Käsite putkahti silmiini jostakin kirja-arvostelusta. Siinä mainittiin kirjailijan käyttäneen tajunnanvirtatekniikkaa. ????!!!!
Jukolan kynäilijöiden piirissä Rauha Jarkka toi eteeni tuon käsitteen. Kuinka ollakkaan, joku keksi: ahaa! Kirjoitti tajunnan virtaa puoli arkkia käsin kirjoitettua! Sanoi sitä "tajunnan virraksi". Pelkkää keksittyä sekasotkua.
Minä kirjoitan tajunnan virtaa.
Kahdenlaista arvostelua samasta aiheesta. Tässä tulen samantapaiseen epäselvään määrittelyyn. En tee muistiin panoja. Katson itseni mitättömäksi: ei merkitystä. Tässä tapauksessa päiväkirja olisi paikallaan, kuten usein muulloinkin. Mutta kun olen mitätön. En pysty nimeämään arvosteltavaa enkä arvostelijaa. Arvostelija tuhahti halveksivasti arvosteltavaa tajunnan virrasta.
Hiljattain törmäsin "vanhettuneeseen" arvosteluun. Siinä mainittiin positiivisena seikkana tajunnanvirtatekniikan käyttäminen. Onko tajunnan virta teknillistä? Ei!!! huudan minä.
Pyörrän pyhät sanani. Kaikkea käytetään hyväksi. Nipottajat tulkitsevat tavallaan. (minäkin)
Minä tarkoitan tajunnan virtana kontrolloimatonta tekstin tekoa. Takavuosina kirjoitin paikallislehteen pakinoita (niitä muuten lukivat paljon). Niitä en kirjoittanut tajunnan virtana. Töitä tehdessäni, lenkkeillessäni, tai paskalla käydessäni rakentelin kulloistakin teemaa. Kun istuin koneen ääreen, pakinan teko oli kuin tulostamista.
Tämän blogini kirjoitukset tulee tajunnan virrasta. Aihetta pohdiskelen ja ideaa saatan etsiä, mutta useimmin sysäys tulee jostakin eteen sattuvasta. Kun istun koneen ääressä, teksti tulee solkenaan. En sitä puntaroi, enkä ohjaile. Niinpä oikeaoppinen löytää lukuisia virheitä tai "virheitä".
Olkaa hyvä!
