Luin pitkään. Nukuin kohtuullisesti. Heräsin puoli kahdeksalta. Kirjan nimi, Lahjahepo, ei sano mitään. Saksan kielinen nimi jostain syystä ei ole käynyt. En ymmärrä saksaa. Elämään se viittaa. Sanonta: "Lahjahevosen suuhun ei katsota."
Kovin huonosti muistan edellisestä lukemasta. Rankkaa aikaa sodan loputtua. Eikä se todella loppunut, miehitys jatkui.
Mahdoinko ostaa uimahallikortin turhaan? Jalkojen kunto arveluttaa. Onhan tuo "mittarin lukemakin" vihjaileva.
Semmoista se on. Pesty pyykki lojui koneessa monta päivää, unohtui laittamatta kuivumaan, kuivui koneessa koppuraksi. Virta oli päällä ja vesihana auki. Lakana on turhan iso kömpelöille käsilleni. Ratkaisin sen sillä tavalla, että levitän irrallisen telineen auki, sen päälle käy lakana levälleen. Laitoin 14 minuutin pikaohjelman ja pyöräytin.
Ulkoilmassa pitää käydä. Jalkoja verryttelen. Kokeilen joskus ilman apuvälineitä, jos pystyisi kävelemään korttelin ympäri?
Kesät menivät hukkaan, kuin sumussa. Näyttää ja tuntuu siltä, että vielä kärvistelen tulevaan kesään. Toivon ajelevani luxus ajoneuvollani lähi maisemissa. Seuraavana talvena saatan olla jo unholassa?
