Hikoilua en yhdistänyt nykyiseen. Hikoilu liittyy sydämen toipumiseen. Leikkauksen jälkeen toipilaana kesti jonkin aikaa hikoilu. Hikoilussa ei muuten ihmeellistä, mutta hikoilu ilmeni vain rintakehässä. Kastui vain paita likomäräksi. Tapahtui aamuyöstä.
Nyt on samanlaista. Sydämessä ei tunnu mitään. Heräsin hikoiluun. Heräsin niin pian, ettei hiki levinnyt.Sinisesä lakanassa näkyi selvästi litimärät kohdat, joissa yläruumiini painamat kohdat näkyi.
Eilisaamuna hikosin jälleen. Sikäli hikoilu tuntuu erilaiselta, ettei tunnu kuumalta, eikä haittaisi, mutta litimärkä paita pois. Kuiva päälle ja hikisen aluslakanan päälle iso pyyhe ja nukkumaan.
Nukkuessa pidän peittoa. Sairaiden säärieni kohdalla lisänä päiväpeitto kaksin kerroin. Silti hikoaa vain hartiat. Ilmiö ei stressannut silloin, eikä nytkään. Toipumisakana arvelin sen kuuluvan elimistön puolustautumiseen.
Nyt en muista yhtään puuron keittämisestä. Söinkö tänä aamuna tavanmukaisen puuroni? Äsken söin 0,75 kg pakasteastiallisen keittoa. Kaalia, porkkanaa, sipulia, nokkosta, sianlihaa ja suolaa sekä pippuria. Ruuan yhteydessä tavanmukainen magnesium ja ylimääräiset kaksi monivitaa.
Perästä kuuluu, vai kuuluuko? Tällä hetkellä ei tunnu pahalta. Lepään ja käyn kävelyllä.
