Kun näkis !

Siitä on jo vuosia kun huomasin etten näe autoista tuulilasin takaa kasvonpiirteitä, vain hahmoja. Havaitsin niissä tapauksissa, kun auringon- tai katuvalo osui suoraan tuulilasista kuskiin. Tai kohtisuoraan sivulasista toisensa lävitse. Muulloin näin vain heijastuksia ja hahmoja.
Vaikuttavin sattui mentyäni ulos. Aurinko helotti ulkorappujen  puolella. Lähelle rappua tuli auto. Ohitin sen metrin päästä keulan edestä. 
Kuskia en nähnyt, vaikka olin niin lähellä. Tuulilasi näytti siniseltä pelliltä. Täysin läpinäkymätön!
Silmälääkäri sanoo olevan harmaakaihia.
Siinä on vähän ristiriitaa kun näköni on muuten selkeytynyt. Ajokortistakin poistivat vaatimuksen silmälaseista.  

Pimeällä ajo hankaloituu. Vastaantulijat häikäisevät. Pitänee kai välttää hämärässä ajoa. Näkymät vääristyvät muutamissa tapauksissa. Kävellen liikkumista ei haittaa, eikä autolla ajokaan päivänvalossa vaikeudu.

Kävin äsken kaupassa. Aivan säikähdin kirkasta valoa. Kauppa näytti tavallista valoisammalta, vaikka samat valaisimet ovat antaneet valoa jo monta vuotta.

Kesän aikanakin jonain päivänä vaikutti valoisammalta kuin jonain toisena. Kaikki näytti selkeämmältä.

En tuota murehdi. Sopeudun.

Maitorahat

Euroopan Unioni pitää pilkkanaan suomalaisia.  Jakaa tukiaisia kaikkien maiden tuottajille Venäjälle vietyjen tuotteiden menekin tyssättyä. Suomen maidontuottajat tuskailevat. Jäivät nuolemaan näppejään. Petteri Orpo on aivan orpona.
Äänestin liittymistä vastaan. Vahvin perustelu kypsyi mielessäni: "Se on niin sekainen seurakunta, ettei hyvää seuraa."

Tuottajien tukien puolesta tuskaillessa on hyvä muistaa (jos kuka muistaa?" mistä kaikki alkoi?  Alkoi Kiovan mellakoista. "Rauhalliset" mielenosoittajat m
ellastivat, särkivät ja polttivat. Tuhon jälkiä näkyi kuvaruudussa. En osunut näkemään rauhallisia mielenosoittajia kertaakaan. Hongkongissa sen sijaan näytti melko rauhalliselta.
Kiovan "demokraatit" häätivät vaaleilla valitun presidentin maanpakoon. "Länsi" rohkaisi ja yllytti. Unohtivat Venäjän olevan suurvalta. Tykättiinpä Venäjästä tahi ei, joka tapauksessa se on suurvalta ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Suomi pärjäsi "karhun" naapurina paremmin kuin monet muut. Kettu vai siili? Vai molempia?
Sillä tiellä pärjätään edelleenkin jos...?  Pelättävissä on, että Naton tie on Suomelle tuhon tie.
Aleksanteri siteerasi Natoa: Pienten valtioiden kaupunkeja puolustetaan yhtä hyvin kuin Lontoota, Pariisia, Roomaa......
Aleksanteri uskoo samaa Suomen osalle, jos ja kun liitytään Natoon!  Mitä takeita siihen on? Kuka takaa?  Minä vähä eppäelen!
Suomi laivan peräsimessä näyttää ohjailevan kokemattomuus. Miehistö kauttaaltaan epäpätevää. Suomen hallitseminen on hupaisaa komediaa. Näyttelijät vain huonoja.

"Erkki ei tiijjä mittään"
Ei tiedäkään. Muistelen pakisseeni Venäjän pakotteita tehottomiksi ennustaen. Ovatko "lännen" johtajat tyhmempiä? 

Keskusteluja, neuvotteluja, sopimuksia, tulitaukoja, uhkavaatimuksia.. Sota jatkuu yhä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Kiovan mellakka johti Venäjän toimintaan. Länsi ryhtyi "pakottamaan" Venäjää. Venäjä vastasi.  Suomikin kärsii ilman mitään omaa syytä. Tosin meidän "sotahullut" poliitikkomme kiivailevat pakotteiden puolesta.  Keräävät EU-pisteitä.  Suomen asiat jäävät jalkoihin. Kärkiedustajamme hamuavat vain korkeita virkoja. Onneksi saavat hanttihommia. Laajentumiskomissaari oli tyhjän panttina. Talous!?
Voi Jyrki?  Onko EU:n talous helpompi hoitaa kuin Suomen vastaava??  Ohdakkeinen ja kivinen pelto kynnettävänä. 

Suomen taloutta ei hoidettu vuosikausiin.  Presidentti Niinistö moittii hallitusta.  Syyllisiä ovat poliitikot. Siihen joukkoon kuuluu Sauli Niinistö. Pitkään eduskunnassa, hallituksessakin.  Onko sen jälkeen Suomen taloutta hoidettu kun Aho-Viinasen hallitus hallitsi???
Aho sekä Viinanen joutuivat sylkykupeiksi.  TV-toimittajankin kuulin sanovan lamalla olevan kasvot: Ahon-Viinasen hallitus! 
Siksipä nykyiset poliitikot eivät uskalla olla rehellisiä.  "Totuuden puhuja ei saa yösijaa."

"Maitorahat" on huono otsikko, vähän vanha. Olen kirjoittanut nimen Aleksanteri. Tarkoitan; poliitikko Aleksander Stubb.
    

Iskeekö influenssa ?

Ukko uimahallin saunassa kertoi käyneensä rokotuksessa. Kuulemma melkoinen hälinä. Ihmiset panikoivat ja pakkautuvat joukolla rokotukseen.
Kehottavat rokotettavaksi. Muuten kuolee niin ja niin paljon vanhuksia influenssaan. Mitä haittaa jos vanhuksia kuolee?  Kuolevathan ne kuitenkin. Ei rokotus tee ikuista elämää.  Väliäkö sillä, kuoleeko viikkoa aikaisemmin tai vuosia myöhemmin?
Joku lekuri esitelmöi elintavoista. Joku huono tapa lyhentää elinaikaa muutamia kuukausia. Mitä se merkitsee?  Mitä pyhittää elää mahdollisimman pitkään? Influenssaan kuolemisesta en huolehti. Kärsimykset huolettavat. Pitkä toimeton elämä turhauttaisi. Sitä välttääkseni pyrin hoitamaan kuntoani, että pysyisin toimintakuntoisena mahdollisimman lähelle loppua. Sairauksien välttämiseen ei ole varmaa keinoa. Jos influenssa tulee, niin tulkoon. Jos siihen kuolen, niin sitten kuolen.
En mene rokotukseen.
Menneellä viikolla tuli elintoimintoihini jotain häikkää. Aamuväsymystä tavallista enemmän. Maanantain uintireissun jätin väliin. Kuumetta ei ole ja nyt olen suunnilleen tavanomaisella ololla. Selvä merkki jostain pöpöstä on huuliherpes. Ilmestyi viikon vaihteessa. Häviää vähitellen. Eilen kävin uimassa. Varmuuden vuoksi uin vain parisataa metriä. Tänään menen ja uin tavallisen määrän.
Influenssaa ei ole ollut kymmeneen vuoteen. En rokotuttanut. Eikä "sikaruttokaan" kiusannut. Keuhkoputkentulehdus iski sikaruton aikaan, mutta veressä ei kuulemma ollut merkkiä influenssasta. Keuhkopuoli kuntoutui hoitamalla.
Elelen entiseen tapaan. Lentsuista panikoimatta.  

Julkisuus

Julkisuus ja tiedottaminen meni hulluuden asteelle. Aina pitää tiedottaa joka asiasta ja joka hetki. Toimittajat tivaavat, eikä mikään vastaus niille riitä. Kohta kuihtuu viimeinenkin toivon kipinä asioiden hoitamisessa.
Iltapäivällä hiukan ennen viittä avaan television. Ennen haluamaani näkyy eduskunnan räksytystä. Niin sanottu kyselytunti on turhuuksien turhuus. Luulisi edustajien olevan selvillä, mitä siellä tapahtuu. Itse ovat keskipisteessä. "Kyselytunti" sisältää pelkkää politikointia politikoinnin vuoksi.
"Kysymys" sisältää esitelmän. Luento ei mahdu säädettyyn minuutin aikaan. Puhemies joutuu huomauttamaan. Ovatko niin tyhmiä, etteivät osaa suunnitella sanomisiaan? Ainakaan ei moni osaa ilman lunttilappua!
Siellä lojuvat, venyttelevät ja haukottelevat joutilaana. Ovat olevinaan "työpaikalla". Eivät he mitään siellä aikaan saa.
Yleinen mielipide ja media kiinnittää huomiota istujien lukumäärään ja osanottajiin. Laskevat istumamääriä.
Istuessa eivät tee mitään tuottavaa. Ainoastaan äänestyksellä on jotain merkitystä. Päätökset valmistellaan ja päätetään muualla. Eduskunnassa vain istuvat ja räksyttävät. "Sivistynyttä" puhetta ei kuule. Itse en ilkeäisi moista kieltä käyttää. Aikoinaan paikallislehteen kirjoitin terävällä kynällä. Kuitenkaan en ketään haukkunut henkilökohtaisesti, kuten jälkeeni kolumnoinut, joka haukkui nimiä mainiten.
Asioista ja tekemisistä kirjoitin ja joskus syyllistyin ennustukseen moittiessani ylioptimismia Liian hyvää tulevaisuutta en nähnyt edessä päin.
Sattui vaan, että väkiluku jatkoi vähentymistään, eikä työpaikat runsastuneet.
Entä tästä eteenpäin? Ei hyvältä näytä.
Ei näytä hyvältä kuntien, ei Suomen eikä Euroopan valtioiden. Valtioille myönnetyt kriisiavut auttavat vain velan saannissa. Eivät elvytä.
Velkaelvytystä aikovat Suomessakin. Eikä milloinkaan makseta velkaa?! 

Naisia vaativat politiikkaan. Nuorien perään kuuluttivat. 
Eduskunnassa on liian paljon nuoria, liian paljon kauniita, lian paljon naisia. Vastoin odotuksia talous menee hunningolle kokematonien ohjastaessa.
Ikä ei ole rasite. Mutta ikuiset poliitikot ovat riesa.

Alkuaikoina kuulemma oli edustajien kausi kolme vuotta.  Valtiomies Harri Holkeri esitti kolmen vuoden kautta.
VÄÄRIN !
Päin vastoin. Kautta pitää jatkaa. Neljä vuotta on yhteiskunnan taloudessa liian lyhyt jakso. Myös edustusaikaa pitää rajoittaa.
Kansanedustaja ei edusta kansaa. Edustaa puoluetta. Puolueen kannatus tulee järjestyksessä ennen valtion etua. 
Vaihdetaan puolueen johtajaa, kun säikytään kannatuksen alenemista. Vaihtaminen on tarpeetonta. Kannatus kasvaa oppositiossa.  Kansa äänestää katteettomia lupaavia. Ja julkkiksia.
Julkisuudessa vietetty aika menee hukkaan.

Valtioiden päämiehetkin keskustelevat television välityksellä! Mauno Koivisto sanoi: "Jos aikoo saada jotain aikaan, joutuu joskus salaamaan todellista aikomustaan."
Kansa ei vaadi kaikkea julkisuuteen. Kansalle tyrkytetään julkisuutta, kuin huumetta. Ylen teeveekin meni sentraalisantrojen ja juorulehtien linjoille.  Toimittajien taso laskee.

Surkuhupaista julkisuutta tuli Ruotsille. Sotalaivat seilasivat jahdissa. Kokka vain kohisi, eikä valmista tullut!
Jos aaltojen kätkössä oli vakoojia, niin he tiesivät missä jahtaajat ovat milläkin hetkellä. Tarvitsi vain katsoa Ruotsin televisiosta!  Helppo väistellä metsästäjiä.
Entäpä jos?
Mittauslaitteet kumiveneessä ja kuvauskalusto pienessä sukellusveneessä. Joiden paikka ei näkynyt ympäri maailmaa.

    

Keksinnöt

Kanadalainen sarja: Murdochin mysteerit viehättää minua enemmän kuin amerikkalaiset tappelut.
Tässä viljelevät huumoria ja viittaavat nykyajan keksintöihin.
Siitä muistui mieleeni alkutaipaleeni autojen rassaajana.
Vanhemmat remonttimiehet tuumivat: ---Pitäisi olla peukalonmittainen mies, joka lähetettäisi koneen uumeniin tarkastamaan mikä vika siellä piilee, niin ei tarvitsisi joka kerta purkaa saadakseen selville.

Niinpä.
Tässäkin talossa tekivät putkiremonttia. Tekijöillä oli "peukalonmittainen" laite. Valo ja silmä. Myös lääkäreiden laitetta röntgeniä käyttävät metallitekniikassa.

Elokuva

Ingrid Bergmanin elämäkerrasta jäi kipinä. Plarailin vähäistä kirjahyllyäni, josko löytäisin kyseisen kirjan. En löytänyt, lukenut olen. Kirjaston poistoista ostin joitakin, ei löytynyt Bergmania.
Miksiköhän juuri tuo nyt nousee pintaan?

Pitkään mietin mahdollisuutta nähdä Rosellinin elokuva: Rooma avoin kaupunki. Ingrid Bergman kuvaa tuntojaan tullessaan ulos elokuvateatterista nähtyään tuon elokuvan. Elokuva vaikutti järkyttävästi: "Juuri tuollaisen elokuvan pitää olla".  Haikailin kirjaa hyllystäni, lainatakseni kirjan sanoja tuntemuksistaan. Ei löytynyt.   

Liekö Ingrid Bergman kuullutkaan Rosellinista?  Mutta elokuva ajoi hänet Italiaan Rosellinin vaimoksi ja tekemään kanssaan elokuvia. Elokuvan väärti tarina.

Ja elokuva. Se poikkeaa radikaalisti Hollywoodin tuotoksista. Ajattelin itseäni nyt katsellessani elokuvaa televisiosta. Vuosikymmeniä on kulunut, enkä siihen aikaan nähnyt sitä.

Sen elokuvan tekemisen aikaan tietämykseni oli vajavainen. Natsien julmuudet tulivat julki, mutta todelliset tapahtumat jäivät hämäriksi.
Jos olisin katsonut elokuvan sen valmistumisen aikoihin, olisin järkyttynyt. Asioita ja tapahtumia peilataan omaan minäänsä. Päähäni ei olisi mahtunut sellainen julmuus. Niin suurta ihmisen pahuutta en voi kuvitella.
Olen lapsellinen. 
Millä tuntemuksella saksalaiset katsoivat sitä elokuvaa? Katsoivatko ollenkaan?
Mustavalko aikana tehtyä elokuvaa katsoin nyt vanhuuden kynnyksellä. Elokuva valmistui nuoruuteni aikaan.
Elämä kokemus muuttaa näkökulmaa.

Erilaisia päiviä

Eilisaamuna heräsin virkeänä. Aivan kuin mitään sairautta olisi ollut. Kevyt olo. Taivaalla pilvet korkealla ja  jättivät näkymään osan taivasta. Sateet tulivat myöhemmin.
Tänä aamuna katsoin ikkunasta. Asemakatu sateen jäljeltä märkä. Pilvien verhoama taivas harmaa. Teki alakulon vaikutelman. Kunto tuntui kohtuulliselta, mutta mieli apea. Pullon pohjalla tilkka konjakkia. Joipa tuon aamusta tai illasta!  Tällä kertaa aamusella.

Jotain pientä kaupasta. Astelin tihkusateen kastelemalla torilla.  Torikauppiaiden joukossa huomattava hahmo puhui matalalla käheällä äänellä. Tällä kertaa ei kuulunut kovin kauaksi. Saarnasi kuitenkin sanomaansa. Ympärillä kuunteli puolenkymmentä opetuslasta. Jostain syystä iso maha ei kannatellut ääntä kauaksi.

Ensimmäisillä kerroilla kulkiessani torin poikki, kuului kova ääni jo matkan päähän. Kovaa ääntä seurasi läheltä miesjoukko joutilaita.
Joutilaat opetuslapset äänestivät mestarinsa kunnanvaltuustoon.  Vaalituloksen julkisuus hiljensi hetkiseksi kovan äänen.

Menneellä viikolla joku paikallislehdessä vihjasi ilkeästi äänekkäästä kauppiaasta.  Minua ei kova ääni häirinnyt ja arvelin opetuslasten tarvitsevan mestaria.  Epärehellinen äänekäs torikauppias petkutti minua hiljaisella äänellä.
Mansikkasesonki veti viimeisiään. Kerkesin kuitenkin torille ostamaan mansikoita Iso-Pekalta. Menin niin varhain että uskoin saavani tuoreita marjoja, jotka eivät ole seisoneet pitkään myynnissä.

Jälleen kerran aivoitukseni meni harhaan.
Ostin kaksi laatikollista. Viekas kauppias nappasi nopeasti päällimmäisen laatikon sivuun. Nosti toisen laatikon sen päälle. Petkutti minua niin että itseäni hävettää.
Mistäpä tiesin että päällimmäinen laatikko oli ollut myynnissä edellispäivänä. Ja minä tyhmä luulin saavani ensimmäisenä asiakkaana tuoreet marjat.

Siihen aikaan oli kuntoni tosi heikko. Jo Rautalammilla rasituin mökin hommissa katkeamispisteeseen. Suonenjoella jouduin käymään lääkärissä ja lähetti tutkittavaksi Mehiläiseen. Turha käynti sekin, lääkärit eivät  löytäneet todellista syytä.

Petollinen kauppias yritti petkuttaa kaksinkertaisesti. Sanoi hinnaksi viisikymmentäkuusi euroa. En suostunut, kun isoilla numeroilla oli taulussa 25 € laatikko. Sanoi unohtuneen.
Torilta Asemakadulle on parisataa metriä. Liian pitkä matka. Kahta laatikkoa kantaessa piti levätä välillä kaksi kertaa ennen kuin pääsin kotiin.
Ensimmäisen kerran lepäsin tunnelin suulla. Panin laatikot nurmikolle. Muistelin.

Joroisissa kävin hakemassa Kinnuselta sementtiä Mustosen tarpeeseen.  Silloin painoi sementtisäkki viisikymmentä kiloa.  Kauppias Kinnunen kysyi: --- Jaksatko sinä kantaa sementtisäkin?  Mielestäni tyhmään kysymykseen en vastannut mitään.
Kanniskelin aikani.  Kinnunen naurahti:  --- Minä kysyin, jaksatko kantaa säkin: niin tämä kantaa kerralla kaks.
Viisi vuosikymmentä ja sepelvaltimotauti nujersi. Nyt painoi kaksi mansikkalaatikkoa enemmän kuin silloin kaksi sementtisäkkiä.

Kotona sain lisää rasitusta sydämelle. Petollisen kauppiaan asettaman ylimmän laatikon perkasin ensiksi. Petollisen kauppiaan piilottama alempi laatiko oli jäännös edelliseltä päivältä.
En kestä ristiriitatilanteita. Enkä jaksanut lähteä kantamaan niitä torille.  Ujostelenkin.  Hyvä keino olisi ollut viedä huonommat mansikat takaisin. Kaataa kelvoton sisältö toripöydälle.  Fiksumpi tapa, jonka olisin ehkä terveempänä tehnyt: vienyt ne marjanviljelijäin yhdistyksen toimistoon.  Laatikoissa oli lempyyläisen  viljelijän nimi, mutta ei päivämäärää.