"Synnyin ja kuolin, siinä välissä olin elossa." Kovia kokenut tunnettu naishenkilö kertoo sillä tavalla. Asiaa sivuttiin vieraskielisessä sanailussa. Olin ymmärtävinäni: "Silloin on ihmisen elämä merkityksetöntä, kun on elossa, mutta ei elä." Niinpä.
Sattuu. Minuunkin. Synnyin ja kasvoin olosuhteissa, jotka eivät mahdollistaneet kunnollista elämistä, vaivoin pysyi hengissä. Kehittymiseni ihmiseksi jäi vajaaksi. Jotain opin ja jotain suunittelin, mutta Tärkein asia jäi kesannolle, ihmissuhteiden kehittyminen. En kertakaikkiaan osannut, enkä osaa toimia "ihmismäisesti". Olen ujo introvertti. "Mä oon, mitä oon." Pahinta asiassa lienee, että toiset ymmärtävät väärin. Sivuun jättäytymiseni tulkitaan ylpeydeksi. Totuus on aivan muuta.
Monipolvinen toilailuni pitkän elämäni varrella ei paljoa jättänyt aikaa "elämiseen". Yksi on varmaa, kuolemalle riittää aikaa.
