Maksuhäiriöitä on kasautunut niskaani pakottamaan aivan tarpeeksi. Tänä päivänä ei ole. Se edelsi kamppailua ja vastuunkantoa. Ottaako tämän hetken "pullasorsa porukka" millään tavalla vastuuta? Vaikuttaa siltä, että jokainen perää yhteiskunnan vastuuta kaikesta holtittomasta käyttäytymisestä!
Näitä mietiskelin lukiessani mediaa. Kertoivat miten äidin maksuhäiriöt vaikuttivat tyttären mahdollisuuksiin Opiskelija-asunnon saantiin.
Vaikuttaa varmaan hassulta vertailumini Raamattuun näin maallisissa yhteyksissä? Mitäs siellä sanotankaan?
Minun lukemani Raamattu julisti: "Minä Herra sinun jumalasi olen kiivas Jumala, joka kostaa isien pahat teot aina kolmanteen suku polveen asti!"
Onko näin? Joskus omaltani kohdalta tuntui siltä. Tämä Jumala on Israelilaisten Jumala. Miksi Israelilaisten Jumala rankaisisi meitä? Jumalan ja Helvetin pelolla pystyy hallitsemaan maailmaa. Sitä hyödynsivät häikäilemättä Kristinuskon levittäjät.
Tajunnan virtaa kirjoittajan näppäimet painelevat hallitsemattomasti. Miten sen selventäisin? Ehdottoman kuuliaisuuden noudattaminen nojaa johonkin. Varsinkin uskonnon piirissä. Profeetta tietää ja määrää.
IkiWanha koki ajat jolloin kaltaisteni mahdollisuudet koin rajoittaviksi. Olisinko hakenut opiskelijapaikkaa? Entä opintotukea? En minä tiennyt semmoista olevankaan. Ninpä! Ei semmoista ollutkaan.
Entä vastuu? Seuratessani mediaa, vaikuttaa ettei vastuuta kanna kukaan, se sysätään yhteiskunnan kannettavaksi.
Kuinka ollakaan? Tämän päivän media rinnastaa etuoikettuihin.
Lööppi kertoo: "Omistusasuintukien tuki karkasi käsistä." Niinpä! Sattuu kohdalleni.
Kun tyrkkään korttini automattiin, ei omatuntoni kolkuta. Tein työtä vuorotta. Eläke jäi pieneksi. Varhennettua eläkettä koin vääryyttä. Minua myöhemmin sitä hakeneet kärsivät vähemmän aikaistuksesta! Selvä vääryys, joka kuritti minua kymmenillä euroilla kuukausittain. Joku voi esittää tyhmän kysymyksen: "Miksi otit varhennetun?" Vastaus on yksinkertainen:
--- Tartuin mahdollisuuteen!
Sen avulla selvisin. Tosin en aivan kuivin jaloin, mutta kuitenkin.
Pankkivelkani hoidin, kukaan takaaja ei joutunut vastuuseen. Katson ansiokseni sen, etten sortunut pankinjohtajan vihjeeseen valuuttalainosta! Sanoin: entäs kun tulee devalvaatio? Pankinjohtajan äänestä havaitsin pientä närkästystä:
"Onhan siinä kurssiriski!
Korpifilosofi taisi ymmärtää! Tai sitten ei?
Taas tajunnan virta vei hallitsemattomasti! Entä sitten?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Vaikea uskoa perhosen räpyttelyn vaikuttavan kaikkeuteen? Jotkut kuitenkin vaikuttavat niin olevan..
Palatkaamme etuoikeudettuihin.
Varsinainen porvari! Sillä tavoin määritteli minut aito vallankumouksellinen. Suonenjoella Jussi Kaistola.
Yllätyin! ensi kertaa elämässäni olin etuoikeudettu. Sain omistusasuntojen asuntotukea!!!! Niinpä! Todellakin, saan tukea parisataa euroa kuussa. Tukipäätöstä en valittanut. Erinomaista!!!
En myöskään kysellyt perusteita.
Tänä päivänä kertoo lööppi: "omistusasuntojen tuki karkasi käsistä."
Voi hyvänen aika! Minä kuulun kuormasta syöjiin!!!???
Samaan aikaan kepulainen julkkiskaikkonen ehdottaa takuueläkkeiden korotusta.
Mitä se tarkoittaa? Takuueläkkeet nousevat pian yli omani. Kuka takaa minun eläkkeeni? Pakertanut pitkää päivää alipalkattuna. Nyt haluavat nostaa "rannanremmiläisten" ja tyhjän toimittajien eläkkeet omaani suuremmiksi! Se mainittiin selvästi, ettei takuueläke koske varhennettua vanhuuseläkettä. Poliitikkojen rasismia!
Olen kuitannut jo aikoja sitten varhennukseni pienentyneenä eläkkeenä. Saan pienennettyä, vaikka olen jo pienennykseni omien laskelmieni mukaan kuitannut. Nyt hyötyvät minua nuoremmat. Niin kai se on tarkoitettu AY-liikkeen ja työväen puolueiden tahdon mukaisesti????
Minun varhennuksestani vähennettiin 0,5 prosenttia aikaistettua kuukautta kohti. Myöhemmiltä varhentajilta vähennettiin 0,4 prosenttia. Minun kohdallani se tarkoittaa melkoista euromäärää.
Vanhana sosialidemokraattina voisin perätä vastausta kysymykseen: miksi?
Miksi minua sorretaan?
Omistusasunnon tuki hyödytti minua. Itsekin yllätyin! Uskoin sen tapahtuvan lakien mukaan.
Semmoinen kauhukuva väikkyy, ettei vain minulta maksettua tukea peritä pois? Luotin siihen, että tuki maksettiin lain mukaisesti!
maanantai 31. heinäkuuta 2017
lauantai 29. heinäkuuta 2017
RAUHA
Avasin satunnaisesti tapani mukaan television. Menneillään uusintaa maakuntien uutispätkistä. Ensiksi viihdettä; Lappeenrannan liukumäki. Kiinnostukseni sai sysäyksen Uudenkaupungin kohdalla. Puhuivat autotehtaan kehittymisen tuomasta elinkeinojen vilkastumisesta. Kuuntelin toisella korvalla, kunnes: "Uudessakaupungissa järjestetään rauhansymposiumi."
Että näinä sotahullujen aikana joku uskaltaa sanoa: RAUHA!
Putin ja Niinistö keskustelivat. Keskustelivat yksityisesti ja julkisesti. Tunnustan, etten viitsinyt katsoa töllöttimestä kaikkea. Niinä aikoina jolloin vastaanottimeni oli aktivoituna, ei ruudusta välittynyt kertaakaan tärkein sana: RAUHA. Lupaan kirjoittaa sen tuotteissani aina isoilla kirjaimilla. Jonkin aikaa niin jo teinkin.
RAUHA ei korostunut kummankaan Presidentin puheissa! Miksi? Ovatko sotahulluja? Ei kai? Vai mistä minä tiedän?
Natointoilijat unohtavan tosiasian, että Suomi hävisi sodat, mutta voitti RAUHAN.
Toimintaa arvostelivat niin "isänmaalliset" kuin kommaritkin. Molempien mielestä Suomi toimi virheellisesti, kukin omalta kannaltaan katsoen.
"Isänmaallisten" mielestä "häpeärauhan" sijaan piti suorittaa "sankarillinen itsemurha". "Kommareiden" mielestä piti liittyä "Suureen Sosialistiseen Kansojen Perheeseen."
Että kumpikaan ei toteutunut, varmisti Suomen itsenäisyyden.
Suomella ei ollut liikkumavaraa merkittävästi. Vaikutti siltä ettei ollenkaan. Hirmumyrskyssä joutui luovimaan. En ymmärrä meidän Johtajiamme? Mielestäni pitäisi toimia kaikin voimin, ettei joudu myrskyn silmään. Voiko sitä välttää? Kokemuksen opetus pitäisi tunnustaa: Mikään liittoutuma ei sitä estä, päin vastoin velvoittaa osallistumaan myrskyn nostattamiseen.
"Hitlerin sateenvarjoon" turvauduttiin?
Olen rehellinen ja lapsellinen. Viisaiden sanomana naiivi. Ihmetyttää merkkimiesten puheet ja kansojen johtajien toimet. Venäjä pullistelee. USA:n ja Naton pitää pullistella vastaan! Pohjois-Korea pullistelee. Vastapuolen pitää pullistella!? Miksi? Mitä pullistelu hyödyttää? RAUHAA sillä ei rakenneta. Tulee mieleen poikien uho Ohemäen kansakoulussa: "meidän isä." "Minun isäni on riskimpi kuin sinun isäsi". Meillä on enemmän tavaraa kuin teillä!
"Koti, uskonto ja Isänmaa." Lausetta usein toistavat eivät tajua ristiriitaa, joka vallitsee uskonnosta puhuttaessa. Tuossa lauseessa uskonto tarkoittaa Kristinuskoa. "Menkää ja tehkää kaikki kansat..."
Tuskin mitään kehotusta koskaan noudatettiin kuin tuota. Eurooppalaiset siirtomaavallat kirjaimellisesti. Suurimpaan mittaan Britit.
Tänään oli teeveessä englantilainen matkailija. Ohjelma antoi osavastauksen ihmettelyyni Englannin rikkauksiin. Mistä ihmeestä? Aikaisemmin tullut tietooni maustekauppa. Mm tee. Tässä ohjelmassa tuli esiin kulta ja timantit, joita valkoiset miehet kaivattivat mustalla orjatyövoimalla. Rikastuivat!
Tämmöisen yksinkertaisen korpifilosofin aivot eivät pysty käsittämään noin suuria mittasuhteita.
Kristinuskoon vetoavat ryöstivät koko maapalloa. Tappoivat parhaat yksilöt. Valtasivat alusmaita. Hurskastelivat Kristinuskon levittämisen nimissä. Suomeenkin tuotiin miekan kärjessä. Ruotsista ja Venäjältä.
Kustaa Aadolfin joukoissa sotivat "Paavin uskoisia" vastaan. Ryöstöretki sekin, kuten muutkin Ristiretkiksi mainitut. Hymyilyttää Suomen kieliset sanat: Risti ja Ryöstö?
Väkivallalla hallitsivat kristityiksi kutsutut. Henkeä uhattu ja näihin päiviin asti linnatuomioilla.
Lähetyssaarnaajat nostettiin jalustalle. Alusmaiden riistohallituksia hekin pönkittivät. Voi vain kuvitella heidän mahdollisuuttaan käännytystyöhön ennen maiden valloituksia.
Tekee mieli ennustaa: Muslimit jyrää. Parhaiten hallittavissa pelon vallalla. Mutta en tiedä. heilläkin on keskenään taistelevia osapuolia. Oikeauskoisten muslimien mielestä kristityt ovat "vääräuskoisia koiria".
Kansakoulun historian tunnilla tuli tietämykseeni sana: Vääräuskoinen. Kerran opettaja Ida Remes sanoi: muhamettilaisten mielestä me olemme vääräuskoisia.
Minua ihmetytti. Käsitin meidän uskomme ainoaksi oikeaksi. Samoin käsittävät omissa porukoissaan jokainen uskova. Uskonnot ovat opetettuja kaikissa maanosissa. Minussa opetus meni hukkaan.
perjantai 28. heinäkuuta 2017
Kevytmaito
Körötellessäni Savoa kohti, kuuntelin autoradiosta Tuomo Talven ohjelmaa. Lähetys tuli Karvialta. Puheesta sai käsityksen, että paikalla oli tarmokkaita naisia ja huumoripitoisia miehiä. Olivat käärmeissään meijerifuusiosta.
En saanut selvää, kuka on salaperäinen Hermanni, joka mainittiin taustavoimaksi meijerin perustamiseen. Aikovat perustaa Karvialle meijerin aivan uusista puista ja vahvasti uskovat asiaansa. Heillä oli esimerkkejä menestyvistä pienmeijereistä.
Eivätkä he olleet varmoja siitä, että maitorasva on tuhoisampi myrkky kuin tupakka.
Sain lähetyksen kuuluviin sen ollessa lopuillaan ja se päättyi Karvialaiseen kevytmaidon Reseptiin:
"Otetaan lypsytuoretta maitoa, lisätään siihen raikasta lähdevettä, sekoitetaan hyvin ja lisätään loraus pontikkaa."
Erkki
En saanut selvää, kuka on salaperäinen Hermanni, joka mainittiin taustavoimaksi meijerin perustamiseen. Aikovat perustaa Karvialle meijerin aivan uusista puista ja vahvasti uskovat asiaansa. Heillä oli esimerkkejä menestyvistä pienmeijereistä.
Eivätkä he olleet varmoja siitä, että maitorasva on tuhoisampi myrkky kuin tupakka.
Sain lähetyksen kuuluviin sen ollessa lopuillaan ja se päättyi Karvialaiseen kevytmaidon Reseptiin:
"Otetaan lypsytuoretta maitoa, lisätään siihen raikasta lähdevettä, sekoitetaan hyvin ja lisätään loraus pontikkaa."
Erkki
torstai 27. heinäkuuta 2017
"Mene metsään takaisin erkki"
Tuommoista otsikkoa käytti nimimerkin suojassa itsensä minua fiksummaksi arvioiva oppinut henkilö. Oli kimmastunut kirjoituksestani, jossa käsittelin ironisesti rannanremmiläisiä, torilla toikkaroivia joutilaita.
Omana nimimerkkinäni käytän etunimeäni siksi, että henkilöni on tiedossa, sillä en kaihda tuoda julki mielipiteitäni rehellisesti. kirjoitettaessa asioista jotka koskettavat läheisesti toisia ihmisiä, on korrektia toimia avoimesti. Kun kirjoitetaan sinisistä kukista ja hopeareunaisista pilvistä, silloin ei kukaan pahastu. En suosi pelkän yleisen hyminän toistamista, siinä on oltava jotain jujua.
Tämän kaltaisten johdantojen kirjoittamisesta en tykkää, mutta teen tämän siksi, että ehkä helpottuu sanomiseni ymmärtäminen. Kirjoittaminen on itsekeskeistä ja kirjoittaja on itsekäs. Kun on kirjoittanut jotain julkisuuteen ja saa palautetta, huomaa kuinka herkkänahkainen on! Tuon metsäänmenokäskyn kirjoittajalla ei näyttänyt olevan mitään käsitystä mitä minä todella olen.Kun saa sapiskaa ei pidä pukeutua säkkiin. Paras tapa lienee ottaa se vastaan kuin vesisuihku: Jos se puhdistaa, hyvä on, jos se virkistää, hyvä niin. Oppia voi ottaa kaikesta, sitä voi myös varastaa.
Muuan naishenkilö oli nuoruudessaan lähettänyt kirjoituksensa arvosteltavaksi ja saanut huonon "todistuksen". Siitä pahastui niin ettei kirjoittanut mitään vuosikymmeniin. Parempi lähettää julkaistavaksi kuin arvosteltavaksi. Julkaisu on aina ratkaisu, arvostelu vain subjektiivinen kannanotto.
Kirjoittajan ei pidä antaa kahlita itseään, vapaus täytyy olla. Tarkoitan, että saa kirjoittaa laatikkoon, muovikassiin tai kansioon. Parempi on että kirjoittaa, kuin ei kirjoita. Kirjoittaessa aivojen on pakko toimia.
Aloittelijalla on edessään monta kynnystä. Niistä selviää yhdestä kerrallaan, tai sitten ei. Minulle oli korkea kynnys tekstini näyttäminen toisille. Kun sen ylittää, on jo helpompaa. Tarkoitukseni on kuitenkin kirjoittaa luettavaksi jossain muodossa.
"Haluan oppia kirjoittamaan". Tuon lauseen olen sanonut ja olen kuullut monta kertaa. Kirjailijalta ja kirjoittajalta on turha mennä kyselemän ohjetta. Ei oikeaa ohjetta ole!
Kaikki sanat on kirjoitettu moneen kertaan. Jos kirjoitetaan entisiä sanoja entiseen ennalta määrättyyn järjestykseen: mitä se on? Kun kirjoittaa niin kuin oikealta tuntuu, se riittäköön. Jos se katsotaan lukemisen arvoiseksi, hyvä niin, jos sitä ei hyväksytä, siihen on pakko tyytyä, tai odottaa "aikaa parempaa".
Tiedemiehet puhuvat geeneistä. Niillä varmaan on osuutensa ihmisen ominaisuuksiin. Suurempi osuus on ympäristön ja olosuhteiden vaikutuksella. Vaikka ihminen ei syntyessään ole "tabula rasa", niin olemme kuin astioita, joihin karttuu aineistoa. Joissakin astioissa on reikä pohjassa, jotkut tulvii yli reunojen. Toiset ammentavat ainetta sellaisenaan, toiset antavat olla. Sitten on niitä, jotka muokkaavat mieleisekseen, on niitäkin, jotka vain tarkkailevat. Muutamat harvat jalostavat.
Kaikkien ryhmien taipumus on muuttua homogeenisiksi. Erilaisuutta vierastetaan ja erilainen vierastaa itse. Sekalainen ryhmä muodostuu joukoksi samanlaisia. Eikä ryhmä sitä tiedosta, ihmettelee vaan, miksi joukko supistuu. Kaikki ohjaajat eivät ole niin avarakatseisia, että kannustaisivat erilaisuuteen.
Kirjoittajayhdistys Panun edustajia on vieraillut Pielavedellä, en kokenut niitä hyödyllisiksi. Pielaveteläisiä oli vähän ja ydinjoukko oli papparaisia Kiuruvedeltä, jotka näyttivät viihtyvän yhdessä ja puhuivat paljon mukavia.
Käyn mielelläni kokoontumisissa, aktiivisena. Kuitenkin haluaisin puhuttavan enemmän aiheeseen liittyvää. Keskustelu rönsyilee, eikä se ole pahasta, mutta kun suurin osa tuppaa olemaan muita asioita. Anteeksi suokaa, jos olen väärässä!
Viimeksi kyseltiin: "Mitä odotat kokoontumisista?" Toinen kysymys voisi olla: "Mitä annat?"
Kosti Sironen kertoi, kuinka Orivedellä toisena ohjaajana ollut kirjailija käveli kiukkua puhisten lattialla edestakaisin. Syytä kysyessä vastasi:
- Ihmiset tulevat kirjoittajakurssille, eikä heillä ole sanottavaa!
Silloinkin kun sanottavaa on, ei kaikkea uskalleta kirjoittaa, ajatellaan ja arastellaan toisten suhtautumista. Ymmärrettävää.
Suhtautuisiko ymmärryksellä ja kestäisikö kantti jos joku piiriläinen kirjoittaisi pornojuttuja? Poliittiset henkilöt ovat herkkähipiäisiä. Kehoitetaan välttämään uskontoa ja politiikkaa. Miksi? elämäänhän ne kuuluvat.
Vanha Erkki
Näyttäisi kirjoitetun v 1990.
Omana nimimerkkinäni käytän etunimeäni siksi, että henkilöni on tiedossa, sillä en kaihda tuoda julki mielipiteitäni rehellisesti. kirjoitettaessa asioista jotka koskettavat läheisesti toisia ihmisiä, on korrektia toimia avoimesti. Kun kirjoitetaan sinisistä kukista ja hopeareunaisista pilvistä, silloin ei kukaan pahastu. En suosi pelkän yleisen hyminän toistamista, siinä on oltava jotain jujua.
Tämän kaltaisten johdantojen kirjoittamisesta en tykkää, mutta teen tämän siksi, että ehkä helpottuu sanomiseni ymmärtäminen. Kirjoittaminen on itsekeskeistä ja kirjoittaja on itsekäs. Kun on kirjoittanut jotain julkisuuteen ja saa palautetta, huomaa kuinka herkkänahkainen on! Tuon metsäänmenokäskyn kirjoittajalla ei näyttänyt olevan mitään käsitystä mitä minä todella olen.Kun saa sapiskaa ei pidä pukeutua säkkiin. Paras tapa lienee ottaa se vastaan kuin vesisuihku: Jos se puhdistaa, hyvä on, jos se virkistää, hyvä niin. Oppia voi ottaa kaikesta, sitä voi myös varastaa.
Muuan naishenkilö oli nuoruudessaan lähettänyt kirjoituksensa arvosteltavaksi ja saanut huonon "todistuksen". Siitä pahastui niin ettei kirjoittanut mitään vuosikymmeniin. Parempi lähettää julkaistavaksi kuin arvosteltavaksi. Julkaisu on aina ratkaisu, arvostelu vain subjektiivinen kannanotto.
Kirjoittajan ei pidä antaa kahlita itseään, vapaus täytyy olla. Tarkoitan, että saa kirjoittaa laatikkoon, muovikassiin tai kansioon. Parempi on että kirjoittaa, kuin ei kirjoita. Kirjoittaessa aivojen on pakko toimia.
Aloittelijalla on edessään monta kynnystä. Niistä selviää yhdestä kerrallaan, tai sitten ei. Minulle oli korkea kynnys tekstini näyttäminen toisille. Kun sen ylittää, on jo helpompaa. Tarkoitukseni on kuitenkin kirjoittaa luettavaksi jossain muodossa.
"Haluan oppia kirjoittamaan". Tuon lauseen olen sanonut ja olen kuullut monta kertaa. Kirjailijalta ja kirjoittajalta on turha mennä kyselemän ohjetta. Ei oikeaa ohjetta ole!
Kaikki sanat on kirjoitettu moneen kertaan. Jos kirjoitetaan entisiä sanoja entiseen ennalta määrättyyn järjestykseen: mitä se on? Kun kirjoittaa niin kuin oikealta tuntuu, se riittäköön. Jos se katsotaan lukemisen arvoiseksi, hyvä niin, jos sitä ei hyväksytä, siihen on pakko tyytyä, tai odottaa "aikaa parempaa".
Tiedemiehet puhuvat geeneistä. Niillä varmaan on osuutensa ihmisen ominaisuuksiin. Suurempi osuus on ympäristön ja olosuhteiden vaikutuksella. Vaikka ihminen ei syntyessään ole "tabula rasa", niin olemme kuin astioita, joihin karttuu aineistoa. Joissakin astioissa on reikä pohjassa, jotkut tulvii yli reunojen. Toiset ammentavat ainetta sellaisenaan, toiset antavat olla. Sitten on niitä, jotka muokkaavat mieleisekseen, on niitäkin, jotka vain tarkkailevat. Muutamat harvat jalostavat.
Kaikkien ryhmien taipumus on muuttua homogeenisiksi. Erilaisuutta vierastetaan ja erilainen vierastaa itse. Sekalainen ryhmä muodostuu joukoksi samanlaisia. Eikä ryhmä sitä tiedosta, ihmettelee vaan, miksi joukko supistuu. Kaikki ohjaajat eivät ole niin avarakatseisia, että kannustaisivat erilaisuuteen.
Kirjoittajayhdistys Panun edustajia on vieraillut Pielavedellä, en kokenut niitä hyödyllisiksi. Pielaveteläisiä oli vähän ja ydinjoukko oli papparaisia Kiuruvedeltä, jotka näyttivät viihtyvän yhdessä ja puhuivat paljon mukavia.
Käyn mielelläni kokoontumisissa, aktiivisena. Kuitenkin haluaisin puhuttavan enemmän aiheeseen liittyvää. Keskustelu rönsyilee, eikä se ole pahasta, mutta kun suurin osa tuppaa olemaan muita asioita. Anteeksi suokaa, jos olen väärässä!
Viimeksi kyseltiin: "Mitä odotat kokoontumisista?" Toinen kysymys voisi olla: "Mitä annat?"
Kosti Sironen kertoi, kuinka Orivedellä toisena ohjaajana ollut kirjailija käveli kiukkua puhisten lattialla edestakaisin. Syytä kysyessä vastasi:
- Ihmiset tulevat kirjoittajakurssille, eikä heillä ole sanottavaa!
Silloinkin kun sanottavaa on, ei kaikkea uskalleta kirjoittaa, ajatellaan ja arastellaan toisten suhtautumista. Ymmärrettävää.
Suhtautuisiko ymmärryksellä ja kestäisikö kantti jos joku piiriläinen kirjoittaisi pornojuttuja? Poliittiset henkilöt ovat herkkähipiäisiä. Kehoitetaan välttämään uskontoa ja politiikkaa. Miksi? elämäänhän ne kuuluvat.
Vanha Erkki
Näyttäisi kirjoitetun v 1990.
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017
Sotesoppa
Sotesoppa näyttää kehittyvän yhä sopammaksi. Lähtökohta oli alunperin niin väärä kuin olla vain voi.
Poliitikot sotkivat heti alkuunsa. Poliitikoilla on helmasyntinä suuruudenhulluus. Soteuudistus on aivan liian suuri kerralla rysäytettäväksi. Eduskunnassa ei ole yhtään asiantuntijaa kokonaisuuteen.
Tämä on kolmas liian suuri Suomessa. Olkiluodon ydinvoimala ja Talvivaara osoittavat, että "kuuseen kurkottaa".
Näiden perusteella voi ennustaa. Entä jos sote ulkoistetaan? Ulkoistetaan kokonaan! No. eihän siitäkään mitään tule.
Minut oli juuri operoitu, kun huomasin uutisen: "Sairaanhoitopiirit lakkautetaan." Säpsähdin: --- Mitenkäs nämä sitten hoidetaan?
Aikoinaan kun lopettivat läänit, arvelin: ehkei niitä tarvitakaan? Siis joutavat kai "romukoppaan".
Yhtäkkiä tarvitaankin taas läänejä. Jumalalta rukoilu ei näytä auttavan. Vaikka hallintomme käy alkajaisiksi jumalanpalveluksessa.
Emme varjellu edusmiestemme tyhmyydeltä. Mitä Jumalaa pitäisi rukoilla, että viisautta tulisi
roppakaupalla? Viisautta puuttuu tosi paljon.
Mitäpä minä näistä? Olen luonnollisella tavalla poistuva haitta
Poliitikot sotkivat heti alkuunsa. Poliitikoilla on helmasyntinä suuruudenhulluus. Soteuudistus on aivan liian suuri kerralla rysäytettäväksi. Eduskunnassa ei ole yhtään asiantuntijaa kokonaisuuteen.
Tämä on kolmas liian suuri Suomessa. Olkiluodon ydinvoimala ja Talvivaara osoittavat, että "kuuseen kurkottaa".
Näiden perusteella voi ennustaa. Entä jos sote ulkoistetaan? Ulkoistetaan kokonaan! No. eihän siitäkään mitään tule.
Minut oli juuri operoitu, kun huomasin uutisen: "Sairaanhoitopiirit lakkautetaan." Säpsähdin: --- Mitenkäs nämä sitten hoidetaan?
Aikoinaan kun lopettivat läänit, arvelin: ehkei niitä tarvitakaan? Siis joutavat kai "romukoppaan".
Yhtäkkiä tarvitaankin taas läänejä. Jumalalta rukoilu ei näytä auttavan. Vaikka hallintomme käy alkajaisiksi jumalanpalveluksessa.
Emme varjellu edusmiestemme tyhmyydeltä. Mitä Jumalaa pitäisi rukoilla, että viisautta tulisi
roppakaupalla? Viisautta puuttuu tosi paljon.
Mitäpä minä näistä? Olen luonnollisella tavalla poistuva haitta
perjantai 21. heinäkuuta 2017
Kuka tai mikä on alkuperäinen?
Lapin asukkaat vaativat Suomen valtion esittämään alekirjoitetun paperin, joka todistaisi Tenon omistuksen siirtyneen.
Teno vaan sattuu olemaan niin vanha, ettei Suomessa ollut paperia. Paperi tuli Suomeen verraten myöhään. Silti Suomesta tuli paperin vahva maa.
IkiWanha veikkaa, ettei löydy sellaista paperia, joka todistaisi Tenon omistuksen siirtyneen Saamen Kansalle.
Pieni ryhmä haluaa etuoikeutetuksi.
Mikä on vieras kasvi? Mikä on vieras eläin? Yleensä vieras laji.
Jos ja kun jääkausi päättyi reilun kymmenentuhatta vuotta sitten, korpifilosofi päättelee kaiken elollisen organismin tulleen sen jälkeen.
Saamelaiset pystyvät väittämään tulleensa tänne ennen heimojamme, mutta eivät pysty todistamaan ettei heitä ennen ole siellä käynyt kukaan.
Oleellista on myös Suomen valtion olemassa olo. Tyhmempikin tietää. Varsin lyhyt aika.
En ole asiantuntija, mutta jostain joskus luulen tulleen jotain sanomaa paikallisten ihmisten eduista.
Luonnon suojelijoina itseään pitävät ovat tohkeissaan "vieraslajeista". Yhdeksäntuhannen vuodentakainen tulokas on vieras laji, samoin kuin viime vuonna tullut. Mihinkä asetetaan raja?
Onhan varsinainen ongelmakin. Vieras laji, ihminen, sotkee tuomalla haitallisiksi osoittautuvia kasveja. Eläimiäkin.
Teno vaan sattuu olemaan niin vanha, ettei Suomessa ollut paperia. Paperi tuli Suomeen verraten myöhään. Silti Suomesta tuli paperin vahva maa.
IkiWanha veikkaa, ettei löydy sellaista paperia, joka todistaisi Tenon omistuksen siirtyneen Saamen Kansalle.
Pieni ryhmä haluaa etuoikeutetuksi.
Mikä on vieras kasvi? Mikä on vieras eläin? Yleensä vieras laji.
Jos ja kun jääkausi päättyi reilun kymmenentuhatta vuotta sitten, korpifilosofi päättelee kaiken elollisen organismin tulleen sen jälkeen.
Saamelaiset pystyvät väittämään tulleensa tänne ennen heimojamme, mutta eivät pysty todistamaan ettei heitä ennen ole siellä käynyt kukaan.
Oleellista on myös Suomen valtion olemassa olo. Tyhmempikin tietää. Varsin lyhyt aika.
En ole asiantuntija, mutta jostain joskus luulen tulleen jotain sanomaa paikallisten ihmisten eduista.
Luonnon suojelijoina itseään pitävät ovat tohkeissaan "vieraslajeista". Yhdeksäntuhannen vuodentakainen tulokas on vieras laji, samoin kuin viime vuonna tullut. Mihinkä asetetaan raja?
Onhan varsinainen ongelmakin. Vieras laji, ihminen, sotkee tuomalla haitallisiksi osoittautuvia kasveja. Eläimiäkin.
Ullakon kätköstä
Tarpeellista etsiessäni tuli eteen hetki, jolloin en voinut välttää järjestelyä. Yksi pahvilaatikko tuntui painavalta. Mitähän sisältää? Kirjoituksia! Voisin mahtailla: viime vuosituhannelta! Näyttää enimmät olevan 80-luvulla präntättyjä.
Meinaan jäljentää niitä editoimatta. Tämä on minulle tyypillistä tajunnan virtaa.
AAMUN KAUNEUS
Luonnon kauneudesta mainittaessa se yhdistetään usein auringon loisteeseen ja autereiseen aamuun. Tänä aamuna oli toisin.
Läksin kävelylle myöhään, kymmenen maissa. huhtikuun alku ja hämärää vielä tuohon aikaan. Paksu pilvikerros riippui alhaalla ja lähellä maata sankka sumu. Sulava lumi äänteli tien varrella. Ääni tuli tussahtaen romahtaen muodostaan maata kohti. Muoto oli tullut säiden haltijan ja auramiesten yhteistyönä. Nyt oli luopumisen aika talven ilmiöillä.
Sanovat synkäksi tuommoista päivää. Ihmismielen herkkyys ottaa helposti vaikutelman säiden mukaan.
Märältä maantieltä oli lumi poissa. Kävely raskaanpuoleista. Verkkaan siirtelin kumikenkää toisen eteen, tunsin vahingoniloa, kun autoilijat hurjastellessaan ohitseni, joutuivat jarruttelemaan tiehen ilmaantuneiden kuoppien takia ja jos eivät ajoissa jarruttaneet, pomppivat jysähdellen yllättävissä montuissa. Muistelin tilannetta, kun itse ajelin autolla rauhallista tahtia, kuinka se näytti kiusaavan toisia autoilijoita, jotka ajoivat kuin hengen hädässä. Olen sitä mieltä, että kiirettä ei ole, se on keksittyä ja ainoastaan kiirehtijöiden aivoissa. Jos halutaan nauttia vauhdista, on mentävä kilpailuihin ja jos ei siellä pärjää, ajettakoon kaahailematta.
Ajetaan autolla, tai juostaan huohottaen, kuten nyt on muotia, ei liiaksi ennätä vilkuilla tien sivuun, eikä huomata luonnon kauneutta. Näkemättä jää joutsenen lento ja teerenkin pyrähdys ja tielle loikannutta hirveä kirotaan kauheasti ja vaaditaan lisää kaatolupia.
Moni vaatii ehdottomasti pajunkissoja maljakkoon, varsinkin pääsiäisenä. Itse katselen niitä mieluummin kulkiessani ja seuraan niiden kehittymistä ja ihmettelen, kun ne saattavat herätä jo pakkasellakin jossain suojaisassa aurinkoisessa notkossa.
Pajunkissoja nyt oli runsaasti. Varsinaisen sesongin alkaessa ne olivat pieniä, eikä vielä kovin värikkäitä. Tuuhean pörrönsä ne saisivat myöhemmin.
Muutaman sekunnin ajan luulin höperehtiväni. Pajunkissoja näytti olevan vesakon koivuissakin. Seisahduin. Iän mukana näkö heikkenee, sehän tiedetään, mutta en aina ajattele sitä, unohdan eläneeni jo lähes kuusi vuosikymmentä. Kuusikymppistä sanotaan vanhukseksi. En miellä itseäni vanhukseksi, kai sen vuoksi, etten ole mitään saanut elämässäni aikaiseksi. Olen epäonnistunut.
Koivuvesakkoa ei ollut myrkytetty. Se kasvultaan voimakkaana oli tuuheaoksistoista. Muistin kaukaisena sadun, jossa sairas prinsessa pyysi kamarineitoaan tuomaan huoneeseen oksia, jotka hän näki ikkunastaan ja näki niissä helmimäiset vesipisarat. Lasinkirkkaat vesipisarat eivät kestäneet oksia taittaessa, karisivat pois ja pettymys oli suuri prinsessalla ja kamarineidolla.
Vesihelmiä ei ollut joka aamu ja kamarineidolla oli aikaa miettiä. Hän keksikin keinon, katkoi oksia maljakkoon, vei maljakon oksineen yöksi ulos ja odotti. Tuli sitten aamu, jolloin kastetta oli runsaasti. Kamarineito kantoi varovasti maljakon sisälle, vesihelmet pysyivät oksissa, prinsessa ilahtui, kaunistui ja parani.
Miksi sadut ja tarinat kertovat enimmäkseen prinsessoista, prinsseistä, kauniista ja rikkaista? Paimenpojastakin tuli arvokas, kun hyvä haltiatar toimitti hänelle prinsessan ja puoli valtakuntaa. Satuja lukiessani mietin, Kuinka monesti valtakunta voitiin panna puoliksi, ettei siitä tulisi kovin pieni?
Katselin pajunkisoja ja koivuvesakkoa. Ei silmäni kokonaan valehdelleet, vähän vain. Sakea sumu oli tiivistynyt oksille pisaroiksi, se ei ole ollenkaan harvinaista. Nyt lämpötila oli lähellä nollaa, se salli pisaroiden muodostua epätavallisen suuriksi. Ne olivat suunnilleen pajunkissojen kokoisia, jotka olivat vielä pieniä. Pilvien ja sumun ansiosta oli hämärää, niin kuin päivälläkin voi hämärää olla. Juuri auenneiden pajunkissojen väri oli tummaa, enkä helposti erottanut, mitkä oli vesipisaroita ja mitkä pajunkissoja?
Katselin kauan pisarakissoja. Ainutlatuisen ilmiön näkee vain kerran elämässään. Onko sillä väliä, vaikka ilmiö onkin vain omissa silmissäni, kukaan toinen ei voisi nähdä samoin.
Muistin, kuinka kerran sanoin naiselle:
--- Sinä olet kaunis. Hän katsoi minuun pitkään. Sanoi:
--- Kauneus on katsojan silmissä.
Meinaan jäljentää niitä editoimatta. Tämä on minulle tyypillistä tajunnan virtaa.
AAMUN KAUNEUS
Luonnon kauneudesta mainittaessa se yhdistetään usein auringon loisteeseen ja autereiseen aamuun. Tänä aamuna oli toisin.
Läksin kävelylle myöhään, kymmenen maissa. huhtikuun alku ja hämärää vielä tuohon aikaan. Paksu pilvikerros riippui alhaalla ja lähellä maata sankka sumu. Sulava lumi äänteli tien varrella. Ääni tuli tussahtaen romahtaen muodostaan maata kohti. Muoto oli tullut säiden haltijan ja auramiesten yhteistyönä. Nyt oli luopumisen aika talven ilmiöillä.
Sanovat synkäksi tuommoista päivää. Ihmismielen herkkyys ottaa helposti vaikutelman säiden mukaan.
Märältä maantieltä oli lumi poissa. Kävely raskaanpuoleista. Verkkaan siirtelin kumikenkää toisen eteen, tunsin vahingoniloa, kun autoilijat hurjastellessaan ohitseni, joutuivat jarruttelemaan tiehen ilmaantuneiden kuoppien takia ja jos eivät ajoissa jarruttaneet, pomppivat jysähdellen yllättävissä montuissa. Muistelin tilannetta, kun itse ajelin autolla rauhallista tahtia, kuinka se näytti kiusaavan toisia autoilijoita, jotka ajoivat kuin hengen hädässä. Olen sitä mieltä, että kiirettä ei ole, se on keksittyä ja ainoastaan kiirehtijöiden aivoissa. Jos halutaan nauttia vauhdista, on mentävä kilpailuihin ja jos ei siellä pärjää, ajettakoon kaahailematta.
Ajetaan autolla, tai juostaan huohottaen, kuten nyt on muotia, ei liiaksi ennätä vilkuilla tien sivuun, eikä huomata luonnon kauneutta. Näkemättä jää joutsenen lento ja teerenkin pyrähdys ja tielle loikannutta hirveä kirotaan kauheasti ja vaaditaan lisää kaatolupia.
Moni vaatii ehdottomasti pajunkissoja maljakkoon, varsinkin pääsiäisenä. Itse katselen niitä mieluummin kulkiessani ja seuraan niiden kehittymistä ja ihmettelen, kun ne saattavat herätä jo pakkasellakin jossain suojaisassa aurinkoisessa notkossa.
Pajunkissoja nyt oli runsaasti. Varsinaisen sesongin alkaessa ne olivat pieniä, eikä vielä kovin värikkäitä. Tuuhean pörrönsä ne saisivat myöhemmin.
Muutaman sekunnin ajan luulin höperehtiväni. Pajunkissoja näytti olevan vesakon koivuissakin. Seisahduin. Iän mukana näkö heikkenee, sehän tiedetään, mutta en aina ajattele sitä, unohdan eläneeni jo lähes kuusi vuosikymmentä. Kuusikymppistä sanotaan vanhukseksi. En miellä itseäni vanhukseksi, kai sen vuoksi, etten ole mitään saanut elämässäni aikaiseksi. Olen epäonnistunut.
Koivuvesakkoa ei ollut myrkytetty. Se kasvultaan voimakkaana oli tuuheaoksistoista. Muistin kaukaisena sadun, jossa sairas prinsessa pyysi kamarineitoaan tuomaan huoneeseen oksia, jotka hän näki ikkunastaan ja näki niissä helmimäiset vesipisarat. Lasinkirkkaat vesipisarat eivät kestäneet oksia taittaessa, karisivat pois ja pettymys oli suuri prinsessalla ja kamarineidolla.
Vesihelmiä ei ollut joka aamu ja kamarineidolla oli aikaa miettiä. Hän keksikin keinon, katkoi oksia maljakkoon, vei maljakon oksineen yöksi ulos ja odotti. Tuli sitten aamu, jolloin kastetta oli runsaasti. Kamarineito kantoi varovasti maljakon sisälle, vesihelmet pysyivät oksissa, prinsessa ilahtui, kaunistui ja parani.
Miksi sadut ja tarinat kertovat enimmäkseen prinsessoista, prinsseistä, kauniista ja rikkaista? Paimenpojastakin tuli arvokas, kun hyvä haltiatar toimitti hänelle prinsessan ja puoli valtakuntaa. Satuja lukiessani mietin, Kuinka monesti valtakunta voitiin panna puoliksi, ettei siitä tulisi kovin pieni?
Katselin pajunkisoja ja koivuvesakkoa. Ei silmäni kokonaan valehdelleet, vähän vain. Sakea sumu oli tiivistynyt oksille pisaroiksi, se ei ole ollenkaan harvinaista. Nyt lämpötila oli lähellä nollaa, se salli pisaroiden muodostua epätavallisen suuriksi. Ne olivat suunnilleen pajunkissojen kokoisia, jotka olivat vielä pieniä. Pilvien ja sumun ansiosta oli hämärää, niin kuin päivälläkin voi hämärää olla. Juuri auenneiden pajunkissojen väri oli tummaa, enkä helposti erottanut, mitkä oli vesipisaroita ja mitkä pajunkissoja?
Katselin kauan pisarakissoja. Ainutlatuisen ilmiön näkee vain kerran elämässään. Onko sillä väliä, vaikka ilmiö onkin vain omissa silmissäni, kukaan toinen ei voisi nähdä samoin.
Muistin, kuinka kerran sanoin naiselle:
--- Sinä olet kaunis. Hän katsoi minuun pitkään. Sanoi:
--- Kauneus on katsojan silmissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)