Itämainen taikuri soittaa huilua - edessään korissa käärme kohoaa pystyyn ja käärme liikkuu soiton mukaan. Harhauttaa uskomaan, että juju on soitossa.
Mediassa oppinut mies sanoi, ettei käärmettä lumoa soitto, vaan huilun liike. IkiWanha sai oivalluksen dokumentista joka oli tehty eläintenkesyttäjästä. Verrattain nuori nainen. Kertoi menetelmistään. Toimittaja kysyi: "miten ohjaat käärmettä - Lämmitän sen tien. Siinäpä totuus. Ei soitto, eikä huilun liike, vaan lämpö! Semmoinen muistikuva on että näkemäni elokuva oli pimeällä kuvattu. Illan viileys ja kenties kellarissa säilytetty käärmekori. Huilun läpi tuli hengitysilma. Lämpö vilvoittaa ja taitavasti ohjattu puhallus tekee tehtävänsä - käärme kurottautuu huilua kohti.
Oma kokemukseni vahvistaa. Rovajärven leirillä armeijassa Piippo soitti puista huilua. Soitti illat pitkät lepoaikana. Ruokailusta palattua nousi teltassa metakka: Piippo perkele, et soita milloinkaan enää sitä huilua. Kutsut käärmeitä! Tulevat telttaan! Ruokailua odottavan porukan lämpö viipyi teltassa.
Istuin poterosssa. Potero on juuri sen syvyinen, että päälaki on juuri maanpinnan alapuolella. Läpimittaa ei tehdä tarpeettoman paljon. Mahtui istumaan konepistooli jalkojen välissä. Siinä on todella yksinäinen. Ajatukseni harhautuivat jonnekin kauas. Hätkähdin, kuin olisin herännyt unesta. Edessäni poterossa oli kyykäärme. Samanlaisessa asennossa pää ylös kurkkaamassa kuin itämaisessa kuvassa, puoli käärmeen mittaa pystyasennossa avoimessa kidassa lipoi kaksihaaraista kieltään. Ja sihisi. Muistelen tai kuvittelen sen sihisseen. En uskalla vannoa todeksi, kun en kuvauksia kuullut aikaisemmin.
Toimin typerästi, mikä oli luonnollista - armeijassa, eikä muuallakaan opetettu kyykäärmeen kohtaamista, mielessä vain ikiaikainen käärmeen pelko. Opittu asia. Käsillä oli konepistooli perä valmiina maata vasten. Nuijin viattoman käärmeen hengiltä. Semmoistahan sota on Propaganta opettaa tappamaan syyttömiä. Isänmaan puolesta.
Pohjoisen viilenevässä illassa aisti käärme poterosta henkivän lämmön. En silloin ymmärtänyt ainutlaatuista tilaisuutta luonnon tarkkailuun. Jos voisin lähettää terveisiä käärmeiden taivaaseen, pyytäisin anteeksi ja armeliaisuutta rikoksesta luontoa vastaan. Käärme oli vaaraton, ei se halunnut minulle pahaa, vain hitusen lämpöä.
