Uskoin että en elä pitkään. Kuvittelin sydänvaivan huolehtivan poistumiseni nopeasti, niin etten tarvitse kärvistellä pitkään raihnaisuuden runtelemana. Sydänvaivaa pitivät "riskitekijänä", niin minäkin luulin. Kuitenkin nyt tuntuu, että kuvittelin turhia. Useimmat kuvittelevat aina jotain. Miksi olisin poikkeus? Tällä hetkellä kaikkein vähiten vaivaa sydän. Mittailen verenpainetta. Lukemat ovat luvattoman alhaisia. Vertaan niitä Kekkosen muistelmiinsa merkinnyihin. Joskus opinnnoinsa alkuaikoina sanoo lukemat 160/90 . Minun raukan pitää sinnitellä: 140 70 149. Kekkonen kehuu omiaan nuoren miehen paineiksi. Minun lukemani ovat vanhan miehen. Miten on mahdollista, että olen elossa?
Miksi ihmisen pitäisi elää pitkään? Ei pidä elää pitkään, eikä ole tarkoitettu elämään liian kauan. Helvetin pelottelu ja taivaan ihannuuden tavoittelu ovat mielikuvituksen rakentamia. Ihminen kaipaa niiden kuvittelemista. Siksi uskonnoilla ja uskomuksilla on niin suuri valta, vastoin kaikkea todellisuutta.
Olenko elänyt tarpeettoman pitkään? Siltä nyt tuntuu. Tunnen elämäni turhaksi. En kuitenkaan pysty sitä lyhentämään oma-alotteisesti. Sisälläni ei ole väkivaltaisuutta eikä itsetuhoisuutta. en pysty.
Tunsin Pielavedellä Eljas Laukkasen, sarjassamme kaltaisiani ikuisia ahertajia. Tunsi silloin turhautumista kuten minä nyt, elämä ei ollut hallinnassa. Ehkä ei ennättänyt 90 een. Muistan vain maininnan 85. Tarina kertoo: Eljas askarteli huoneessaan. Huoneeseen tuli vaimonsa, Eljas sanoi koruttomasti: "- jos et kestä kahtoo, mäne toeseen huoneeseen."
Minä en pysty sellaiseen ratkaisuuteen. Tosin, ei minulla ole pyssyäkään.
