Suomalaiset tappavat itsensä syömällä väärin. Kuolleisuus on sata prosenttia, söipä sitten mitä tahansa.
Miten pitkään pitää elää, että tulee todistettua oikein syönti. Miten pitkään ihmisen pitää elää? Ja miksi? Sitä vouhotetaan alinomaa mediassa. Vouhottajien etunenässä varsinainen guru Kiminkinen. Ärsyttää.
"Kuusi kourallista heiniä joka päivä!" Hörönlörö ja hölynpöly. Korpifilosofi ei usko Kiminkisen itsensä syövän noita kourallisia heiniä.
Tuli sepelvaltimotauti. Piti leikata ohitse. Saattaa johtua syömisistäkin, tai sitten ei. Vaikutuksista olen sanonut: sen takia vai siitä huolimatta? Lapsuutta ei ollut. Olimme Korven Kertun huoripentuja.
Synnyimme 1930-luvulla. Kasvoimme 1940- luvulla. Sota-aikana.
Tarkkaavaista lukijaa ei tarvinne valistaa saamamme ravinnon niukkuudesta. Tuli semmoinen päivä, että ruokaa oli, silloin syötiin.
Semmoinen aika, jolloin ei tarjottu kouluruokaa. Huonosti leivontaonnistunutta leipää kaksi palasta. Päällä nimellisesti vetäisty läpinäkyvä kerros voita. Maitopullossa - niin mitä?
Tyttöoppilas huomasi: "Erkillä on vuan kurrija, minulla on oekeeta maetoo."
Olot parantuivat. Vouhottakoot uskovaiset mitä tahansa, Erkki ei juo kurria!
Miksiköhän ensimmäiseksi sydäntutkimuksissa vihjataan vääriin elintapoihin? Minun elintapani olivat lähes askeettiset. Lääkäri Kari Haring epäili tupakkaa. Sanoin:
--- Lopetin kolmetoista vuotisena.
Lääkäri ei ymmärtänyt huumoriani. Piti selventää, en ole tupakoinut.
Vitsailu kolmetoista vuotisena lopettamisesta on todenperäinen. Siinä iässä päätin, etten tupakoi.
Silloin olisi pitänyt päättää paljosta muustakin. Miten olisin päättänyt, kun en tiennyt mitä pitäisi päättää? En ymmärtänyt.
Miehuuteni päivinä harrastin urheilua. Hyvästä vartalosta ja verevästä naamasta ei olisi uskonut, millainen rihvelo olin penskana. Kerran käärin hihani: Huuko Rytkönen pilkkasi:
--- Voe minkälaenen rimpula!
Saunassa Helmi Rytkönen sanoi:
---- Nouseppas Vesa seisomaan, että Eila näkköö, miten sotjakka maha sinulla on, ei ou tuommonen ryllykkä, kun nuilla Kertun pennuilla.
Vesa ei ollut Helmin ruokkima, jossain kasvattina.
Kertun pennut olivat rimpuloita ja ryllyköitä. Semmoisia näyttivät televisiossa: Biafran lapset.
Semmoisia olivat Erkki, Veli ja Anja.
Olot kehittyivät. Erkin rimpulakäsivarret voimistuivat, eipä tainnut pilkata!
Leikkauksen jälkeen piti käydä kontrollissa vuosittain. Lintsasin. pidin väliä kaksi vuotta.
Viimeksi kontrollissa lääkäri Sinikka Kuusisto arvioi: ---- Vielä on urheilijan sydän; syke 49. Ruokavaliokin oikein, veriarvot kohdallaan.
Mikä ruokavalio? En valikoi. Eikä "valioni" missään tapauksessa noudata virallisia suosituksia (ohjeita?).
Heiniä ei ole. Syy ei ole siinä, etten hyväksy "heiniä", vaan yksinkertaisesti toiminnan järkevyydestä.
Köyhyysrajalainen joutuu laskemaan kustannuksia.
Sitten varsinainen kysymys: Miksi minun pitäisi muuttaa ruokailutottumuksiani? Kun lääkäri arvioi oikeaksi?
Esimerkkejä typeristä "viisauksista" on ohje: "saa syödä sianlihaa, kun kuorii siitä läskin pois". Sen mukaan punaisen saa syödä. Nykyisen viisauden mukaan pitää välttää punaista!!!!!?????
Että otti pannuun kun lupasivat syödä kananmunasta valkuaisen ja heittää keltuaisen roskikseen!!??
Keltuainen on kananpojan luomuperäinen alkuravinto.
Ruokavaliostani ei kukaan kiinnostu. Lääkärin arvion mukaan omani olisi oikea.
Viime ajoilta säilytin kaupan kuitit. Niistä selviää laadut, lajit ja määrät.
Perusta on oranssin värisillä lipukkeilla merkityt alennuslihat. Käytän vain sianlihaa. Perunoita vähemmän, enemmän kaalia. Porkkanoita, sipulia. Joskus tomaatin, rypäleitä, omenankin. Leipää vähemmän. Puuro isokaurasta ja kokojyväriisijauhosta mustikkakeitolla höystettynä.
Kuhafileitä voissa paistettuna.
Ja mitä vielä?
