"Kun tuonen tuvil tullaan, hiljainen on mulla musta povi, ja madon suu on viimeinen ovi". Kuplettilaulaja kehottaa nauttimaan elämästä aikanaan. Ei se aina ole itsestä kiinni, vaikka sanotaan olevan oman onnensa seppä. Korpelan saunassa syntynyt huoripentu, Äärimmäisessä köyhyydessä ja tyhmyyden vallitessa kasvanut sai kovin kehnot pajakalut.
Enimmäkseen epäonnistuin kaikessa. Kuolemassa tuskin voin epäonnistua. Kukaan ei jää tänne hortoilemaan. En minäkään. En ota huomioon Taivasta, enkä Helvettiä, Ne ovat vain ihmisen mielikuvassa.
Mieli on käsittämätön. Minkähän takia mieleeni tuli muisto suunnilleen 85 vuoden takaa. En ollut silloin koulussa. Olin koululla. Äiti oli sen verran tolkussaan, että pystyi tekemään opettaja Katri Miettiselle huusholli hommia. Veli ja Anja ei vielä ollut. Osasin jo lukea, mutta ymmärrys vähäinen. Opettaja sekä Äiti olivat muualla. Pöydällä oli radio. Radion päällä kirja. Kirjoista kiinnostuin silloin ja yhä vielä tänäkin päivänä. Kirjan kannessa isoilla kirjaimilla: "TAIVAS JA HELVETTI" Tekstin sanoja en ymmärtänyt, muuta kuin yhden luvun otsikon, samaisen Taivas ja Helvetti. Näen vieläkin näkymänä nuo sanat. Nyt en muista eilistä päivää tahi oikeaa ja vasenta.
Pielavedellä asui Eljas Laukkanen. Uskaltaisko sanoa: Vanha mies. Kaltaiseni lailla vähän originelli. Maatilansa antanut tyttärensä perheelle. Saanut heidän mökkinsä. Asuin naapurina. Monitoimimies. Kaheksan kymppisenä vielä kalasti talviverkoilla. Muistaakseni viimeinen vuosipäivä kahdeksankymmenen viiden kieppeillä. Turhautui elämänhallinnan hankaluuteen. Itseeni peilaten ymmärrän Eljasta. Siihen mennessä olivat rakentaneet hulppean omakotitalon, johon perilliset tulevat eläkepäivikseen. Oli huoneita.
Eljas omassa kamarissaan askartelemassa. Vaimo tuli vilkaisemaan. Eljakselta kuuli rajut sanat: Jos et kestä kahtoo, niin mäne toeseen huoneeseen, minä ammun ihten! Ja se tapahtui.
Herää kysymys; Taivaaseen vai helvettiin? Papit ovat tietävinään.
Minä olen pehmo, enkä moiseen ratkaisuun pysty. Eikä minulla ole pyssyä. Vielä jatkuu.
Minulla ei ole palavaa elämän halua, eikä suurta kuoleman pelkoa.
