v 1958 risteilimme Eskelisen myymäläautolla Suonenjokea ristiin rastiin. Oli pakkastalvi, kiusaksi asti. Ajopelinä vanhasta linja-autosta väsätty varsinainen rottelo. Sulo Eskelinen säästi. Säästi rahaa, mutta ei henkilökuntaa. Jouduimme kärsimään. Sulo säästi pakkasnesteessä. Täytätti jäähdytysjärjestelmän tentulla. - Se maksaa vain kuuskymmentäviis penniä litra. Varsinainen pakkasneste maksoi jotain kaksisataaneljäkymmentä markkaa litra.
Puksuttelimme niillä eväillä alkutalven. Tulihan pakkanenkin. Aamulla näytti mittari - 36 .Edellis iltana suojasin levyillä etupuolen ympäriinsä. Moottorin alle sähkölämmitin. Palovaaraa ei muodostunut. Bensiinimoottori käynnistyi helposti. Jätin käyntiin lämpiämään.
Kieli vyön alla piti rientää tavaroita lastaamassa. Ensimmäinen pysäkki piti olla klo 8.00. Aikani höyryttyä näin ikkunasta valtaisan höyrypilven. Tenttu pyrki taivaalle. Ei päästy pian lähtemään. Silloin en ollut perehtynyt moottorin asioihin. Opiskelin myöhemmin.
Lehdestä luin vastaavan kaltaisen tapahtuman. Dieselmoottorin jäähdyttimessä ollut tenttua. Pieni räjähdys särkenyt moottorin, huono säästäminen.
En ymmärtänyt suojasään aikaan, ettei siinä laiteessa ollut kunnon lämmityslaitetta. Vain kuorma-auton hyttiä varten suunniteltu. Oli kaksi pakoputkea. Kesäputki kulki mahan ali. Talviputki oli toisen puolen istuimien ali ja sen jälkeen ulos. Säätimenä putkien päissä tulpat. On-of. Kylmä aina vieraanamme.
Sulo sai hommattua nestekaasu lämmittimen. Voi miten ihanaa! Ilo oli lyhytaikainen. Pullo tyhjeni liian pian. Uutta pulloa ei saatu. Loppui liian aikaisin. - Tulee kalliiksi! Emme saaneet toista kaasupulloa.
Pirkolla oli pitkä turkki. Minä tarvitsin jaloille lievitystä, ostin huopatossut.
Yritin siirtyä parempaan työpaikkaan. Jälleen epäonnistuin! Kuten joka kerta.
