Lenkilläni Äijäveden ympäri kiinnitin huomiota pääskysten lentelyyn. Syyskuu oli alkamassa ja muistin iso-äidin hokeman: - Laurilta laumaan , pärttyliltä peräti poekkeen. Kyseiset päivämäärät olivat merkittäviä syksyn vaiheisiin liittyviä, esimerkiksi rukiin kylvöön. Laurin päivä 10 elokuuta pitää suunnilleen paikkansa pääskysiin, Silloin harjoittelivat lentämistä ja kokoontuivat suuriin parviin, jotka lepäilivät puhelinlankojen päällä. Puhelinlangat ovat katoavaa perinnettä, joten pääskyset etsivät muita mahdollisuuksia. Syksyn oikullinen sää koituu joskus kohtalokkaaksi ja vaikeuttaa kylmään tottumattomien lintujen muutopuuhia. Joskus nuoruudesani vierailin tuttavien luona Espoon Tapiolassa. Harvinaisen kolea sadesää yllätti etelä-Suomeen ennättäneet pääskyset, muuttomatka keskeytyi. Viluiset linnut hakivat lämmön läheisyyttä ihmisten asumusten parvekkeilta. Niitä tuli parvekkeen kaiteet täyteen siinäkin paikassa, jossa vierailin. Katselimme surkean näköisiä pikkulintuja sysipimeänä iltana asunnosta heijastuvassa valossa.
Muutin Pielaveden Petäjäjärvelle, entisen koulun paikalle, jossa oli autohajottamo. Romut siivottiin, jäljelle jäi pinnalta murtunut kenttä. Savisesta maaperästä saivat pääskyset kylliksi rakennusainetta, pesän rakentajia tuli useita. Rakensivat kotejaan räystään alle. Yksi pariskunta lenteli ja räksytti korvani juuressa, kun maalasin seinää liian lähellä heidän valitsemaansa pesän paikkaa. Kaksi paria rakensi pesänsä kiinni toisiinsa paritaloksi. Jokaisessa pesässä hautui poikasia syksyllä oli siipien suihketta. Haarapääskyn vanha pesä oli ulkohuusin haisevalla puolella suunnillen oven puolivälin korkeudella. Siihen oli jäänyt yksi muna suutariksi, jonka otin tutkittavaksi. Siihenkin pesään tuli asukit ja aikanaan poikaset. Lantaosasto oli hyvin kapea ja seinää pari metriä ylöspäin. Arvelin poikasten lentoon lähtöä vaikeaksi, koska niiden piti lentää pystysuoraan ulos. Seurasin kiinteästi kehitystä. Huomasin huoleni turhaksi, hyvin pian kattotuolien rakenteessa nökötti viisi päskyä. Naapurin mies minua odottaesaan loikoili talon edessä nurmikolla, arveli kohdallaan olevassa pesässä poikasten sirkuttavan. Väitin vastaan, siitä pesästä lähti jo poikaset. Miehen arvelu osoittautui oikeaksi, pesäässä oli toinen sarja poikasia. Edullisena kesänä sattavat tehdä kaksikin poikuetta. Verstaani näytti miellyttävän haarapääskyjä. Verstaassa oli kaksi kesken jäänyttä pesän aihiota. Ylhäällä oven vieressä olevan jakorasian päälle aloitettuun pesään alkoivat rakentamaan lisää. Avoimesta pariovesta pääsivät liikkumaan, mutta työn touhuni häiritsi ja pesän teko viivästyi. Ovet sulkiessani jäti oven alareunan tiivisteosan auki, josta pääsivät kulkemaan. Poikaset kuoriutuivat myöhään, ennättävätkö toisten mukaan? Hyönteisten runsaus kasvatti nopeasti. Ilokseni yksi poikanen jo lensi peästä. Sitten ilma kylmeni, hyönteiset loppuivat. Naapuri kertoi nähneensä ennennäkemättömän määrän pääskysiä iltamyöhällä lentelemässä joen yllä. Todennäköisesti viimeiset hyönteiset kokoontulvat etsimään lohtua jokiveden lämmöstä. Emot häipyivät ruokaa etsimään ja orpo poikanen kyhjötti katon rajassa putken päällä. Toinen poikanen teki tuhoon tuomitun yrityksen, putosi lattialle, johon menhtyi. Orrella kyykkinytkin nääntyi nälkään, putosi lattialle, josta korjasin kuolleet pois. Kului viikko, sää lämpeni ja emot palasivat. Pesän reunaan nojasi linnunpojan pää, jonka elottomaan nokkaan emo tyrkytti ötökkää. Emot eivät kuitenkaan halunneet jättää kuollutta pesuettaan, vaan istuivat edelleen muutamia päiviä katon rajassa. Vihdoin hätistelin ne ulos, tilkitsin oven ettevät pääse takaisin. Kiipesin pesälle, jossa reunalla retkottavan lisäksi lojui kaksi kuollutta.
