Se on vain yksi sana, mutta merkitys voi olla monenlainen. Sanan alla oli tv-ohjelma: perjantaidokumentti. Pieni vaikutelma on, että olisin nähnyt sen aiemmin. Jos näin, niin silloin kai ohitin sen ilman tuntuvaa vaikutusta. Tällä kertaa se pysäytti.
Siinä näkyvä vanha mies elää todella ankeissa oloissa. Saatan olla miestä vanhempi, mutta tunnen itseni häntä terveemmäksi, tutkaillessa vaivojani. Kömpi sängystä rumien kankaiden seasta. Oma sänkyni on siihen verratuna ruhtinaallinen vuode. Ruokailupaikkansa surkeus korostuu verratessa omaan kiiltäväpintaiseen turvalieteen ja kohtuullisen puhtaaseen tiskipöytääni. Oma ruokani on verrattuna häneen juhlapäivällinen.
Yhteiskuntaa voi syyttää. Lähtökohtani oli heikko. Yritin oloani kohentaa. Onnistuinkin, vaikka en mielestäni tarpeeksi.
Herää kysymys: Eikö tämä mies yrittänyt omatoimisesti. Mikä esti kehittymisen? Vai estikö? Tapahtuiko vain väistämätön? Eikö hän ollut onnensa seppä?
