"Jos urheilet, et tervettä päivää näe." Tuon lauseen kuulin jo 1950 luvulla. Meidän urheilumme oli tosi amatöörimäistä. Kaupan alalla tein 60 - 65 tuntista työviikkoa. Urheile siinä sitten! Nyt siteeraavat urheilijaa: "- Huippu-urheilu ei ole terveellistä". Samalla katselukerralla Ylen netissä mainitaan rakennekynsien ja liimaripsien epätervellisyydestä.
Jo kauan sitten pähkäilin tekoripseistä. - Ovat niin lähellä niin tärkeitä ja niin herkkiä ihmisten osia, että värjääminen ja irto-osien kiinnittäminen ovat riskialtista puuhaa. Samoin moni muukin.
Naisella oli hyvin laitettu kastanjanruskea tukka. Tyylikäskin. Yhtäkkiä hiuksensa olivat harmaat. Edelleen tyylikkäät. Arvasin syyn, jonka tunnusti. Havahtunut mainintaan hiusvärien aineiden myrkyllisyydestä.
Kauhistuttaa näkemäni ihon koristelut. Takuulla tulee monille niistä harmeja terveyteen. Vaikka joku todistaisi vaarattomiksi, silti moni joutuu kärsimään pitkän elämän varrella.
Mielestäni metalliset lävistykset ovat rumia. Tietysti "kauneus on katsojan silmissä". Entä silmien ympäryksessä. Mustiksi tervatut ei ainakaan minua viehätä. Myönnän, ei tarvitsekaan.
Tatuoinnit arveluttaa. Ylimääräinen aine ihoon ympättynä tuskin on vaikuttamatta. Minun ikäluokallani ei ole kokemusta. Nuoruuteni aikana tatuointeja oli vain merimiehillä ja rikollisilla.
Urheilussa, kauneudessa, terveydessä ja ravinnossa pätee mahdollisimman lähellä luontoa oleva.
Sitä päätelmää noudatan.
