Kuvaruudussa kaksi julkkismiestä rupattelevat Suomen lähihistoriasta. Tapahtumista, jotka mieleensä painuneet. Jätin ukot turisemaan, tulin koneen ääreen.
Tekee mieleni oikaista Lasse Lehtisen muistama: "kun oikein pinnisti silmiään, nin siellä se liikkui." Olen Lehtistä vähän varttuneempi, olin aikuinen akallinen mies. En nähnyt Sputnikia, eikä ole nähnyt Lassekaan. Oli niin pieni, ettei siitä matkasta voinut silmillä nähdä.
Se minkä kaikki näki pimeän aikaan, oli Sputnikin kantoraketti, metrejä pitkä. Se oli irrottuaan jäänyt "heittämään volttia", Pyörimään pituusakselinsa ympäri. Välähdys näkyi pimeässä, kun esine kävi sopivassa kulmassa aurinkoon.
Niin kertoivat. Luin Savon Sanomista.
