Se alkoi sattumasta. Istuin autossa katse idän suuntaan. Syksyisen illan hämärtyminen paljasti tähtitaivaan. Sattuma oli sekin, että näkökenttäni keskellä hvaitsin kolme tähteä. Huomioin niiden olevan pystysuunnassa tarkasti akselilla, sen jälkeen katseeni kiinnittyi tarkemmin kolmikon alimpaan tähteen, se oli eri värinen. Kaksi kirkasta ja yksi keltaoranssiin vivahtava. Muistui mieleeni määritelmä: "Mars, punainen planeetta". En pohtinut enempää.
Entä sitten? Sattuma sekin, kun havainnoin tähdet toisen kerran. - Onko tuo alin tähti liikkunut? Näyttää olevan hiukan vinossa. Todellakin, se oli vinksahtanut. Hiukan myöhemmin katsellessani (punainen) tähti oli liikkunut vielä eteenpäin. Mielenkiintoista!
Aina kun tähtiä oli näkyvissä, menin ulos tarkistamaan. Aina tähti oli liikkunut. Siitä on niin kauan, etten muista miten kauan tarkkailin. Tähti liikkui vaakasuorassa oikealle (etelään päin). Seurasin niin kauan, kunnes tähti oli lähellä horisonttia, enkä kunnolla sitä erottanut.
Media kertoi Marsin olevan näkyvissä.
Selvää on etten minä ollut ainoa tuon ilmiön ihmettelevä. Seuraavana talvena en havainnut. Entä tuhansien vuosien aikana? Raamattu kertoo kaiken olevan valmista. Mutta ei ole. Tähtiä ja planeettoja ei Raamattu erottele.
Mihinkä se punertava tähti hävisi, kun sitä ei enää näy? Kyllä se taas oikeaan aikaan ilmestyy yhä uudelleen. Minä en aikataulua tiedä, en lukenut.
Kuvittelen poikkeavien ilmiöiden herättäneen uteliaisuutta. Ihmettely johtanut tutkimaan ja tietämään tosiasioita. Tuhansien vuosien aikana tuhansien havainnot vievät uusien oivallusten pariin.
