En tuntenut hellettä haitalliseksi. Haittasi vähän. Sakkipeli onnistuu huonosti. Unohtelu lisääntyy. Unen saanti temppuilee. Vaikka lämpö ei nouse yli 28 asteen. Pientä vahinkoa tulee. En ole teräsvaari.
Uimahallissa on viileää ja vesi kantaa huonojalkaistakin. Kirjoittaminen ei suju.
Vanhoja voin tallentaa, se on kyllä vähän tylsää.
Muuttolintuja Synkkä pilvinen päivä, alakuloinenkin, vaikka on kevät. Tihkusade valuu hetkittäin surullisen näköiseen maahan. Olen jättänyt ansiltyöni vähäksi aikaa ja tullut muuttolintujen lailla Petäjäjärvelle. Linnut tulevat etelästä pesäntekoon. Minäkin tavallaan pesäntekoon. En tosin tee poikasia. Kunnostelen paikkoja sinä tarkoituksessa, että ehkä alan asustelemaan Petäjäjärvellä. Entinen Petäjäjärven koulu. Tuntuu nimitys harhauttavalta. Rakennus on korpimaisemassa, järveä ei näy, eikä yhtään naapuria, sen sijaan romua pihan täydeltä. Paikalla ollut autohajottamo ja siltä näyttää. Rappujen edessä pari henkilöautovainaata, koivujen välissä Sisu-kuormuri, umpipaketti kyljellään, lavapakettiauto lähellä tietä, hajallinen pressu vinksahtaneen kehikon yllä ja autoilijan nimi vielä näkyvissä. Seinää vasten nojaa konepeltejä, ovia ja akseleita. Sulavan lumen alta paljastuneita törröttäviä pakoputkia ja pyöriä. Joka puolella öljylammikoita ja maton kappaleita. Siinä keskellä pihaa miehen korkuinen läjä mitähän lienee. Siinä sitten käppäilen omaisuutta ihaillen ja siivousta suunnitellen, kun äkkiä helähtää sointuva toitotus. Mikäs se oli? Eläinkö? Käännän päätäni ja näen puiden välissä isojen lintujen hahmot. Mutta eihän kurjella ole tuollainen ääni? Jousenia, lentävät matalalla, liki puiden latvoja siitä ylitseni. Ovat menossa Pienelle Petäjäjärvelle päin. Kaksi kaunista lintua. Mikä vastakohta ympäristölleni! Muutamien päivien perästä näin niiden lentävän lähistöllä ja tiesin niiden asettuneen paikkakunnalle. Ulkoseinää maalatessani totesin pääskysten saapuneen. Räystään alla oli yksi pesä. Olin maalaamassa juuri pesän lähistöllä, ku äkkiä kuulin voimakasta viserrystä. Jätin räystään aluksen maalaamatta etteivät sirkuttajat hajusta häiriintyisi. Pesän kohdalla seinää maalatessani huolestuneet linnut lentelivät aivan korvani vierestä, räpyttelivät ja lauloivat, en minä niitä pelännyt, enkä liioin vihannut, mutta eivät onnettomat ymmärtäneet minua ystävällismieliseksi. Aikanaan pesästä pilkisti nuorten pääskysten päitä. Eikä maalinhaju näyttänyt ollenkaan häiritsevän, päinvastoin, ihmeekseni rakentui viisi uutta pesää vasta maalatulle räystään aluselle ja kolmessa ainakin havaitsin poikasia.
Muistin joutsenet ja päätin käydä pikkujärvellä, josko pitkäkaulat olisivat nähtävissä? Matkaa on alle kilometrin. Hakkuuaukeen älkeen on metsikkö ja lähinnä rantaa on tiheä ryteikkö pientä puuta, se muodostaa näkösuojan. Sulloin itseni pusikon läpi, kahlasin rantaveteen kurkistamaan pajupensaiden välistä järvelle. Järvellä ei näkynyt, mutta vasemmalla, missä alkaa joki, havaitsin jotain valkoista. Oliskos siellä joutsenet? Siirryin varovasti nähdäkseni paremmin. Näin kaksi valkoista, mutta en ollut varma, mitä ne olisivat? Kaksi viuhkaa, aivan kuin pienoispurjeita, tai paremminkin jättiläismäisiä lautasliinoja asetettuna pystyyn kuten ravintolan pöydällä. Katselen hetken, sitten toinen niistä liikahti ja vedestä kohosi pitkä kaula ja pää. Ne olivat siinä ruokailemassa. Puolisukeltajat etsivät pohjasta jotain. Kun kaksi pyrstöä oli pystysä, hiivin lähemmäksi, kun jompi kumpi liikahti, pää oli nousemassa, silloin olin liikkumatta. Todennäköisesti ne tajusivat minut, mutta kun olin hiljaa, ne ei säikkyneet. Pääsin aivan joen rantaan vaikka matkalla sorsapari pakeni kohisten, sain katsella joutsenten pyllistelyä hyvän aikaa. Kun menin ihan veden äärelle, ne läksivät hyvin rauhallista tahtia liukumaan jäevelle. Katselin kauan. Voisipa ihminenkin olla noin onnellinen.
