Vilkaisin juttuja Helsingin MM-kilpailuista. Kertauksissa ei kukaan kommentoi oleellista. Ei tuoda tarpeeksi perinpohjaisesti esille lääkitystä.
Näen aivoissani kuin videolta ylpeyttä puhkuvan Carl Lewisin. Keekoili vahingoniloisena kanadalaisen kilpakumppanin "rikkomuksista".
Korpifilosofin mielessä kasvoi epäilys. Entäpä Carl-Suuri? Tänä päivänä tiedetään enemmän.
"Erkkikään" ei uskonut.
Suomen media ilkkui (suomalaisilla hiihtäjillä). Ihan viime päiviin asti. Se oli muotia, kun Suomen urheilujohto toimi typerästi. Jari Isometsä pantiin kameroiden eteen "selittämään". Suomalaisittain sanottuna: puhumaan paskaa.
Nyt huvittaa mitalien "uusjako". Otetaan mitali ja arvonimi pois "syylliseltä". Kuka takaa, että hän on ainut vikapää? Jos olisi mahdollista tietää Helsingin kisojen todellinen lääkitystilanne? IkiWanha urheilun ystävä päättelee ilmi tulleista seikoista, että Helsingin kisojen "syyllisiltä" kerättävistä kolikoista kertyisi melkoinen autokuorma.
Suomalaisiltakin pikkuriikkinen osa.
Arto Bryggaren osuus paljastui myöhemmin. Entä Tiina Lillak? Järjesti suomalaisille (minullekin) jännitysnäytelmän. Entä sen jälkeen? Keppi ei lentänyt! Ei häneltä käsi katkennut! Mitä katkesi?
Typeryys jatkuu edelleen. Mitaleja otetaan pois ja annetaan "oikealle henkilölle". Mielestäni se on hurskastelua. Mistä tiedämme sen uuden saajan nuhteettomuuden?
Samaa sakkia. Uskallusta ei näytä riittävän uudelleen saajilla kieltäytymiseen vastaanottamasta.
Urheilu on kummallista. Mitalin kohtaloa ei ratkaista kilpakentillä, vaan lakituvassa.
Olen sanonut:
--- Sehän on vain urheilua!
Herää kysymys: onko urheilu urheilua? Vai "Urheilua".
