Suomalaiset sotilaat esiintyvät eri puolilla maailmaa. Kutsuvat niitä rauhanturvaajiksi. Minun tietämättömän pääkoppaan ei oikein istu nimitys, rauhanturvaajat, kun koko ajan on sota. Afganistanissakin. Vieläkin, vaikka suomalaiset kotiutettiin.
Kirjallisuudesta on tuttu; "Afgaanikapina" siltä ajalta kun Englanti ryösti puolta maailmaa. Englannin valta mureni siltä maailmankolkalta. Venäjä ei kesyttänyt Afganistania. Eikä kesyttänyt USA.
Joku amerikkalainen kirjoittanut tähän tapaan: "Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914 lähtien." Eurooppalaiset eivät itse saaneet aikaan järjestystä. Eivät ilman USAn apua.
Sisäpolitiikka, ulkopolitiikka, kansainvälinen politiikka vai "väärä politiikka", vai joku muun niminen, jonka johdosta jokunen sata miljoonaa ihmistä kokivat suunnatonta kärsimystä ja valtavat määrät kuolleita. Toisia mainittiin rikollisiksi ja toisia sankareiksi. Molemmat täysin syyttömiä.
Miksi suomalaiset menivät Afganistaniin? Kuulemma "nöyristelivät" USAta. Nöyristellään vuoroin. Aikanaan nöyristeltiin Venäjää. Moni suomalainen häpeää Venäjälle nöyristelyä. Kiiruhtavat todistelemaan Venäjän vastaisuutta. Tosin eivät sitä sano muuten kuin kiertoilmauksilla.
Miksi Suomi harjoittelee sotaa yhdessä amerikkalaisten kanssa?
Sanovat: "Sotarikollinen", kun tuomitsevat keski-euroopan tyranneja. Vietnamin hirvittävyyksistä eivät syyttäneet USAn presidenttejä.
Suomi tehköön sen minkä voi rauhaa edistääkseen. Vime sodista sanottava; niitä ei voinut Suomi välttää, mutta selvisi uhrauksin. Max Jakobsonin sanovat kehittäneen ilmaisun: "Torjuntavoitto." Onko se kohtalon ironiaa, kun sodassa hyödyttiin niistä mitä jätettiin tekemättä. Ei hyökätty Leningratiin. Ei katkaistu "Elämän tietä". Ei menty Muurmannin radalle. Kaikki nuo olisi voitu tehdä, mutta suuremmat asiat voitti ja Suomi on suhteellisen itsenäinen.
Muurmannin radasta kirjoittaa venäläinen: "Yhdessä asiassa onnistuttiin, ei päästetty vihollista Kirovin rautatielle." Kunnian peräänhän me kaikki. Siellä ja täällä.
