Unta olen saanut tarpeeksi. En viritä herätyskelloa. Nukun illalla, yöllä, aamulla tai päivällä. Tarpeellisesta ruoan saannista huolehdin. Ei ole aikataulua. Kun ei nukuta, aika kuluu kirjoittaen.
Mielen terveydestä olen pakissut harvemmin. Toimintavuosien aikana ei ennättänyt vaivata päätään. Kehitysiässä ei ollut mahdollisuutta edistyä, tulevaisuus näytti synkältä.
Menin hakemaan kelkalla tynnyrillä vettä aidan takaa haudasta. Kelvoton kaivo oli kuiva. Lehmät tarvitsi. Syksy sulan maan aikaan. Maan ja taivaan väli täynnä pilveä, hämärä vallitsevana. Poikakavereita tuli Viitalasta ja Pienestä Niemestä. En yleensä valitellut, mutta silloin mainitsin tuntevani pahaa oloa. Joku sanoi: "Sinä tulet hulluks!" Sen verran tullut tiedon murusia, että tunnistan sellaisen masennukseksi. Sitä esiintyi runsaasti.
Luin kaiken, minkä käsiini sain. Akaatta isoäiti moitti "roska romaaneja." Sitähän ne olivat, jotka sain nuorten naisten hallusta: "Kertomuksia todellisesta elämästä". Oma lukunsa olivat kirjat intiaaneista. Rasistinen on lempeä sana niitä ilmaisemaan. Kirjoittanut Zane Grey? Wezel oli metsästäjä. Mestarillinen intiaanien metsästäjä. Miksi sellaisia "poikakirjoja" oli kansakoulun lainakirjastossa? Hukkaamassa luku aikaa.
Hulluksi Tuleminen. Sillä minua peloteltiin. Sitä ennustivat. Esimerkkinä nuori nainen, joka luki paljon ja tuli hulluksi! Minä en syytä kirjoja. Päin vastoin, vahinko, kun en saanut kasvaa kirjaston vierellä.
Akaatta hyväksyi Raamatun. Kertoi kunniakkaana saavutuksena jonkun nuoren miehen lukeneen Raamatun läpi. En pitänyt ihmeenä. Minäkin pystyn. Raamatun lukemisen aikaan olin suunnilleen yhdeksän vuoden. Pekka Rytkönen oli elossa, olin kymmenen, kun Pekka kuoli. Enhän siitä paljon muista, ymmärryskin oli heikko.