Ministeri Orpo sanoo: --- Lisää rahaa työttömyyden hoitoon.
Tuostapa pulpahti mielen sopukoista tarina. Tarinat voivat olla tottakin.
Vauraan maalaispitäjän kunnanlääkäri ei joutanut lomailemaan. Sairaita oli paljon. Hänen poikansa luki lääkäriksi.
Isäpappa näki tilaisuuden. Pääsi vihdoin lomalle, kun poika tuli hänen paikalleen.
Lääkäri eli säästeliäästi. Varaa oli. Vanhemman lääkärin kesäloma virahti kolmeksi vuodeksi. Heräsi uteliaisuus: Mitenhän poju pärjäsi niin pitkän ajan?
Poju pärjäsi mainiosti. Pumaskat olivat hyvässä järjestyksessä. Esitteli numeroita, faktoja. Niin ja niin moni sairas parantui sinä aikana!
Mitä sanoikaan vanhempi lääkäri:
--- Ei sairauksia pidä parantaa, niitä pitää hoitaa!
Niinpä!
Tuon tyylistä on "työttömyyden hoito" ollut niin kauan kuin muistan. "Tietyöt" oli yksi surkuhupaisa esimerkki. Risusavottaa ja kaivamista. Minkä kaivamista?
"Kansanlaulaja" värkkäili säkeitä. Suoraan en tietenkään muista. Jotenkin tähän tapaan: "Kalle kaivoi kuopan. Kaivettu maa ei mahtunut takaisin kuoppaan. Kalle kaivoi isomman kuopan!!??"
Semmoista "työttömyyden hoito on".
Semmoisen vaikutelman saa valtioiden talouden hoidosta. Tehdään sitä ja tehdään tätä. Kansalaiset vaativat kaikkea.
Kun huomataan, ettei riitä katetta luvatulle, (pienempi kuoppa). Otetaan velkaa. Luvataan kansanjoukoille lisää mammonaa ja gloriaa, taas sama juttu. Luvattuihin tarvitaan velkaa. Tarvitaan enemmän kuin edellisessä vaiheessa. Entäs sitten? Otetaan enemmän velkaa. Ja siitä eteenpäin yhä enemmän velkaa. Aina vaan "isompia kuoppia).
Että minä olen sitten fiksu! Vai?
