En purjua yhtä mittaa sairaaloissa. Aina olen äkkinäinen. Automaatti-ilmoittaminen hämmensi aluksi. Sitten tajusin; siinähän on samanlainen valo kuin kaupan automaattikassalla. Sen jälkeen jotain säätämistä. Kone sylki paperin, jossa oli aika ensimmäiseen. Toinen aika oli vasta 14:00 !?
Ensimmäiseen tutkimukseen pääsin pian. Vaikutti kuin olisin päässyt hiukan etuajassa.
Homma sujui joustavasti. Hoituri kehotti odottamaan mahdollisesti päästä aikaisemmin seuravaan. Kusta pihistäminen vaati veronsa. Istuin vessassa, kun puhelin soi. Vokkelokoura ja housut solmussa en ennättänyt vastaamaan. Soitin takaisin. Hoituri vastasi. Kysyi; olenko sairaalan alueella? --- Olen vessassa.
Kohtuullisessa ajassa pääsin toiseen ja hiukan enemmän odottamalla kolmanteen.
Urologi on pienikokoinen nainen. En kyllä epäillytkään; on pätevä penkomaan miehen alapäätä. Tähystys, koepalat ja polttaminen.
Kun puhui lääkityksestä; ilmaisin pettymykseni edelliseen lääkitykseen.
Lääkäri selitti järkeen käyvästi ja määräsi lääkityksen.
Olin mielissäni hyvästä kohtelusta. En tarvinnut vonottaa. Huomioivat iän ja tilanteeni. Kuuden kuukauden jälkeen kontrollikäynti.
Vointini on kohentunut juhannuksen aikaisesta ihan itsestään. Pitkiä viikkoja. Koko ajan säätämistä. Selvisin! Jää arvoitukseksi mistä niinkin selvä oire johtui?
Tuntuu vain niin turhalta merkityksetön elämä.
