Hidas auto

 Onneksi EU on jossain asiassa Suomen eduskuntaa viisaampi. Märää kumottavaksi eduskunnan hyväksymän typerän ja hengenvaarallisen lain. Ajatteliko eduskunta istuinlihaksillaan?

erkkikin ymmärtää ainakin osittain, mitä vaaroja aiheutettaisiin "hidasautoilla". Hidastetaan tonnin tai paljon ylikin rautaa liikkumaan kuudenkympin nopeudella eikä kuskille aseteta riittävää kelpoisuutta.

Käsitinkö väärin, kun ymmärsin sitä suunniteltavan mopoksi ja mopojen lakia sovellettavasti?

Suuri erhe tuli taksilain ajattelemattomasti tehdyillä muutoksilla. Senkin ovat huomanneet vasta jälkeenpäin. Ikivanha kammiossaan ihmetteli!  Jotakin tolkkua pitää olla.  

Hyvää ja kaunista

 Päämisiteri Sanna Marin tuskin ajattelee, millä maksetaan ja kuka tekee? Lupasivat höylisti antaa tukiaisia koronasta kärsineille. Luvata voi miljardeja, mutta muistaakseni valtion velka kasvaa edelleen.       Millä maksetaan entiset ja millä maksetaan tulevat koronat? Olin ylivelkaantunut, mutta kovan kamppailun jälkeen olen velaton. Ensimmäisen pankkivelan otin huhtikuussa -69 . Viimeisen velkaerän maksoin lokakuussa -07 .  

Mielestäni valtionkin pitäisi maksaa velat.  Poliitikoilla vaan on pakkomielle: - valtion kassassa ei saa olla rahaa. Jos sitä kassan pohjalla ripauskin on, se on jaettava kansalle. Eikä sillä hyvä, vaan kansalle on jaettu elintasoa velkarahalla. 

Valtio on ison urakan edessä. Orpo etunenässä vatii rahaa yrityksille. Läpi linjan näyttää tarve olevan. Poromiehistä aina laivanvarustamoihin. 

Pääministeriltä voi kysyä: - jos työaikaa lyhennetään, mistä otetaan yhteiskunnan palkollisia? Ellen väärin muista ovat valitelleet henkilökunnan vähyyttä, niin kunnissa, kuin valtiollakin. Jotenkin työmiehen järjellä ajatellen ei onnistu helposti. Työaikaa lyhennetään, se tietää palkkakulujen kasvamista. Yhteiskunnan palkollisia on runsaasti. En ole lukenut matematiikkaa, mutta kertolaskun tajuan. Ja rahan kulumisen ja riittämättömyyden tajuan. Siihen vielä lisää AY-liikkeen ajamat korotukset. Erähtä miljardi tarvitaan. Mitenkäpä muuten kuin valtion velkaa lisäämällä. Kunpa poliitikot osaisivat edes tukkimiehen kirjanpitoa.

Veroja ei saa nostaa, veroja pitää alentaa. Niinpä. Sana dynamiikka on väärässä paikassa, kun se mainitaan verojen alentamisen yhteydessä. Jos siitä syntyy dynamiikkaa, niin poistetaan verot kokonaan.  Kun tuhlaamalla rikastuu, niin siitä rikastuu joku muu kuin tuhlaaja.

Sattumalta istuin ruudun ääressä, kun haastattelivat Kalevi Sorsaa. Viimeisinä elinpäivinään sanoi: "Minä uskoin, että kun veroja kerätään tarpeeksi, kaikki muu onnistuu." Verojen keräys meni liiallisuuksiin. Taloutta uhkasi halvaantuminen. 

Työaikaa on lyhennetty liikaa. Veroja on alennettu liian paljon. Unohdettiin varoitus: - Tolkku pitää olla kerjätessäkin.

Eläkeläisistä uikuttavat hyvää eläkettä nuttivat. Hyvää minun kannaltani ajatellen. Köyhyysraja? Minkä rahamäärän se sisältää?                                                                                                                                  Josssakin näin mainittavan 1300 € . Nostaneet melko ylös. Lienenkö edes kerjäläinen? Eläkettä saan 1000 € kuukaudessa. Niillä pelataan. En valita, en uikuta. Terveydenhoidon kustantaa yhteiskunta. Veroja ei minulta mene muuta kuin kulutuksesta. 

Omahyväisenä

 Kuvaruudussa kaksi julkkismiestä rupattelevat Suomen lähihistoriasta. Tapahtumista, jotka mieleensä painuneet. Jätin ukot turisemaan, tulin koneen ääreen.

Tekee mieleni oikaista Lasse Lehtisen muistama: "kun oikein pinnisti silmiään, nin siellä se liikkui."  Olen Lehtistä vähän varttuneempi, olin aikuinen akallinen mies. En nähnyt Sputnikia, eikä ole nähnyt Lassekaan. Oli niin pieni, ettei siitä matkasta voinut silmillä nähdä.

Se minkä kaikki näki pimeän aikaan, oli Sputnikin kantoraketti, metrejä pitkä. Se oli irrottuaan jäänyt "heittämään volttia", Pyörimään pituusakselinsa ympäri. Välähdys näkyi pimeässä, kun esine kävi sopivassa kulmassa aurinkoon.  

Niin kertoivat. Luin Savon Sanomista.

Arvaamattomat ovat ajatusten tiet

Ympäristöni asukkaat sanoivat: "viholais-säkki."  Niillä kuljetettiin viljojen jyviä. Oli 1940 lukua. Oudoksuin melessäni. Ei kai nuo ole tehty "viholaisista" ? Siihen aikaan kuulin harvoin mainittavan nokkoseksi.

Elantoani etsiessä menin Joroisiin. Mustosen kauppaan. Hienosokeri tuli sadan kilon säkeissä. Ne eivät olleetkaan viholais-säkkejä. Eetu Mustonen sanoi: "jutesäkki". 1950 luvun kehitystä elämässäni. 

Vaihtui vuosituhatkin. Kului parikymmentä vuotta uuttakin. Filmitähti Joanna Lumley matkailee tv-ohjelmassa joka puolella maapalloa. Intiassa kävi suttaisessa tehtaassa. Sekaisen näköistä touhua. Siivoojia ei näytä olleen. Koneet kuitenki louskuttivat. Naishenkilö valvoi tuotantoa. Laitos tuotti lankaa.  Mitä olikaan kuidun raaka-aine? Sekin mainittiin: -jutetta. Kaikki ikäkö oppia?  

Sekin tuli tietooni ja aikoja sitten, että nokkosen kuitua kehränneet langaksi. Värttinälläkö? 

Kävelytyylit

Lauantaina iltapäivällä kompuroin aseman suuntaan. Vastaan tuli nuorehko mies. Matalasta perstaskusta näkyi pitkälti viinapulloa. Kantoi pitsalaatikkoa, josta napsi päivällistä. Horjuva kävelynsä muistutti omaani, vaikka konkkapulloni oli vielä kaupan hyllyllä. 

Paluumatkalla havaitsin samaisen hepun lepäämässä penkillä. Naposteli edelleen pitsaansa. Pitkään kestänyt ruokaisena. Viinapullonsa lojui kumollaan vieressään penkillä. Omani piilossa housun taskussa. Kummankaan elämä ei kovin viihtyisää.

  

Oppivelvollisuus vai koulupakko

Laissa voi lukea: "oppivelvollisuus". Kun 1940-luvulla kävin Ohemäen kansakoulua, ympäristöni ihmiset ilmaisivat asian: "koulupakko".Varsinainen asia on ilmaistuna sanalla oppiminen. Koulunkäynti, ja oppiminen eivät mahdu yhtäläisyysmerkin alle. 

Ihmettelevät alakoulun oppilaiden tasoeroja. Tasoeroja on, vaikka kuinka opiskellaan. Taikka ei opiskella. Minut laittoivat korpelasta kolutielle poikkeuksellisesti kevätlukukauden alkaessa 14 päivä tammikuuta 1939. Tasoerot olivat toisinpäin. Osasin jotain paremmin kuin muut. Osan paremmin kuin toisluokkalaiset. Osasin lukea sujuvasti. Osasin kirjoittaa kankealla käsialalla. Osasin laskea pienillä luvuilla, päässälaskua hyvin. Osasin muut laskut, mutta esimerkkiä 8 = 5 + . Sitä en ymmärtänyt, vaikka opettaja selitti monisanaisesti. Kysyin avuttomaksi tunnetulta äidiltäni.  Vastasi: "paljoko pittää viiteen lisätä, että tulloo kaheksan". Oliko huperoksi luokiteltu äitini parempi opettaja kuin alakoulun opettaja Katri Miettinen. En voi väittää niin olevan, mutta esimerkki kaikessa yksinkertaisuudessaan on valaiseva. 

Saattaa olla, että koulutuspolitiikassa ymmärän "sysiä ja seppiä." Opetusministeri näkee oppivelvollisuuden pitentämisessä pelkkää hyvää. Kokemukseni mukaan kantani on ehdoton EI!                Kurkistin viransijaisena ammattiopetukseen.  Oppilaissa on tasoeroja. Koko ikäluokassakin on tasoeroja. Eikä ne poistu, vaikka "kävisivät koulua niin pitkään että pääsevät kansaneläkkeelle."      

En ymmärrä ketä suunniteltu jatkaminen hyödyttää? Suunnittelijat eivät ymmärrä, miltä tuntuu 12 vuotiaasta pojasta, joka turhautuu suunnattomasti mielestään tarpeettomasta koulun käynnistä hamaan ikuisuuteen. Parikymppiseksi kumaraukoksi! En ole psykologi, enkä tiedemies, mutta elämänkokemukseni vahvistaa oppineidenkin arviot, että suunnilleen tuona ikäkautena tapahtuu usein käänne johonkin suuntaan. Hyvään tai vähemmän hyvään. Minulle sellainen tarkoitti päätöstä olla tupakoimatta ja harkitsin tulevan suhteeni alkoholiin. Opiskelun mahdollisuutta ei ollut. Tekemässäni videossa Ohemäen koulun vaiheista Eetla Lippinen kertoo, miten useammankin pojan koulunkäynti loppui: "Piti männä ropsmehtään". Niinpä! Erkinkin. Opiskelua en unohtanut koskaan. Kolmenkympin jälkeen opiskelin uutta ammattialaa. Kuuden- seisemän kymmenen jälkeen videokuvausta. Vanhenemiseen en tarvitse opiskella, osaan jo.

Opetetaanko koulussa aina oikeita asioita? Vastaan itse: -EI. Uskonnon opetuksesta kinasivat. Miksi uskontoa yleensä opetetaan? Minun aikanami opetettiin Raamatun olevan totta! Uskontoja on ollut lukemattomia. On uskontokouluja monilla uskonnoilla.                                                                               Mitä varten piti opetella: Ruben, Simeon,  Leevi, Juuda, Gaad, Asser, Daan, Naftali, Isaskar, Sebulin, Josef ja Benjamin. (Oikeinkirjoitus ei toteudu, muistin varalta.)  Tyttäriäni kävi. Ihmettelin, että vielä tyttäreni Leena jankkasi samaa litaniaa. Varsinaista paskan jauhamista. Sama kuulemma toisillakin tyttärillä. Nauroivat. Lyöneet leikiksi. Sama jos opetellaan Kuikka Koposen tyttären nimet! Ja opetelleet. Muistivat vielä kesällä Kuikka Koposen tyttären nimet.    Seuraava sukupolvi kehittyi. Minä en muista Kuikka Koposen tytön nimiä. Enkä opettele! Oliko (onko) opetus uskonnon opetusta? Mielestäni se oli ja on opetusta uskomaan. Kristittyjen uskontotunnilla ei kerrota, miten julmat, veriset jäljet kristinuskolla on. Rasismia kaikissa muodoissaan.

Pielaveden sivuammattikoulussa olin työnopettaja. Matikan ja fysiikan opettaja oli jossain. Jätti minulle annettavaksi kysymykset arvioidakseen ne palattuaan. Tämä on kertomuksia todellisesta elämästä, josta viehättävä ministeri Andersson on vieraantunut. Ne olivat algebran kokeita. Kuuntelin purkausta. Joku voi sanoa minun sallineen kurittomuutta. Voin sanoa kuulleeni toisenkin laista arvostelua. Pojat purkivat patoutunutta vastenmielisyyttään. "- Neljä vuotta tätä paskaa jauhettiin ja vielä meidän pitää! Joukossa oli yksi kympin oppilas, joka asian ilmaisi voimakkaasti.  Samat oppilaat ottivat aktiivisesti osaa puhuessani autotekniikasta.  

Poliitkot eivät pysähdy. Eivät pysähdy ajattelemaan. Heille tärkeintä on oman kannatuksen varjelu. Siinä sivussa puolueen kannatuksesta huolehtiminen. Esimerkiksi keskustapuolueen viimeisin puheenjohtajan valinta. Katja Kulmunia hehkutettiin. Hänen tavoitteenaan Keskustapuolueen kannatuksen nosto?! Eikö kuuluisi olla Suomen velkaisen talouden kohentaminen? 

Kaikkea hyvää kuvitellaan saavutettavan lisäämällä rahan tuhlausta. "Opetuksesta ei saa leikata".          Voidaanko sanoa toisin? Osaaminen on tärkeämpää kuin opettaminen. Läheskään kaikki opettaminen ei takaa oppimista. Kajoan arkaan aiheeseen. Mikä on turhaa opettamista?  Minun kohdallani uskonnon opetus oli turhaa. Niin myös monen kohdalla.                                                                                              Matematiikka on tieteiden "ylimystöä". Sanon niin, vaikka en itse lukenut. Matematiikan oppiminen on välttämätöntä kehityksen kannalta. Mutta algebran opettaminen kaikille on voimavarojen tuhlausta. Opettajat ja oppilaat vain turhautuvat. Opettaja ei turhadu, kun latelee vain taulukoita. Eikö poliitikkojen pölkkypäihin (sosialistien) mahdu, että kaikki eivät opi kaikkea. Tavan tallukoiden taso on aivan toista kuin viehättävän ministeri Anderssonin taso. Eikä siitä parane. 

Joku hyvin menestynyt kansalainen, nainen, sanoi: "Mihinkään en tarvinnut algebraa". Suurin osa taapertajista ei tarvitse algebraa. Opetetaan niille, joiden päähän se uppoaa.                                              Me, joille ei opetettu algebraa, rakensimme vähillä voimillamme Suomea, emme tiedä tehneemme sitä?

Nyt algebran "osaajat" suistivat Suomen velkojen suohon. Kaikki ovat velkaantuneet. Kunnat, valtio, lukuisat kansalaiset, nekin jotka lukivat algebraa, siitä huolimatta ottavat suruttomasti pikavippejä. 

Yksinkertainen esimerkki. Karjalainen kauppias kuunteli "algebran osaajia ja kaupatieteitä lukeneita", jotka laskeskelivat kuinka monta prosentia? Häneltä kysyivät prosenttia:                                                  Minulle riittää yks prosentti, markalla ostan ja kahella myyn.         

Sodan ja rauhan kysymyksiä

Miksi tarvitsemme uusia hävittäjiä? 

Sitä kysymystä ei kukaan esitä kriittiseltä kannalta, vain pelkkänä positiivisena olettamuksena. Ensimmäinen ajatukseni: - Suomen etu on olla pommittamatta minkään maan aluetta, ei muiden maiden eikä omamme. Sekin tosiasia pitää ymmärtää, että hävittäjät eivät hyödytä Suomea. Vain suurvaltojen sotateollisuutta, jota hallitsevat suuruuden hullut. 

Daniel Ellsberg kertoo sen, mitä olen miettinyt. Olen yksinäni suunnitellut kysymystä: - Kumman suurvallan iskua ydinohjuksilla pelkäät enemmän? Mitätön ihminen ei pääse esittämään sitä kysymystä. Siihen kysymykseen sain vastauksen Ylen netistä. Vastaajana todellinen asiantuntija: Daniel Ellsberg. Hän Kertoo USA:n suunnitelmista: "Kun isku suunnataan Pietariin, siinä sivussa pieni Suomi tuhotaan." IkiWanha Erkki ei ole suinkaan erityinen, ymmärtääkseen tosiasian. Sotahullut vaikenevat. Yhäkö heillä on mielessä edellisten sotien lause: "viimeiseen mieheen!" Sanomalehdissä ja juhlallisissa puheissa sitä jankuttivat. Menetimme paljon miehiä, naisiakin. Onneksi iskulauseen "tavoite" ei toteutunut. Meitä on vielä. Suomi kohtuullisen itsenäinen. 

Ilkka Kanerva uskotteli: "Tarvitaan luovaa mielikuvitusta." Kun kysyivät rahasta.  Väite, että entiset Hornetit olisi maksettu. Eivät ole maksetut. Muuta väittävät valehtelevat vastoin omaa tietoaan. Siellä ne ovat vieläkin velkamiljardien joukossa! Kirjanpidollista kikkailua. 

Emme tarvitse "pilven veikkoja" taivaalle taistelemaan. Hävittäjät ovat vanhentuneita, sanon niille jotka sulkevat silmänsä. Tarvitsemme kättä pitempää ja välineet pitääksemme huolta, ettei maaperällemme pääse "vihreitä miehiä", ei marsilaisia eikä muitakaan. 

Tämä tästä. Palataan "astialle" myöhemminkin.

Unen näkö

Vitsailuni kuolemasta jäi päälle. Näin unen, joka viittasi lähestyvään takarajaan. Ei se ollut enneuni. Nukun yöni edelleen suhteellisen levollisena. Mutta kuitenkin? No niin. 

   Huone oli huomattavasti iltahämärää pimeämpi. Ei valaistusta. Eikä ikkunoita. Makasin kuin halvaantuneena vuoteessani. Liikuntakyvyttömänä. Odotin kuolemaa. En tuntenut olevani saattohoidossa.

Huoneessa liikkui tuntemattomia. Kasvottomia ihmisen kaltaisia olentoja. Mitään ei tapahtunut, eikä minulle jäänyt ahdistuksen tunnetta.

   Eihän se vaan ollut enneuni?  

Pysyvät alennukset

Suonenjoelle muutettuani katsastin ruokakaupat. Osuuskauppa näytti edullisemmalta. Piipahdin jossain välissä tarkistamassa K-kaupan. Ei muutosta. Entisenä K-kaupan myyjänä kiinnitin huomiota "plussakorttiin". Korttisysteemisä ei ole päätä eikä häntää, vain turhaa kustannusta. Olen huono korttipelaaja. Kelakortti, ajokortti ja pankkikortti. Niitä ei voi välttää.
   Asennoiduin Osuuskaupan asiakkaaksi. Se on nyt osa Kuopion liikettä. S-etukorttia en ottanut. Harhauduin esitteen tekstistä. Siinä sanottiin pieni summa, joka oikeuttaa määrättyyn bonukseen. Luulin, että sitä pienemmät summat jäävät ilman.
   Reilut kymmenen vuotta olen ostanut ilman S-bonusta. Nehän olisi voinut kasvaa. Mutta siihen olisi pitänyt sijoittaa. Entä sitten?  En viitsinyt niin vähäksi aikaa. En hyödy.
   En kuollut "sikaruttoon", enkä toistaiseksi koronaan. Leikkausta suunniteltaessa Sanoivat: "hyvä tulos kymmeneksi, ehkä viideksitoista vuodeksi." --Johan tuota on siinäkin. viidentoista vuoden päästä olen kahdeksankymmentäyksi. Niin lyhyessä ajassa en olisi bonuksista hyötynyt.
   Yllätys, yllätys! Puhuivat viidestätoista vuodesta. On jo kulunut kaksikymmentäkaksi. Pelottaa että täyttyy kaksikymmentäviisi, jota kukaan, en minäkään, olisi uskonut.
   Se siitä!

Halpuutamme hintoja! Uskooko tuohon kukaan? Ei usko erkkikään. Koko ajan nousivat.  Talletin vuoden S-marketin laskut.  Kolmen vuoden esimerkit. 
Yksi vuosi 1200 €.  Toinen vuosi 1300 €. Kolmas vuosi 1400 €. Luvut kertovat toden. Nousua koko ajan 100 € vuodessa. Lopetin räknäämisen. Eläke ei nouse satasta vuodessa. Ei se mitään, rahat riittävät.





 

Erkin keittokirjasta

Viime kesänä en löytänyt herkkutatteja. Löysin neljä pientä kaunista arvelin : - Nuoria herkkutatteja. Syötävän hyviä!
   Eivät kuitenkaan ehkä olleet, mitä luulin. Etsin eri alueelta. Ei löytynyt kuin muutama mätä. Löysin kolme nuorta kaunista. Kotiin tultua alkoi epäilyttämään. Poistin keltaisen pillistön. Kotona panin kannelliseen rasiaan ja jääkaappiin.
    Ensinnäkin lakin kiiltävän musta pinta. Lakin alapuoli keltainen. Leikkauspinta ei ollutkaan puhtaan valkoinen. Alaosan valkea muuttui pintaa kohti eri väriseksi, epämääräiseksi. Varmin merkki oli jalka. Ei ollut herkkutatin tavoin jykevä, vaan säännöllinen. Tyven paksuus oheni lakkia kohti täsmällisesti.
   Mikä tatti?  Voitattia en ole tunnistanut, mutta kuvauksien perusteella sain erilaisen mielikuvan. Nämä olivat nuoria. Isoin jotain 7 - 8 senttiä.

Olivatpa mitä tahansa. Erinomainen laatu.
Funteerasin järjestystä. Päätyin ensiksi paistamaan kuhafileet. Etukäteen pilkoin lähes nyrkin kokoisen sipulin.  Runsaassa voissa paistetun kuhan panin odottamaan eri pannulle, pienimmälle virralle.  Pilkotusta sipulista panin puolet pannulle. Pyörittelin mieleisen kypsiksi. Kaasin sipulit paistetun kuhan päälle.  Loput sipulit ja paloitellut sienet pannulle ja reilusti voita. Kypsensin mieleisiksi. Ainakaan minun suussani ei kalan ja sienen maku riidelleet.
Voi että! Että voi maku tuntua hyvältä! Maku viipyi kielellä pitkään.       
Jäi huomiseksi saman moinen ateria. Terästän kermalla.

Vaikka en tunnistanutkaan. Uskalsin. Eivät ainakaan myrkkysieniä. Olen joskus oksentanut. Erehdyin. Hapero vai kärpässieni?