maanantai 23. helmikuuta 2015

Lentsu

Influenssat pysyivät poissa kymmenen vuotta. Tänä talvena jyräävät yhtenään. Sitä kai tämäkin lienee? Nujersi reiluksi viikoksi.
Ensin kunnon ripuli, sitten meni jalat. Lähes halvaantuivat.
Yöllä vessasta kompuroin. Seinistä tukea ottain.
Kun pääsin makuusoppeni oviaukkoon, aloin vaipumaan. Niin syvälle, että kämmenet ottivat lattiaan.
Sain syötyä olemattoman vähän. Paha maku suussa, kuin jatkuva jano.
Kerran kävin suihkussa. Tänään yritän uimahalliin. Varovasti. Menen autolla. Voimat vähissä.

Luopumisen aikaa?

perjantai 13. helmikuuta 2015

Toimittajat ovat isoja lapsia

Valtakuntaa järisyttävä asia. Kerrassaan kauhistuttavaa!  Erkki Tuomioja hurjastellut! Ajanut hurjaa ylinopeutta - 49 km/t ! Vaarantanut liikenneturvallisuutta! 
Oikein tv-ruutuun piti tulla pilkattavaksi!? Eikö ole tärkeämpiä tutkittavia? Tai hutkittavia?
Ja vielä katsastamaton auto!
Suorastaan romu? Vai?
Rohkenen väittää, että auto on kelvollisessa kunnossa. Ei ole vaaraksi liikenteessä.
Unohduksia sattuu ja tapahtuu. Minulle. Toimittajillekin!

Asioiden tärkeysjärjestys nyrjähtänyt raakasti! Juha Sipilän lausumat miljardit taloudessa eivät ole huomionarvoiset, mutta keskioluen yksi prosentti mullisti median. Joka tuutissa sitä piti toitottaa!
Itse vain hymähdin koko vouhotukselle.

Media = Vallan vahtikoira, vai kintuille ruikkiva rakki?!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Juha Sipilän toinen huti

Kirjoitan tuoreeltaan, kun juuri suljin television. Huvittaa se mekkala, mikä seuraa keskustapuolueen ehdotusta keskioluen laimentamisesta. Sitä puidaan lehdissä, sitä vatvotaan televisiossa, ikään kuin se olisi jotenkin merkittävä asia!? Jokaiselta julkkikselta ja jokaiselta ruutuun tyrkyttäytyvältä poliitikolta itseään kunnioittavat toimittajat kysyvät mielipidettä mokomaan pikkuasiaan.

Luulen, että Sipilä kuuntali hurskastelevia neuvonantajiaan. Ymmärrän Sipilää ja sitä arvostelua, ettei hänellä ole politiikan kokemusta.
Sipilä meni halpaan tekomoralistiseen ansaan. Sillä ei ääniä kalasteta. Tyhjänpäiväistä hurskastelua on se, että oluen laimentamisella olisi kansanterveydellisiä vaikutuksia. Mutta kun Ruotsissa! Miksi Ruotsia jumaloidaan? "Onneksi meillä on suomalaiset" erehtyi ruotsalaispoliitikko sanomaan. Siitä nostivat äläkän Ruotsissa.   
Suomalaiset estivät Puna-armeijan pääsyn Ruotsiin. Se on tosiasia. Ilman suomalaisia Ruotsissa juotaisiin venäläistä votkaa ja raha olisi Rupla! Kolme kruunua ylpeilee ansiotta.  "Vapaat kädet Skandinaviassa".

Se asia ei kuulu Suomen oluen laimentamiseen. Tulipahan sanottua.
Lapsellista näpertelyä moiset jutut, eikö löydy tärkeämpiä? Kirjoitan tätä seitsemän tienoissa illalla ja veressäni virtaa puolitoista desilitraa brandya. Odotan mielenkiinnolla aamun teeveetä. Toteutuuko ennakkoon arvioimani hässäkkä mediassa tästä merkityksettömästä aiheesta?   96 prosenttisesti pidän sitä selviönä!

Kieltolaki ei pelastanut. Eikä pelasta oluen laihduttaminen. Aikoinaan pidin oluesta. Se tuntui tekevän hyvää vatsalleni. Nuorena kärsin happovaivoista.
Miksi olutta saa myydä vain klo 9:n jälkeen? Mitä järkeä siinä on, alkaako "alan mies" tissuttelun yhdeksältä tai aikaisemmin? Kuitenkin hän aloittaa. Surkuhupaisa ja nolostuttava näytelmä, jota häpesin, tapahtuu kaupan kassalla usein. Otin ostosten joukkoon pienen pullon keskiolutta. Mutta voi sitä nolouden tunnetta, kun kello oli kahta minuuttia vaille. Ystävällinen myyjä katsoi silmiin: ---Odotatko? 
--- En tietenkään, nolotti tarpeeksi! Mutta miksi nolotti? Kysymys oli typerästä säännöksestä, jonka poliitikkomme keksineet tekohurskaudessaan?!  Enhän minä, eikä moni muukaan muistanut, ettei se laki ollut meitä varten, vaan heitä varten, joita se laki ei suojellut. He pysyivät ja pysyvät yhä rappiolla.

Olut ei aiheuta itselleni intohimoja. Pikkuhiljaa lopetin oluen ryystämisen rauhasteni oireiden takia. En tarvitse nolostua kassalla.

Tässä vain esimerkkejä tekohurskaiden lainlaadinnoista. Harvinaisen typeriä aikaansaannoksia.
Keskioluen vapauttamista kannattaneet olivat tyytyväisiä.
Jouko Tyyri kirjoitti: "Kansa ei hukkunut keskiolueen - "
Aikaa oli kulunut liian vähän, että haittoja olisi ilmennyt.   

Pielavedellä tunnettiin "Kivimäen viitonen".  Loru totesi eri vahvuudet. Kaupassa kolmosta, Alkossa nelosta, mutta Kivimäellä on viitosta! 
Keskioluen ansioksi katson kiljunteon vähentymisen. Vai lopettiko se perinteisen kotiteollisuuden?

Alkoholimäärää vähennetään, siitä seuraa verotulojen vähentyminen. Vähenevätkö terveyshaitat?
"Minä vähä eppäelen".

Vikaa päässä

Annoin blogin osoitetta. Luulin antavani, mutta annoin sähköpostin tunnuksen. Uinnin ja saunan jälkeen hiukan väsyksissä.
Sanovat aivojen hermojen jakautuvan ristiin. Vasen aivopuolisko hoitaa oikean puolen toimintoja. Semmoista olen antanut itselleni kertoa. 
leikkauksen jälkeisistä hankalia oireita ihmettelin. Luin lehdestä artikkelin. Siinä kerrottiin 60 % ohitusleikatuista tulevan neurologisia oireita. Helpotti kun sain tietää jotain syytä. Katsoin tressi-Pakarisen kirjaa. Löytyi maininta sepelvaltimotukoksen tekevän samaa.

Luin aivojen verisuonikatkoksen oireista toispuoleisen heikkenemisen. Minulta heikkeni oikea puoli niin selvästi, että yhdistin sen aivoihin. Jos en sotkeentunut, niin kaikesta päätellen vasempaan puoliskoon. Oikeasta kädestäni tuli vasenta heikompi. Oikea rintalihas on huomattavasti vasenta pienempi.
Myöhemmin muun syyn takia olin sairaalassa. "Herrasmies" huomautti henkseleiden kiristimien olevan tyylivirhe, kun ne olivat eritasossa. En kommentoinut. Syynä oli oikeanpuolisten olkalihasten surkastuminen.  Kiristimien tasoa jouduin sovittamaan, kun oikea henkseli jäi löysälle. Kuntoilu paransi sitä hieman.
En lähde tarkistamaan, mutta muistaakseni puhe hoituu vasemmasta aivopuoliskosta. Sopii yhteen heikkenemisen kanssa, kun joudun hakemaan sanoja. Puheeni haparoi. Kirjoittaminen näin koneella sujuu. Aluksi käsin kirjoittaminen tuotti hankaluuksia. Se korjaantui hiukan.
Ajoittain menee kävely hitaaksi ja haparoivaksi. Toisinaan kävelen normaalisti.
Että olen hitain uimari, siihen osaan suhtautua, mutta kun huomaan olevani hitain kävelijä, se ei kunnolla mahdu kaaliin.

Tulin siihen tulokseen, etten enää seuraavassa viisivuotisvaiheessa uusi ajokorttia. Varmaan viisas päätös. Jos nyt tämän pari vuotta havainnoin tätä maailmaa. Peräseinä lähestyy.

Looginen ajattelu säilyi ja aikaisemmin opitun toiminnot. Pienet käytännön asiat ja eilisen päivän muistaminen ovat hankalia. Sorminäppäryys katoaa.
Pientä rahallistakin vahinkoa tulee.
Tänään oli harvinainen aamu. Muistin eilisen kauppalaskun. Mikä siitä teki yli yhdeksän euron? Katsoin kuittia. Virhe tuli minusta. Unohdin punnita tomaatit. Tyttö käpäisi punnitsemassa. Kuitissa oli suomitomaattia, muutama tomaatti maksoi yli kahden euron. Minä pussitin puolalaisia tomaatteja. niitä oli alle euron edestä.
Ostan aina puolalaisia, maksavat pari euroa kilo, suomalaiset viitisen euroa. Puolalaisia suosin, vaikuttavat paremmilta, suomalaiset ovat "mehukkaampia", toisin sanoin vetisempiä.

Varaudun sillä tavalla etten pidä puhelinta enkä maksuvälineitä mukana. Puhelin aina pöydällä. Tarkistan myöhemmin. Pankkikortti lompakossa hyllyllä hieman "siimeksessä". Asunnon avaimia järjestelin, että en helpolla jää oven taakse.  Ajokortti on hieman riskialtis. Säilytän sitä autossa. Tosin auton avaimessa on elektroniikkaa. Lasin voi särkeä.
Viihteelle lähtiessäni otan eurosia vain tarvitsemakseni arvioimani määrän. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Juha Sipilän ensimmäinen huti

Juha Sipilän ensimmäinen sopeuttamisen  summa tuli esiin: "kaksi miljardia".
Kuulostaa tutulta.
Wanha erkki muistaa saman summan kuulleensa Paavo Lipposen suusta.
Monen hallituksen aikaan on vaje ollut 7 - 8 miljardia € . Lipposenkin aikaan.  Lipponen esitti sopeuttamisen tarpeeksi kaksi miljardia. Talouskasvu tuo kuusi miljardia.
Jokainen hallitus viime aikoina otti velkaa. Talouden kasvu ei tuonut apua.

Nyt sanoo Sipilä: "kaksi miljardia". Erehtyi lausumaan sanan "kasvu".
Matkiiko Lipposta?  Menikö ansaan.  Wanha erkki tietää kokemuksesta, millaista on kun rahat eivät riitä? Tulee konkurssi. Vastaa itse, vähäinen omaisuus tai takaajat. Takaajat maksavat Kreikankin velat. Laskettakoon miten korkeatasoisella matematiikalla, niin erkki sanoo ettei mikään ohjelma toimi.

Kun erkki teki konkurssin, joutui itse "ruuattoman pöydän ääreen".

Kasvu, kasvu, kasvu. Mantraa hokevat lakkaamatta yhdestä suusta. Poliitikot pitää panna vastuuseen!
Eihän se onnistu! eivät he vastaa mistään, vaan pyrkivät Eurooppaan.

Eikös sitä pitäisi osata hoitaa taloutta laskevankin suhdanteen aikaan? Vai mitä!  Rahaa käytetään sen verran kun on. Velkaa otetaan vain investointiin.  Ja pahan päivän yllättäessä. Talouden hoito järjestettävä niin että velat maksetaan.

Kun valtiot eivät maksa velkojaan?  Mitä tapahtuu?  Sixten Korkman, tunnustettu guru, sanoi: "Valtiot ei maksa velkojaan".  
Joku esitti, että nollataan velat. Silloin kukaan ei ole velkaa kellekään!  Se kävisi päinsä, jos kaikilla olisi saman verran velkaa.
Poliitikot sanovat: "pystymme hoitamaan sen ja sen suuruisen velan verrattuna kansantuloon".

--- Tarina kertoo vanhan kunnanlääkärin sanoneen lääkäri pojalleen: "Eihän sairauksia paranneta, niitä hoidetaan".

Vielä ei ole selvinnyt, mistä puusta Juha Sipilä rakennettiin. Eikä yhdenkään poliitikon suusta ole putkahtanut toimenpiteitä, joilla Suomen talous pannaan kuntoon. Kannatuslukuja laskevat, televisiossa.

Puolueet tulivat hulluiksi. Riekkuvat villisti tanssimassa intiaanin sadetanssia kokouksissaan.

Menneellä vuosituhannella kävin Ruotsissa tyttäreni luona. Television uutisissa puhui sosialidemokraattien johtaja ( muistan vain etunimen Sven) . En ymmärrä Ruotsia kuin pari sanaa, mutta demagogien puheita olen tottunut kuulemaan. Ilman Tuijan apuakin sain selvän, miten huonolla tolalla Ruotsi on ja mitä tekee pääministeri? Han är semester! 
Sven taisi olla itsekin peräsimessä. Pitikö ollenkaan lomaa? 
Ruotsilla ei ollut paskankaan hätää!          

lauantai 7. helmikuuta 2015

Mielipuolet mellastavat

Neuvostoliiton romahdusta tervehtivät riemulla. Seurasi hallitsematon tilanne. Keinotekoisesti luodun Jugoslavian jäljelle jäi vihanpitäjät. Tappoivat ihmisiä suuren määrän.
Ukrainasta tulee hirvittäviä uutisia. Kukaan ei näytä muistavan, mistä se alkoi. Kiovan "rauhalliset mielenosoittajat" häätivät presidentin maan pakoon. Nyt pelottelevat suomalaisiakin Venäjän uhalla. Suuri lööppi kirkui: "Kekkonen kehui Stalinia!"
Entä sitten! Moni muukin kehui! En muista kehuneeni, mutta mistäpä olisin saanut tietoa? Vasta Arvo Tuomisen kirjoista valottui tajuntaani ensimmäiset ajatukset.

Seitsemän vuosikymmentä saatiin olla rauhassa. Nöyristelemällä?  Suomettuminen koetaan häpeällisenä. Vänrikki Stoolin tarinatko vaikuttavat? Niitä tarinoita ei kirjoittanut Suomen kielinen. Vieläkö ovat sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt tehdä "sankarillinen itsemurha"?
Ulkopuolisen avusta joutuu maksamaan. Jos sitä yleensä saa?
EU:hun liittymistä perustelivat turvallisuudella. Turvallisuuden lisääntyminen on epävarmaa. Siihen ei uskonut erkkikään.

Venäjän pelkoon ei ole syytä niin kauan kun pysytään asiassa. Tällä hetkellä Suomi ei ole tärkeä. Ei niin tärkeä, kuin joskus näyttää edusmiehemme luulevan.
Talvisodassa Suomi näytteli itseään suuremmassa roolissa. Suomi oli ohjaajalla sivuosassa. Kysymyksessä oli suuremmat asiat. "Vapaat kädet Skandinaviassa".  Onko Suomi Skandinaviaa?
Sitä voi kysyä, miten olisi nyt, ellei Suomi pysäyttänyt Puna-armeijaa?  Mikä lopuksi ratkaisi, että Stalin luopui Suomen valloittamisesta? Mistään ei vähäiseen ymmärrykseeni ole selitystä tullut. Suomi oli sodan lopussa katastrofin partaalla.

Suomalaiset selittävät aiotun katkaista Suomi kahtia.  Miksi?  Pääsuunnitelmahan oli Marssia parissa viikossa Helsinkiin. Suomen läpi aikoivat "vapain käsin Skandinaviaan". Pohjan Meren rannalle.
Stalin aikoi jatkaa. Sitä varten kirjoittivat välirauhan ehtoihin määräyksen rakentaa rautatie rajalta Tornioon.
Neuvostosotilas muistelmissaan kertoo neuvotun: "Kun tapaatte Torniossa ruotsalaisia, olkaa heille ystävällisiä".

Ei estänyt Länsi "Ryöstämästä" Krimiä. Lapsellista puhetta kansainvälisestä oikeudesta. Suurvaltojen oikeus menee kaiken yli. Varsinkin diktatuurien. Siihen joutuu pienet tyytymään.  

perjantai 6. helmikuuta 2015

Jännitystä

Mitä tapahtuu Moskovan neuvotteluissa?  Ettei vain Lännen edustajat uhoa?  Fordilla oli 60-luvun alussa maailmanlaajuinen kampanja: "hopeakengät".  Jokainen sai rintaansa hopeisen pinssin, jossa oli pikkuruinen kenkäpari. Asiakaspalvelusta. Teemana ajattelu, että ennen kielteistä ratkaisua pitää asettua vertauskuvallisesti asiakkaan kenkiin. Ajatella hänen kannallaan.
Kuka asettuu "Putinin kenkiin"? 
En pysty kuvittelemaan.
Venäjän asevoima pullistelee omilla rajoillaan. Amerikkalaiset lentelevät kaukana kotoaan. Nato on vain varjokuva ilman amerikkalaisia.

Miten suuren virheen Suomi tekee liittyessään lentokoneineen Venäjän "pelottelijoihin".

Stalin tarvitsi Rooseveltin apua Hitlerin kukistamisessa. Elinaikanani käänteitä tapahtui.  Ystävät ja viholliset ja liittolaiset vaihtuvat?!

Sattuma sanelee yllättävän paljon.  Moskovassa tapaamani naisopettaja sanoi: "Saamme olla kiitollisia kun Suomi suojeli meille Leninin".
Niinpä! Lenin matkusti junan hiililastissa. Lenin ei hukkunut Paraisilla.

Huolellisesti suunniteltu attentaatti meni mönkään. Hitler oli väärällä (oikealla?) puolella pöytää.

Pienemmissäkin. Haastattelin Tiiksassa Suomea puhuvaa neuvostoveteraania. Toimi autonkuljettajana. Auto oli amerikkalainen. Lastina radioasema. Saksalainen.
Kysyin: --- Olitko Omeliassa?
--- En, auto oli remontissa.
Säästyi hirvittävästä tilanteesta. Omeliassa tuskin olisi säilynyt hengissä.

Hyllyssäni on kirja: Valentin Bereskov  Teheran 1943 . Roosevelt, Churshill ja Stalin neuvottelivat. Itse asiassa Stalin halusi maihinnousua Saksaa vastaan.
Kukaan ei tiedä, mitä seurasi, jos amerikkalaiset eivät tulleet apuun. Amerikkalaisia tarvinneet molempien maailmansotien selvittelyyn.

Amerikkalaiset lentävät jälleen!  Kenen puolesta ja mitä selviää?
Saneleeko sattuma?

Huomennako tiedetään?  Ratkeaako riidat? Tuleeko rauha Ukrainaan? Ennuste ei näytä hyvältä.
"Minä vähä eppäelen".

Mitäpä meikäläinen isoista asioista?