppojen olla auki sunnuntaina? Sanoin: -Ei tarvitse! Toinen kysymys: Kannatatko vapaita aukiolo aikoja? Sanoin: -Kyllä! En ole poliitikko, mutta sinänsä ristiriitaisilta vaikuttavat vastaukset olivat loogisia. Kysymyksessä on vapaus valita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Marketin toiminta muodostuu tulokselliseksi pitkällä käyttöajalla, kuluja tulee tyhjän panttinakin.
Pähkäilin, mahtaako kohta tulla liikaa myymälätilaa? Pitempi tehollinen aika vaikuttaa.
Marketin sulkeutuessa taas ikuinen kysymys. Tukea!?
Nykyinen käytäntö mielestäni järkevää. Pystyy vähentämään hävikkiä. Tilausmäärät helpommin ennakoitavissa. Eikä asiakkaan tarvitse kytätä kelloa kauppaan lähtessään.
Niiltä ajoilta sattunut ja tapahtunut monenlaista. Lainsäädäntö määritteli myymälän aukioloajat. Perustivat lukuisia kyläkauppoja. Toimivat vaihtelevalla menestyksellä.
Uutinen kertoo markettien sulkemisista. Yksi vaihe tuli päätökseen. Vieläköhän Toivo Sukari rakentaa lisää ideaa? Kuluttajaliitto kysyy: "Pitääkö rakentaa pienempiä kauppoja?" Harvoin palataan entiseen. Mihin suuntaan mahtaa kehittyä?
Mielenkiintoni pysyi vireillä kautta vuosikymmenien. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Edv. Mustosen kauppa Joroisissa. Elokuun 31 päivä v 1950 tulin paikalle. Seisoin pienehkön tyylitellyn puurakenuksen edessä: Liha- ja siirtomaatavaroiden Kauppa Edv. Mustonen puh 48. Muutamia vuosia askaroin, mielestäni "vaihtelevalla menestyksellä". Kehitys kehittyy. Harva uskoi kehityksen vauhtiin. En aavistanutkaan.
Eteen päin on yritetty. Syrjäkylille perustivat yrityksiä. Tuotantoyrityksiä vähemmän. Suosikkeja kauppa ja taksi, usein molemmat.
Olin itsekin tappamassa pikkukylien kauppoja. Sulo Eskelinen haki minut aloittamaan myymäläauto toimintaa Suonenjoelle. Tapahtui v 1957. Muutama isohko kauppias jo toimi sillä sektorilla.
Myntipisteen sijainti rajoitettu 5 km lähimmästä kaupasta. Isompi kauppa pystyi varustamaan monipuolisemmalla valikoimalla. Toimitettiin paljon tilauksia. Kyläkaupat kuihtuivat.
Se oli normaalia kehitystä. Sen sijaan normaalia ei ollut kun kauppias Aatto Tarvainen Joroisissa sai yhteiskunnan tukea sievoisen summan kahta myymäläautoa varten. Ennen aikainen kuolema monelle kyläkaupalle. Sitten heräsivät: "Kyläkaupat tarvitsevat valtion tukea".
Nykyään Suonenjoella S-market ja K-market vastaavat kyläkauppoja vain Kirkon kylällä. Pieni virheliike oli rakentaa asutuskeskuksiin monta tarpeettoman suurta Markettia. Jokunen jo suljettu kannattamattomana.
"Luonnollinen kehitys" ei tapahdu ennakoitusti. Lainsäädännön muutokset vaikuttavat.
Aprikoin monta kertaa tuhlauksen määrää, kun ylisuuret rakennukset seisoivat paljon tyhjillään. Auki oloa rajoittivat.
Oli kysymyksiä: Tarvitseeko kauppojen olla auki sunnuntaina? Sanoin: -Ei tarvitse! Toinen kysymys: Kannatatko vapaita aukiolo aikoja? Sanoin: -Kyllä! En ole poliitikko, mutta sinänsä ristiriitaisilta vaikuttavat vastaukset olivat loogisia. Kysymyksessä on vapaus valita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Marketin toiminta muodostuu tulokselliseksi pitkällä käyttöajalla, kuluja tulee tyhjän panttinakin.
Pähkäilin, mahtaako kohta tulla liikaa myymälätilaa? Pitempi tehollinen aika vaikuttaa.
Marketin sulkeutuessa taas ikuinen kysymys. Tukea!?
Nykyinen käytäntö mielestäni järkevää. Pystyy vähentämään hävikkiä. Tilausmäärät helpommin ennakoitavissa. Eikä asiakkaan tarvitse kytätä kelloa kauppaan lähtessään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)