Laissa voi lukea: "oppivelvollisuus". Kun 1940-luvulla kävin Ohemäen kansakoulua, ympäristöni ihmiset ilmaisivat asian: "koulupakko".Varsinainen asia on ilmaistuna sanalla oppiminen. Koulunkäynti, ja oppiminen eivät mahdu yhtäläisyysmerkin alle.
Ihmettelevät alakoulun oppilaiden tasoeroja. Tasoeroja on, vaikka kuinka opiskellaan. Taikka ei opiskella. Minut laittoivat korpelasta kolutielle poikkeuksellisesti kevätlukukauden alkaessa 14 päivä tammikuuta 1939. Tasoerot olivat toisinpäin. Osasin jotain paremmin kuin muut. Osan paremmin kuin toisluokkalaiset. Osasin lukea sujuvasti. Osasin kirjoittaa kankealla käsialalla. Osasin laskea pienillä luvuilla, päässälaskua hyvin. Osasin muut laskut, mutta esimerkkiä 8 = 5 + . Sitä en ymmärtänyt, vaikka opettaja selitti monisanaisesti. Kysyin avuttomaksi tunnetulta äidiltäni. Vastasi: "paljoko pittää viiteen lisätä, että tulloo kaheksan". Oliko huperoksi luokiteltu äitini parempi opettaja kuin alakoulun opettaja Katri Miettinen. En voi väittää niin olevan, mutta esimerkki kaikessa yksinkertaisuudessaan on valaiseva.
Saattaa olla, että koulutuspolitiikassa ymmärän "sysiä ja seppiä." Opetusministeri näkee oppivelvollisuuden pitentämisessä pelkkää hyvää. Kokemukseni mukaan kantani on ehdoton EI! Kurkistin viransijaisena ammattiopetukseen. Oppilaissa on tasoeroja. Koko ikäluokassakin on tasoeroja. Eikä ne poistu, vaikka "kävisivät koulua niin pitkään että pääsevät kansaneläkkeelle."
En ymmärrä ketä suunniteltu jatkaminen hyödyttää? Suunnittelijat eivät ymmärrä, miltä tuntuu 12 vuotiaasta pojasta, joka turhautuu suunnattomasti mielestään tarpeettomasta koulun käynnistä hamaan ikuisuuteen. Parikymppiseksi kumaraukoksi! En ole psykologi, enkä tiedemies, mutta elämänkokemukseni vahvistaa oppineidenkin arviot, että suunnilleen tuona ikäkautena tapahtuu usein käänne johonkin suuntaan. Hyvään tai vähemmän hyvään. Minulle sellainen tarkoitti päätöstä olla tupakoimatta ja harkitsin tulevan suhteeni alkoholiin. Opiskelun mahdollisuutta ei ollut. Tekemässäni videossa Ohemäen koulun vaiheista Eetla Lippinen kertoo, miten useammankin pojan koulunkäynti loppui: "Piti männä ropsmehtään". Niinpä! Erkinkin. Opiskelua en unohtanut koskaan. Kolmenkympin jälkeen opiskelin uutta ammattialaa. Kuuden- seisemän kymmenen jälkeen videokuvausta. Vanhenemiseen en tarvitse opiskella, osaan jo.
Opetetaanko koulussa aina oikeita asioita? Vastaan itse: -EI. Uskonnon opetuksesta kinasivat. Miksi uskontoa yleensä opetetaan? Minun aikanami opetettiin Raamatun olevan totta! Uskontoja on ollut lukemattomia. On uskontokouluja monilla uskonnoilla. Mitä varten piti opetella: Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Gaad, Asser, Daan, Naftali, Isaskar, Sebulin, Josef ja Benjamin. (Oikeinkirjoitus ei toteudu, muistin varalta.) Tyttäriäni kävi. Ihmettelin, että vielä tyttäreni Leena jankkasi samaa litaniaa. Varsinaista paskan jauhamista. Sama kuulemma toisillakin tyttärillä. Nauroivat. Lyöneet leikiksi. Sama jos opetellaan Kuikka Koposen tyttären nimet! Ja opetelleet. Muistivat vielä kesällä Kuikka Koposen tyttären nimet. Seuraava sukupolvi kehittyi. Minä en muista Kuikka Koposen tytön nimiä. Enkä opettele! Oliko (onko) opetus uskonnon opetusta? Mielestäni se oli ja on opetusta uskomaan. Kristittyjen uskontotunnilla ei kerrota, miten julmat, veriset jäljet kristinuskolla on. Rasismia kaikissa muodoissaan.
Pielaveden sivuammattikoulussa olin työnopettaja. Matikan ja fysiikan opettaja oli jossain. Jätti minulle annettavaksi kysymykset arvioidakseen ne palattuaan. Tämä on kertomuksia todellisesta elämästä, josta viehättävä ministeri Andersson on vieraantunut. Ne olivat algebran kokeita. Kuuntelin purkausta. Joku voi sanoa minun sallineen kurittomuutta. Voin sanoa kuulleeni toisenkin laista arvostelua. Pojat purkivat patoutunutta vastenmielisyyttään. "- Neljä vuotta tätä paskaa jauhettiin ja vielä meidän pitää! Joukossa oli yksi kympin oppilas, joka asian ilmaisi voimakkaasti. Samat oppilaat ottivat aktiivisesti osaa puhuessani autotekniikasta.
Poliitkot eivät pysähdy. Eivät pysähdy ajattelemaan. Heille tärkeintä on oman kannatuksen varjelu. Siinä sivussa puolueen kannatuksesta huolehtiminen. Esimerkiksi keskustapuolueen viimeisin puheenjohtajan valinta. Katja Kulmunia hehkutettiin. Hänen tavoitteenaan Keskustapuolueen kannatuksen nosto?! Eikö kuuluisi olla Suomen velkaisen talouden kohentaminen?
Kaikkea hyvää kuvitellaan saavutettavan lisäämällä rahan tuhlausta. "Opetuksesta ei saa leikata". Voidaanko sanoa toisin? Osaaminen on tärkeämpää kuin opettaminen. Läheskään kaikki opettaminen ei takaa oppimista. Kajoan arkaan aiheeseen. Mikä on turhaa opettamista? Minun kohdallani uskonnon opetus oli turhaa. Niin myös monen kohdalla. Matematiikka on tieteiden "ylimystöä". Sanon niin, vaikka en itse lukenut. Matematiikan oppiminen on välttämätöntä kehityksen kannalta. Mutta algebran opettaminen kaikille on voimavarojen tuhlausta. Opettajat ja oppilaat vain turhautuvat. Opettaja ei turhadu, kun latelee vain taulukoita. Eikö poliitikkojen pölkkypäihin (sosialistien) mahdu, että kaikki eivät opi kaikkea. Tavan tallukoiden taso on aivan toista kuin viehättävän ministeri Anderssonin taso. Eikä siitä parane.
Joku hyvin menestynyt kansalainen, nainen, sanoi: "Mihinkään en tarvinnut algebraa". Suurin osa taapertajista ei tarvitse algebraa. Opetetaan niille, joiden päähän se uppoaa. Me, joille ei opetettu algebraa, rakensimme vähillä voimillamme Suomea, emme tiedä tehneemme sitä?
Nyt algebran "osaajat" suistivat Suomen velkojen suohon. Kaikki ovat velkaantuneet. Kunnat, valtio, lukuisat kansalaiset, nekin jotka lukivat algebraa, siitä huolimatta ottavat suruttomasti pikavippejä.
Yksinkertainen esimerkki. Karjalainen kauppias kuunteli "algebran osaajia ja kaupatieteitä lukeneita", jotka laskeskelivat kuinka monta prosentia? Häneltä kysyivät prosenttia: Minulle riittää yks prosentti, markalla ostan ja kahella myyn.
