Lauantaina iltapäivällä kompuroin aseman suuntaan. Vastaan tuli nuorehko mies. Matalasta perstaskusta näkyi pitkälti viinapulloa. Kantoi pitsalaatikkoa, josta napsi päivällistä. Horjuva kävelynsä muistutti omaani, vaikka konkkapulloni oli vielä kaupan hyllyllä.
Paluumatkalla havaitsin samaisen hepun lepäämässä penkillä. Naposteli edelleen pitsaansa. Pitkään kestänyt ruokaisena. Viinapullonsa lojui kumollaan vieressään penkillä. Omani piilossa housun taskussa. Kummankaan elämä ei kovin viihtyisää.
