Oppivelvollisuus ymmärrettiin koulupakolla, silloin kun minä olin oppivelvollinen. Alakoulussa en vielä ymmärtänyt. Kymmenen ikävuoden ylitettyäni kävi mielessä alakuloinen häivähdys; ??? Jospa minäkin? Se vaan ei ole mahdollista.
Olin opin haluinen. Kansakoulu päättyi varsinaisesti 12 vuotisena, mutta lain säädäntö määräsi jatkokoulun pakolliseksi, jos halusi saada kansakoulun päästötodistuksen. Siinä se oli oppivelvollisuus! Jatkokoulu meni siten, että iltaisin oleskeltiin koululla muodon vuoksi. Suoritettiin laskutehtäviäkin. Niitä, joita tehtiin varsinaisen koulun aikana.
Sanotaan, että oltiin olevinaan. Opin kuorma ei siitä yhtään lisääntynyt.
Kun minä mainitsen vanhoja juttuja esimerkiksi. Juttuni mitätöidään sanomalla: "Ennen oli silloin, mutta nyt on nyt! Minulle lausuttuna tarkoittaa itse asiassa: -Turpa kiinni!
Olen kirjoitellut. Niin, en minä muuta pysty. Ei ole vaikutusvaltaa. Kun joskus avaan suuni, vaientavat sanomalla: "Sinä et tiijjä mittään."
Kumma vain, kun ounasteluni ovat usein lähellä toteutunutta.
Oppivelvollisuudesta on selvä näkemys. Itseni esmerkkinä ja kokemuksen tuoma. Oppivelvollisuuden iän nostaminen on suuri virhe! Oppivelvollisuus ei tarkoita oppimisen velvollisuutta, vaan koulun penkin kuluttamista ja valtion rahojen tuhlausta. Aikanani suorittamani oppivelvollisena oppiminen olisi suorittunut alta vuoden, jos sen olisin suorittanut 10-11 vuotisena.
Menin alle seitsemän Ohemäen kouluun. Osasin lukea. Osasin laskea pienillä luvuilla päässä laskuja. Osasin kirjoittaa yksinketaiset sanat, mutta vaikeus oli käsialassa. Käsi ei totellut, oli jukertamista.
Mitä opin koulussa? Se oli vähäistä. Täysin erilaiset osaamiset tarvittiin. Tylsin esimerkki mainittakoon. Vielä tyttäreni koulussa tankkasi jonnin joutavaa: "Ruuben, Simeoni, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin..." Kaikkia en muista!
Tässä kohtaa sopii kysyä: - Miksi uskonnon opetusta? Sitä varten kysyn: - Miksi? Kun se on todellisuudessa uskomaan opettamista. Eikä se ole johdon mukaista. Koulussa uskoin käsitteeseen "oikeauskoisuus." Opettaja Ida Remeksen kunniaksi lasken sen, että poikkesi opetussuunnitelmasta:
" - Muhamettilaiset sanovat meitä vääräuskoisiksi." En sanoiksi virkkanut, vain hiljaisessa mielessäni ihmettelin!? Olihan opetettu oikeaa uskoa! Kuinka sitä voi sanoa vääräksi?
" - En ole uskonnollinen. Israelin kansa ei ole Jumalan valittu kansa. Jumala ei valinnut Israelin kansaa, vaan Israelin kansa valitsi Jumalan."
Sitaattia lainaan luvattomasti, enkä lupaa kysy. Olen kertonut sen usein aikaisemmin.
Koulun historian opetus on sitten asia erikseen.
Kahdentoista korvilla alkaa kehittyä omaakin ajattelua. Nerot ovat asia erikseen. Siinä vaiheessa ollaan kysymyksen edessä: - Miksi pitää olla koulussa? Se ei ole itsestään selvyys. Eikä kehityksen käyrä noudata sääntöä. 7 vuoden ja 18 vuoden aikana. Kunpa politiikot tietäisivät, miten suuri kärsimys on vastentahtoinen ja vastenmielinen lojuminen turhan panttina.
Mieluummin he tekisivät jotain muuta. Oppisivat jotain ammattia, joka ei edellytä koulun penkin kuluttamista.
Otan esimerkiksi luokan. Ammattikoulun toisella luokalla autonasentajalinjalla, opettivat algebraa. Mitä tuumasivatkaan oppilaat? Käyneet peruskoulun.
" - Neljä vuotta tätä paskaa jauhettiin, ja vielä meidän pitää!"
Luokassa oli yksitoista. Yhdellä heistä oli matematiikkaan taipumusta. Huomattakoon, että tämä ei ollut suinkaan luokan priimus.
Ymmärrän kyllä, että matematiikka on välttämätöntä korkeammalla tasolla. Mutta kaikki eivät opi eikä jokainen tarvitse. Minua paljon oppineempi nainen, virassaan pätevä, sanoi. "Kertaakaan en tarvinnut algebraa."
Sääntöjen laatijat eivät tajua, kuinka paljon turhautumista kasaantuu turhassa koulunkäynnisä, jos ei opi mitään.
Joilla ei ole lahjakkuutta tai motiivia, turhautuvat.
" - Kun jokin viedään liian pitkälle, se viimein suuntautuu alkuperäistä tarkoitustaan vastaan."
