Sinä vuotena lienee ollut syyskuun lopulla lämmin jakso. Olen präntännyt lokakuun kuudes päivä 1986.
"Lokakuun kukat
Sinä kesänä oli auringon pimennys; katselin sitä palavalla tuohikäppyrällä savustetun lasinpalasen läpi. Sattui tilaisuus kuunnella radiota. Radiossa puhuivat aromipommista, en siitä mitään ymmärtänyt. Mutta sen ohjelman muistan hyvin, minkä nimi oli "elokuun kukka". Korven kasvattina olin sitä mieltä ettei elokuussa mikään kuki.
Tänään on lokakuun kuudes, syksy ja lehdet putoavat. Muistan kun silloin radiossa miesääni selosti aivan outoja kukkia, joita hän näki elokuisella kentällä. Enhän tiennyt kuinka monenlaista voi olla Suomessa. Tänään kukkivat lupiinit kauniin sinisinä, sitä en osaa pitää kovin ihmeellisenä. Sen sijaan havaitsemieni kukkien runsaus on yllättävää ainakin minulle. Puolukkamättäällä näkyy punaista ja valkoista.
Kiviseen peltoon peratun koivuntaimikon joukossa loistaa keltaisenaan leinikkejä, suuria valkeita päivänkakkaroita, helottavia puna-apilaita ja muitakin joita en tunne, tietouteni on vajavainen.
Tienvarsi kasvattaa sinikelloja, keltamykeröisiä kukkia, sekä pieniä valkeita hennossa monihaaraisessa varressa. Kukat ovat niin pieniä, että havainnointiin tarvitsen silmälasit.
Keräsin noita kukkia reilun kokoisen puskan, niitä oli niin monta lajia, että floristi muovaisi niistä näyttävän taideteoksen, itse en sellaista osaa. Sattumalta käymässä ollut tyttäreni laittoi ne maljakkoon.
Olkoon ilmiö luonnonoikku, tai peloiteltu kasvihuoneilmiö, kuitenkin se tuo pientä vaihtelua apeamieliselle ihmiselle ja vähäsen iloa sille, joka kauneutta kaipaa. Kukkapuska kourassa kävellessäni mietin:
--- Voisiko ihminen kukkia omassa syksyssään?
