Tietotekniikka
Ensimmäinen datavälineen hankinta käsitti taskulaskimen - Canon merkisen. Laskeskelin harvakseen pikkulaskuja, kunnes vuosien kuluttua kaivoin sen esiin kirjoituspöydän laatikosta. Se näytti tulleen hulluksi, kun näppäilin haluamiani numeroita, näytön täydeltä ilmestyi pelkkiä kahdeksikkoja, eikä se suostunut yhteistyöhön. Panin sen takaisin kaappiin, kun arvelin pariston tyhjentyneen, aioin ostaa uuden patterin.
Pitkän ajan kuluttua otin laskimen esille, tarkistaakseni pariston mallin, jonka oletin pyöreäksi nappiparistoksi. Kokeilin kuitenkin ensin ja ihmeekseni kalkylaattori toimi virheettömästi. En avannut takapuolelta pariston kantta, vaikka ihmettelin paterin pitkää ikää. En muistanut laitteen oston ajankohtaa, päättelin siitä olevan yli viisitoista vuotta, ehkä kaksikymmentäkin.
Olisihan minun pitänyt hoksata numeronäytön alapuolella oleva sininen raitoidettu alue ja ymmärtää siinä olevan valokennoston, joka antaa virtaa valon siihen langetessa. Kaamoksen aikaan suljetussa laatikossa ei tietenkään ole runsaasti valaistusta. Laskin toimii edelleen. Tuon havainnon jälkeen on toiminut toistakymmentä vuotta.
Moottiriajoneuvojen rakenteista leipäni enimmäkseen sain, sähkön toiminnan perusteitakin opiskelin, mutta laskimet, kännykät ja computerit menevät yli ymmärryksen, eikä niiden käyttöohjeista saa "erkkikään" selvää.
Kirjoitusharrastustani auttaakseen päättivät tyttäret hankkia käytetyn tietokoneen. Tietokoneiden tultua kotikäyttöön, arvelin olevani ulkopuolella ja sanoin pitäytyväni poissa niiden käyttämisestä. Liian vanhaksi niistä hyötymään itseni uskoin ja tuhottoman kalliita olivat siihen aikaan
Tuossa vaiheessa vuosituhannen lopulla, toivat ensimmäisen laitteen, IBM jotain vuosimallia 1985. Tuija opasti sen käyttöä, mutta mielestäni siitä ei ollut suurta hyötyä, jatkoin kirjoittamista sähköisellä kasettinauhakoneella.
Toisen koneen toi Leena. Sillä kirjoittaminen sujui kohtuullisesti, mutta sen kovalevylle ei mahtunut Eppsson tulostimen ajuri. Virisi kiinostus käytettyyn koneeseen. Poimin keltaisesta Pörssistä pielaveteläisen puhelinnumeron, jonka takaa löytyi tutun miehen, tapaturmaisesti kuolleen Olavi Räihän poika. Ostin häneltä koneen, maksoin 500 mk. Monitori jäi Leenan tuomasta koneesta. Epssoni ajuri oli kateissa. Myyjällä oli tulostimelle sopiva ajuri.
Räihältä ostettu kone toimi riitävästi; tallensi ja tulosti. Sitten tuli suomennettavaksi venäläinen sotakirja. Sitä varten tarvitsin sanakirjan. ; Ostin ainoan, minkä Kuopiosta löysin ja missä oli myös venäjänkielinen näppäimistöohjelma. Eurotranslator osoittautui kovin huonoksi, mutta näppäimistöohjelma toimi. Se ei kuitenkaan mahtunut koneelle, kovalevyssä oli liian vähän tilaa.
Iisalmelainen liike ilmoitti myytäväksi käytettyjä koneita. Hintaesimerkki 3800 mk. Toinen liike mainosti uutta konetta hintaan 4990 mk. Menin ensiksi kysymään käytettyä. Sitä ei ollut, halvin mahdollisuus 9300 mk. Hyvä ettei käytettyä ollut, se selvisi myöhemmin. Se viiden tonnin kone sisälsi näytön ja kaiuttimen. Fujitsu- siemens. Ostovuosi 2000. Sillä koneella naputelin tekstiä kilo kaupalla. Kirjoitusohjelma oli Word 2000, joka täytti tarpeeni mainiosti.
Jossain vaiheessa lahjoitin SVHS kamerani Samulille. Vuotena 2003 jouduin ottamaan haltuuni asuinmökin Rautalammilta. Samana vuotena joulun alla ilmaantui yllättäen ostaja Ptäjäjärven verstaalle, myin sen halvennuksella ja jätin Rautalammin mökin kontolle vähän velkaa ja ryhdyin kasaamaan videokalustoa. Ostin kameran ja kohta toisenkin.Perehdyin asiaan digivideoyhdistyksen nettisivuilla ja kylmä tosiasia piti hyväksyä - editointiohjelmille computerini on lelu.
Netsorin porukka teki tarjouksen rakentamastaan laitteesta, mutta en sitä erehtynyt ottamaan - siinä olisi ollut vain 80 Gb kovalevy, joka on aivan lian pieni tilavuudeltaan. Leikkasin sanomalehdestä sellaisen koneen mainoksen, jossa kerrotiin olevan riittäviä ominaisuuksia. Mainoskädessäni sapastelin Gigantiin ja päädyin Packard Bell koneeeseen, johon hankin Pinnacle 9 editointiohjelman.
Suunnilleen tuohon aikaan kirjoitin tämän.
Tänä päivänä on huhtikuun seitsemäs v 2021. Packard Bell oli mielestäni kallis ja nyt se tuntuu hirveältä. noin 1000 €. Eikä ollut häävi. Tikkuista ja takkuista Pinnacle ohjelmakin. Rittävän hyvän koneen hinta oli 3100 € ja ohjelmakin hiton kallis. Pinnacle 9 maksoi muistaakseni jotain 240 €.
Nykyinen koneeni maksoi 380 € ja edistynyt ohjelma muutamia kymppejä. Puikoissa vain vapisevin käsin haparoiva vanhus.
