Tulikohan vahinko?

Meinasin lähteä seilaamaan sateettomassa välissä. En lähtenytkään. Venesysteemin avainnippua ei löytynyt. Ei veneestä. Ei kotoa, eikä autosta.
Epäilen vanhuuden heikkoutta. Lienen unohtanut avaimet veneen lähettyville. Joku näppärä kait korjannut parempaan talteen. Helppo lähteä vaikka varkain seilamaan.
Kävin vaihtamassa turvalisen näköiset lukot varsinaisiin kiinnityksiin. Lukitus on veneen ja trailerin kiinnityksessä tolppaan.
Jos eivät ensi yönä vohki, rupean pitämän akun ja bensatankin poissa.
Ei elämä tähän kaadu, mutta harmittaa kolmentuhannen euron sijoitus.
On kuitenkin vakuutus veneelle ja moottorille.
Oli aikoinaan sanonta: Ei päivää ettei vahinkoa.    

Säiden vaihtelut

Sinä vuotena lienee ollut syyskuun lopulla lämmin jakso. Olen präntännyt lokakuun kuudes päivä 1986.

"Lokakuun kukat
Sinä kesänä oli auringon pimennys; katselin sitä palavalla tuohikäppyrällä savustetun lasinpalasen läpi. Sattui tilaisuus kuunnella radiota. Radiossa puhuivat aromipommista, en siitä mitään ymmärtänyt. Mutta sen ohjelman muistan hyvin, minkä nimi oli "elokuun kukka".  Korven kasvattina olin sitä mieltä ettei elokuussa mikään kuki.

Tänään on lokakuun kuudes, syksy ja lehdet putoavat. Muistan kun silloin radiossa miesääni selosti aivan outoja kukkia, joita hän näki elokuisella kentällä.  Enhän tiennyt kuinka monenlaista voi olla Suomessa.  Tänään kukkivat lupiinit kauniin sinisinä, sitä en osaa pitää kovin ihmeellisenä.  Sen sijaan havaitsemieni kukkien runsaus on yllättävää ainakin minulle. Puolukkamättäällä näkyy punaista ja valkoista.
    Kiviseen peltoon peratun koivuntaimikon joukossa loistaa keltaisenaan leinikkejä, suuria valkeita päivänkakkaroita, helottavia puna-apilaita ja muitakin joita en tunne, tietouteni on vajavainen.
Tienvarsi kasvattaa sinikelloja, keltamykeröisiä kukkia, sekä pieniä valkeita hennossa monihaaraisessa varressa. Kukat ovat niin pieniä, että havainnointiin tarvitsen silmälasit.

Keräsin noita kukkia reilun kokoisen puskan, niitä oli niin monta lajia, että floristi muovaisi niistä näyttävän taideteoksen, itse en sellaista osaa. Sattumalta käymässä ollut tyttäreni laittoi ne maljakkoon.

Olkoon ilmiö luonnonoikku, tai peloiteltu kasvihuoneilmiö, kuitenkin se tuo pientä vaihtelua apeamieliselle ihmiselle ja vähäsen iloa sille, joka kauneutta kaipaa.  Kukkapuska kourassa kävellessäni mietin:
 --- Voisiko ihminen kukkia omassa syksyssään?

Poliisin kolumni

Eilen pränttäsin blogiini tunnustuksen suomalaisen poliisin toiminnasta. Juuri minuutti sitten luin Marko Kilven kolumnin. Samasta asiasta.
Miten on mahdollista, että IkiWanha korpifilosofi näki samoin joka kerta kun tuli uutisia ulkomailta, joissa kerrottiin häirikön tulleen ammutuksi kuolettavasti?

Epäkohtelias

Asetuttiin kahvipöytään. Talon väkeä tyttö, iältään jotain neljä - viis, istui viereeni. Sikäli positiivinen tilanne, että vanhempansa eivät paheksuneet. Useimmiten vastaavassa tilanteessa hätäilevät: "Älä siihen istu!"
   Kauan ei mennyt kun tyttö tarjosi minulle keksistään haukattavaksi!
   Inhimillisesti ajateltuna tyttö olisi ilahtunut, jos otin tarjouksen vastaan. Eihän sellainen käy. Se olisi sopimatonta! Toisaalta tarjouksen torjuminen voi tuntua loukkaavalta. Niin tytöstäkin.
   Meitä oli siinä kaksi; Tyttö ja ikiWanha, jotka molemmat pettyivät. Tyttö osoitti vilpitöntä ystävyyttä ja Erkki oli sääntöjen vanki.
    Kyseinen tyttö on jo aikuinen. Ajattelen yhä häntä.

Levoton maailma

Jälleen Suuresti liioiteltua vouhkaamista.  Semmoinen on media. Yhtämittaisella televisiojulkisuudella ei saa mitään aikaan. Milloin tapahtuu, että sama energia ladataan RAUHAN asialle?
Onhan se kauheaa asianosaisille, mutta valtakunnan tasolla ei ole läheskään niin järkyttävää, mitä tapahtuu muualla maailmassa. Miten paljon samaan aikaan tuhottiin omaisuutta, ryöstettiin ja raiskattiin? Kohteena siviilit, vanhukset, naiset ja lapset!
    Media saisi vouhkata vähemmän. Pitää luottaa viranomaisten ja poliisien toimintaan. Heille työrauha. Ylenpalttinen julkisuus haittaa. Ei meille tarvitse joka lähtöön haastatella kaikkia kynnelle kykeneviä. Varsinkaan linssiluteita.
Suomalaiselle poliisille rehti tunnustus pidätystilanteesta. Sitä usein kummeksuin uutisia kuullessani, kun jahdattava ammutaan tilanteessa! Käsitykseni mukaan kuollut on hankala kuulusteltava. Miksi pitää ampua kuolettavasti? Turun puukkojunkkaria voi kuulustella.

Toimittajat kyselevät: "mistä se radikalisoituminen kumpuaa?".
IkiWanha korpifilosofi tuota pohtii jatkuvasti. Panen tähän kaksi käsitettä:
    Jeesus sanoi:
"Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni".
   Joidenkin tavoite matkii:
"Islamistinen maailmanvaltio". Samaa asiaa eri kantilta katsovat.   

Tulkoon tähän oma käsitykseni: Kaikki jumalat ovat ihmisten keksimiä ja uskonnot opetettuja. "Opetuslapsia".
   Uskontojen avulla hallitaan ihmisiä. "Minä Venäjän maan Keisari Jumalan armosta..."
Jumala ei nimittänyt tsaaria.
Tällä vihjaan, että voi hakea syitä kaukaakin. Ja etsivät!

Katsotaan hieman lähempää.
USA tiedottaa tehneensä "ilmaiskun".  Nimityksellä "ilmaisku" lievennetään kauhistuttavaa rikollista toimintaa. USA:n ohjukset ja pommit kylvävät tuhoa. Sokeat pommit tappavat ja vammauttavat valikoimatta kaikki kohteeksi osuvat. Tuhansia kertoja enemmän mitä jotkut puukkojunkkarit pystyvät.
Olen joskus präntännyt: Jokainen kylvää vihan siementä. "Länsimainen sivistys". Vihan määrä kumuloituu.
Minä ajattelen. Ajatteleeko kukaan muu? Entä jos olisin itse siellä minne "vapauden" pommit ujeltavat? Olisinko kiitollinen? "Minä vähä eppäelen". Sanoiko Jesus todella nuo sanat joilla maailmaa orjuutettiin?  Minä vähä eppäelen.
    Kristityt "styrannit" levittivät "oikeaa uskoa". Nyt "puukkojunkkarit" kostavat "vääräuskoisille koirille".

Mikä on oikeutettua ja mikä ei? Israelin toiminta hyväksytään.   Entä vastapuoli? Hehän ovat rikollisia! Ovatko? Ja kuka on rikollinen?  Suunnilleen seitsemänkymmentäviisi vuotta kulunut, kun luin Raamatun. Jostain syystä mielessäni väikkyy lause: "löi filistealaiset".
Filistealaisilta ryöstivät nykyaikana asuinpaikat ja ajoivat filistealaiset leireihin. Yksi vihan siemen!
Kristityt herrakansat, "ylempirotuiset" orjuuttivat puoli maailmaa Brittien johdolla.

Onko ihme, että viha kumuloituu?     

Levoton maailma

Että ihmiset voivat ajatella lapsellisesti! Johtuuko se opetuksesta? Ylen toimittajat seisovat ryhmänä ja lässyttävät. Puhuvat pehmeitä.
   Sanna Ukkola kysyi: "Pitääkö varautua?" Olin ymmärtävinäni että porukka ajatteli ydinaseita. Joku mainitsi viikon. Enempää selittelemättä. Kuka katsojista tajusi oleellisen?
   Sattui tuttavapiiriini Nurmijärven väestönsuojelujohtaja. Mikä lie ollut pätevyytensä? Älyn lahjansa ei ollut korkealla tasolla. Selitti omaa tarkoitustaan tärkeässä asiassa.
   Olin kyyninen:
 ---  Olisi parempi jakaa kaikille "armon pilleri" ja mennä valmiiksi joukkohaudan partaalle kaatumaan.
   Suojelujohtaja loukkaantui verisesti vähättelystäni. Selitti kuin pikkulapselle säteilypilven liikkumista.    
   Vähän aiemmin näin pienen kaupungin vanhainkotiin rakennetun väestön suojan. Vanhainkodin alimpaan kerrokseen rakentaneet "suojan". Se oli kellarikerros, jonka toinen seinä oli maan sisässä ja toinen kerros maan päällä ja ikkunallinen.
    Samaan kellariin viereiseen tilaan perustivat pesulan, jossa yhteydessä pääsin tutustumaan.
   Pesulan perustaminenkin oli virheellinen investointi. Pesulan johtaja laskenut kustannuksia. Hänen mukaansa pesu tuli maksamaan 5,50 markkaa kilo. Kaupalliset pesulat pesivät hintaan 2,45 mk/kilo.
Pesulan puuhamies esiintyi tärkeänä. Vasemmistolainen kunnallispoliitikko halusi pestävän omavaraisesti. Olen vanha sosialidemokraatti, kuten tuo puuhamieskin.

Samanlaista järjenjuoksua edusti "suojan" rakentaminen, kuin pesulakin. Ei järjen häivää.
"Suojelijoiden" perusajatus sisälsi kahden viikon oleskelun tiloissa. Ajattelivat säteilyn hälvenemistä.
Säteilyn hälvenemistä kahdessa viikossa???!!!
Jospa säteily viipyykin kaksi vuotta?  Tällä tietämällä paljon pitempään. Ehkä kaksisataa, tai kaksituhatta vuotta?
   Televisiotoimittaja mainitsi viikon!
   Puuhamiehenä tärkeillyt kunnallispoliitikko ei ymmärtänyt mistään yhtään mitään. Nähtyäni "suojan" oli pakko ajatella vanhainkodin potilaita kahdeksi viikoksi sinne! Surkuhupaisaa!
Tietenkin se oli keskentekoinen, maapohjalla. Mutta koko ja tila? Sikäli "suoja", että oli ikkunaton. Eniten minua huvitti "ilmastointilaite". Mahdoton ymmärtää kohtuullista voimaa vaativa käsin veivattava laite. Tietenkin kokeilin veivaamista. En ymmärtänyt tarkoitusta. Jos sillä aiottiin saada raitista ilmaa, niin mistä? Semmoinen värkki ei pysty puhdistamaan saastunutta ilmaa. Ja matalassa tilassa niinkin iso joukko tarvitsee runsaasti happea. Sen verran olen opiskellut, että ilman puhdistaminen ydinsaasteesta ei onnistu veivaamalla.
   "Mennään olemaan suojassa." Voi miten yksinkertaista! Sinne mennään elämään! Kaikkine elämän vaatimine välineineen ja tarvikkeineen. Eläminen sisältää monimutkaisia toimintoja.
   Ja kaikki tämä mukamas  melko pienessä matalassa kellaritilassa!  Vielä pesulan porukkakin ja kiinteistön hoitajat jne. Ja kuka jää ulos?
   Pelkkää silmänlumetta ja kunnallispolitiikkaa.
   Televisiossa näyttivät dokumenttia. Pieni joukko pantiin samaan tilaan olemaan jatkuvasti tietyn ajan. Terveillekin ihmisille on vaikeaa sopeutua verrattain mukavissakin oloissa.  Eikä tarvinnut pelätä henkensä puolesta.
    

Urheilu saa liian suuren huomion

Vilkaisin juttuja Helsingin MM-kilpailuista. Kertauksissa ei kukaan kommentoi oleellista. Ei tuoda tarpeeksi perinpohjaisesti esille lääkitystä.
   Näen aivoissani kuin videolta ylpeyttä puhkuvan Carl Lewisin. Keekoili vahingoniloisena kanadalaisen kilpakumppanin "rikkomuksista".
    Korpifilosofin mielessä kasvoi epäilys. Entäpä Carl-Suuri? Tänä päivänä tiedetään enemmän.
"Erkkikään" ei uskonut.
Suomen media ilkkui (suomalaisilla hiihtäjillä). Ihan viime päiviin asti. Se oli muotia, kun Suomen urheilujohto toimi typerästi. Jari Isometsä pantiin kameroiden eteen "selittämään".  Suomalaisittain sanottuna: puhumaan paskaa.

Nyt huvittaa mitalien "uusjako".  Otetaan mitali ja arvonimi pois "syylliseltä". Kuka takaa, että hän on ainut vikapää? Jos olisi mahdollista tietää Helsingin kisojen todellinen lääkitystilanne? IkiWanha urheilun ystävä päättelee ilmi tulleista seikoista, että Helsingin kisojen "syyllisiltä" kerättävistä  kolikoista kertyisi melkoinen autokuorma.
Suomalaisiltakin pikkuriikkinen osa.
Arto Bryggaren osuus paljastui myöhemmin. Entä Tiina Lillak? Järjesti suomalaisille (minullekin) jännitysnäytelmän. Entä sen jälkeen? Keppi ei lentänyt! Ei häneltä käsi katkennut! Mitä katkesi?

Typeryys jatkuu edelleen. Mitaleja otetaan pois ja annetaan "oikealle henkilölle". Mielestäni se on hurskastelua. Mistä tiedämme sen uuden saajan nuhteettomuuden?
Samaa sakkia. Uskallusta ei näytä riittävän uudelleen saajilla kieltäytymiseen vastaanottamasta.
Urheilu on kummallista. Mitalin kohtaloa ei ratkaista kilpakentillä, vaan lakituvassa. 
Olen sanonut:
--- Sehän on vain urheilua!
   Herää kysymys: onko urheilu urheilua? Vai "Urheilua".