tiistai 4. elokuuta 2020

Unen näkö

Vitsailuni kuolemasta jäi päälle. Näin unen, joka viittasi lähestyvään takarajaan. Ei se ollut enneuni. Nukun yöni edelleen suhteellisen levollisena. Mutta kuitenkin? No niin. 
   Huone oli huomattavasti iltahämärää pimeämpi. Ei valaistusta. Eikä ikkunoita. Makasin kuin halvaantuneena vuoteessani. Liikuntakyvyttömänä. Odotin kuolemaa. En tuntenut olevani saattohoidossa.
Huoneessa liikkui tuntemattomia. Kasvottomia ihmisen kaltaisia olentoja. Mitään ei tapahtunut, eikä minulle jäänyt ahdistuksen tunnetta.
   Eihän se vaan ollut enneuni?