Pielavedellä huutokauppasivat kunnan tavaroita. Tarvitsin kirjoituspöytää. Semmoinen oli myytävänä. Katsoin sen sopivaksi. En saanut halvalla, hinta nousi 160 mk. Sain sen. Kuntoa en jaksanut kohentaa. kirjoittelin paljon. Lehtiin ja myöhemmin nettiin.
Nykyiseen kämppääni sopi pienempi. Jaana halusi sen. Mieluummin Jaanalle, kuin romuksi.
Ruotsin kielisessä tv-sarjassa vilahti roolihenkilö kirjailija. Muutaman sekunnin näkyi kirjoituspöytä, mutta tuohan on se!? Odotin kiinnostuneena. Kiinnostuneeni palkittiin. Tarinan jatkuessa näkyi kirjoituspöytä pitempään. Aivan oikein, silmäni havaitsivat laatikoiden vetimet. Ne eivät ole yleisen käytännön mukaiset nappulat tai vetimet, vaan aivan kuin ovesta samasta puusta höylätyt. Siihen tarttui silmäni ensi vilkaisultani.
Ovien kahvojen muodosta päättelin: Tämähän on designeriä! Tv kuvassa näkyi yksityiskohdat selvästi: entinen kirjoituspöytäni. Onneksi se on nyt Jaanalla. Keräilijällä jotain!
