"Silmäpeliä"

Näköni heikkeni kiusallisen huonoksi. Kaihileikkaus selvensi huomattavasti. Tuntuu kummalta sellainen silmien sorkkiminen. Ottavat jotain riekaletta pois ja panevat keinotekoista tilalle.
   Asuimme muutaman vuoden sokean Antin talossa. Antti pyysi korjaamaan mandoliiniaan. Joku nappula oli vialla. Korjasin myös sähköparranajokoneen. Vanhanaikainen värkki ei ollut liian elektroninen. Pystyin korjaamaan. Laite sai värähtelevän kärkien avulla. Samaan tapaan kuin vanhoissa puhelimissa hälytys toimi katkojamekanismilla. Antin koneessa tarvitsi vain puhdistaa kärjet kärkiviilalla. Kuten virranjakajan katkojan kärjet autoissa. Nyt ei semmoisia kärkiä ole autossa saati partakoneessa. Elektroniikka pelaa.

   Antti saattoi tulla kysymään: "Kato, onko minun silimät oikein päin."  Useimmiten molemmat lasisilmät olivat oikein, silmäterän kuvio minuun päin.

Tarina kertoi Antin hommanneet tandem polkupyörän, jolla ajoi edesmenneen vaimonsa kanssa. Luotti kai "ohjaukseen". Kerran Sammalismäessä harhautuneet polulta. Pusikosta kuului vihastunut naisen ääni: "Kahtosit sinäkii, etkä vuan toljottas!"
Lieneekö totta, vai urbaani legenda?

Vähän vanhempi tarina. On totta, näin sen omin silmin. Tapahtui 1940-luvulla. Kirkkoharjun ranta oli ainut hiekkaranta isolla alueella. Kesäisinä sunnuntaipäivinä kokoonnuttiin sinne joukolla uimaan ja tapaamaan toisia.
   Joku nuori nainen pudotti hiekalle pienen esineen. Ei löytynyt heti. Joku viisasteli: "Ota silimä kättees, niin niät paremmin. Topi Hujanen tarttui toimeen. Sotainvalidi nappasi lasisilmän käteensä ja kumartui hiekalle. Topilla oli kuitenkin toinen silmä terve.   

Ylen uutiset

Joskus viitisen vuosikymmentä sitten iskelmälaulaja runoili: "-- valtiolla tyhjä kassa, nälänhätä Afrikassa---" Mikä on muuttunut? Ei valtion kassa- eikä Afrikan ravintotilanne. On muuttunut Ylen uutiset: Pelkkää hömppää ja viihdykettä. Pommitettuja rakennuksia vilautetaan. Tulitaukojen naurettavuus ei ole Ylen vikana. "Korkeemmas kädes." Mikä se korkeampi käsi lieneekään? Trump?
   Jo etukäteen pelkäsin muutaman hiihtomitalin "hurmosta". Sitä näytetään kyllästymiseen asti. Minua helpottaa katsominen tv:tä luurit korvilla. Nostan luurit pois, kun samaa jankuttava ääni alkaa ärsyttämään. Äänetöntä töllötintä on helpompi sietää.
   Uimahallilla ukot nauroivat pilkallisesti. Etten osaa sulkea televisiota? En viitsinyt kommentoida, että osaan sulkea ja avata ja osaan myös tehdä jotain, mitä voi katsella ruudulta.
   Ylen tavassa ärsyttää samojen näkeminen satoja kertoja. Haluan katsoa jotakin tiettyä. Avaan toosan. Siellä ärsyttää ainainen Saara Aalto. Ja euroviisu ehdokas veisut. Mauttomuuksiin menevä ns. koreografia ja yksinkertainen itseään toistava ns. musiikki. Musiikista en tietenkään epämusikaalisena ymmärrä, enkä pysty arvostelemaan. Sen uskallan sanoa, että se kuulostaa älyvapaalta ja yksitoikkoiselta. Edes uutisia katsoessa ei voi välttyä Saara Aallolta, eikä hiihtäjiltä.
Saara Aallon hypetys menee yli. Näyttää IkiWanhan silmissä lapsitähdeltä. Kai on myönnettävä "tähdeksi", kun Lontoossa loisti. Entä tuleva viisumenestys? Pettymisen mahdollisuus?

Mitkä ovat Ylen mielestä tärkeitä? Ylen mielestä tärkeimpään kärkeen sijoittuu lakiehdotus juomien myynnistä ravintoloista asiakkaan mukaan! Voi pyhä--- sanonko mikä?! Ruutuaikaa uhrataan minuutti kaupalla juomille. Alkoholijuomille! Joiden vahvuus on korkeintaan 5,5 %.  Että kehtaavat mokomalle uhrata edes ajatustakaan?!    

Joku ruudussa sanoi: "ehkä jotain uudista ilmaantuu..." Ainakin "vanhasia". Yle/tv keskittyy todella kevyeen kamaan. Käsitykseni mukaan maailmalla tapahtuu tärkeitäkin. Yle vain kertoo "helpoimmista" ja viihdyttävistä juoruista.

Kirjoitanko vai enkö kirjoita

En ole Tanskan prinssi. Olen ja kirjoitan. Mitä sillä on väliä? Olen mitätön ihminen, eikä ajatuksillani ole viiden pennin arvoa. Entä sitten minua viisaampien ajatuksilla? Se ero niissä on, että "viisaampien" arvo ansaitsee huomion ja niitä huomataan. Ja otetaan huomioon. Meidän taloyhtiössäkin. Ovatko viisaampia? Kohta tulee ysikymppinen täyteen, enkä vielä tavannut niin fiksua ihmistä. Kaikki kohtamanit ovat ilmaisseet olevansa minua pätevämpiä kaikin tavoin.
Kait se pitää uskoa.
"Ollako vai ei?" Kirjoittaako taikka ei? Ja mitä sillä on väliä? On sillä se ero, että joidenkin kirjoittamisesta maksavat. En ole ollenkaan varma, että maksetut ovat parempia kuin omani, joita ei julkaista. Totta hitossa ne ovat parempia, kun niin on jotkut arvioineet. En saa aihetta ylpistymiseen.
   "--- Oletko sinä veljeni nähnyt oikein viisasta ihmistä?"  

Isänmaallista vai sotahulluutta?

"Hornetit saattoivat mitalistit...  "
Anna mun kaikki kestää! Miksi sodan tuhoamislaitteita mainostetaan olympiaurheilijoilla? Minä vaan kysyn? Eikö 0lympialaisten pitäisi julistaa RAUHAN sanomaa ja kansojen veljeyttä? Jopa Pohjois-Koreakin vaikuttaa lientyneeltä? Suomi mainostaa urheilijoiden kustannuksella sota-aseita? Vai, onko tämä pelkkää tyhmyyttä?
  Minkä arvoinen on olympiamitali? Mitä sillä saavutetaan sen lisäksi, että mitalisti nousee korkeampaan palkkaluokkaan?  Edistääkö yksikään mitsku RAUHAN asiaa?
    Halusivatko mainostaa Horneteja? Halusivatko esittää niiden tarpeellisuuden? Vaiko muuten vain mahtailla? Minkä verran vaikuttaa maailman RAUHAAN, kuka voittaa hiihtokilpailuja? Tänä päivänä urheilu saa suhteettoman huomion siihen nähden, mikä vaikutus siihen sisältyy. Sehän on vain urheilua! Markkinamiesten tehokeino! Sitä en sinänsä paheksu. Hyväksyn kaikenlaisen markkinan, kunhan se vie eteenpäin kehitystä. Mutta teeskentely ja hurskastelu närkästyttää.
    Mitä on puhdas urheilu? Onko sitä? "Minä vähä eppäelen?" Niin sanoi Seija, kun epäili isompien sepustuksia.
    "Kansa vaatii sirkushuveja." Tuhansien vuosien takainen toteamus pitää paikkansa tänäkin päivänä.
    Leivän lisäksi.  

"Kahen laesta ilimoo"

Sain silmäni auki, katsoin mittariin. Mittari kertoi yhdeksästä pakkasasteesta. Television sääruutu oli aivan toisen näköinen kuin eilisen illan ennusteessa tälle päivälle. Eilisiltainen ruutu loisti pelkkinä aurinkoina. Nyt taivaan verhoaa pilvikerros.
   Ennustivat hirmu pakkasia. Olikin muutamina aamuina. En lähtenyt varhain kävelylle. Aurinko lämmitti keskipäivällä, kun läksin kävelylle.  Reumaattiset ihmiset ennustavat sään muutoksen jäsenillään. Minulla on vähän samantapaisia kokemuksia.
   Pistin nokkani ulos. Hengitykseni ja ehkä ihokin aisti leppeän tunteen ilmassa. Aavistuksen omainen tuoksu ja tuntemus kertoi keväisestä. Säätieteilijät ennustivat rajua pakkasjaksoa. Tuntemukseni ennakoi aivan muuta.
    No, seuraavana aamuna olikin vain -17. Seuravana aamuna paukkui yli kahdenkymmenen. Tieteilijät arvelivat Siperian huurun vain hipaisevan Suomea. Seuraavaksi ennustivat viikkokausien pakkasia heti viikon aluksi ja siitä eteenpäin.  Ennustakoot.  
   Eilisaamuna mittarini näytti yhdeksää. Oli poutainen sää.
   Tällä hetkellä kello näyttää yhdeksää ja mittari kahdeksaa.
  "Ilimoja piisoo."

Pielavedellä nuohooja masalin tykkäsi huonoa sanomisestani: --- Sään ennustaminen on 50 % , sattuu tai ei.

Siitä on joitain kymmeniä vuosia kun television sääprofeetta Harjanne ennusti lännestä tulevan lumimyräkän kulkevan yli suomen. Laatinut jopa aikataulun aamusta alkavaksi ja tietyillä kellon lukemilla saapuu sinne ja sinne.
   Huono ennuste sai vihaista palautetta. Myräkkä tuli aikataulun mukaan Länsi-Suomeen, mutta väsyi riehumiseen ja lopahti Sisä-Suomeen tultuaan. 

Vilkaisin netistä ennusteita. "Alkuviikolla pakkasia.." Katsoin karttoja.  Sunnuntain ja maanatain ennusteet eivät päde. Katsotaan huomenna? Keskiviikon taulussa aurinkoja. Pakkasasteita 14 - 15.
Saapa nähdä?

Ihmisen osa

Niin. Ihmisen osa; mikä se on? En minä tiedä? Vaikka olen lukenut sen otsikon alla olevan kirjan. Lähelläkään vuoren varmaa, tai edes muistikuvassani häilyvää tietoa ei ole: kuka kirjoitti? Mahdollisuus on: Erik From. Enkä muista aihetta tai teemaa, miten tuota puntaroi? Mieleeni on tallentunut vain lause: "Ihmisen osa."
"Ihmisen osa", niin. Meitä on seitsemän miljardia. Ihmisen osa on useimmiten "sattuman sanelema juttu".

Jossakin saa alkunsa ihmistaimi luonnonvoiman mahdin pakottaman toiminnan tuloksena. Toiminta on samanlainen ruhtinaalla ja kerjäläisellä. Myöskin, pakotettuna tai "vahingossa". Millainen tuon ihmistaimen "ihmisen osa" on? Tilanne vaihtelee sen mukaan millainen "kylväjä" ja millainen "maaperä" sattuu olemaan. Sattuman sanelema juttu.

Pielavesi ei ollut suinkaan huono paikka syntyä. Kasvamaan vain pitänyt lähteä kasvukeskuksiin. Kouluttautumaan. Suunnilleen ikäluokastani tuli raskaan sarjan vaikuttaja. Tuli teatterin komeljanttari. Pappeja sekä piispoja. Syntyneet sopivaan perheeseen. Hyvään kasvualustaan.

IkiWanha Erkki syntyi Korpelan saunassa Kertun huoripentuna.  Varsin laihaan maaperään.
Opettaja Ida Remes mainitsi opiskelemaan pääsystä joillekin. Muutama pääsikin. Ei opettaja koskaan arvellut Erkin mahdollisuuksia. Mahdotonta oli hänen ja muidenkin mielestä. Ei edes arvelua pystyisinkö käymään kouluja?  Itse en moista aprikoinut.
En oppinut ajattelemaan. Ympäristö oli niin tyhmää, ettei apuja ollut. Kelvolliset mallit puuttuivat.

Miten se voi olla mahdollista, että kaikki minulle tarjotut elämän ohjeet olivat enimmäkseen vääriä?

Tiedän että olisin voinut opiskella kieliä, luonnontieteitä tai konetekniikkaa.
Jos olisin ymmärtänyt mahdollisuuden, tai joku opastanut oikealle polulle.

Ihmisen osa.

Lauantai-ilta

Tänä aamuna ei silmiä hangertanut. Eivät tuntuneet kuivilta. Jalat eivät olleet turvoksissa. Nukuin melko myöhään. Yöllä heräsin valvomaan. Siksi tarvitsin uniaikaa aamulla. Silmiin tiputtelu onnistunut koko ajan hyvin. Käden vapina ei häiritse kun selällä maaten nojaan käsivarrella vartalooni. Tein havainnon, ettei tarvitse puristaa tippapullosta pisaraa. Jääkaapista otettu pullo lämpiää sormien energialla ja tippa tulee ulos itsestään. Pidän pulloa suoraan silmän kohdalla ja odotan kun tipahtaa. Sopivassa valaistuksessa näkyy pipetin päähän valuva tippa, jota jännitän. Vaikka tiedän tipan kohta putoavan, silti joka kerran säikähdän.
     Semmoinen seikka ihmetyttää. Kuopiossa hoituri antoi reseptin neljälle pullolle. Varoitti kuitenkin ottamasta kaikkia heti. Niinpä otin vain kaksi pulloa. Pieniä ovat. Kuitenkin näyttää yksi pullo riittävän. Toista en tarvitse käyttää. Mutta neljä?!  Monta tippaa ei mennyt hukkaan. Voisi järkeillä, että pullon koko on suunniteltu riittävän yhteen tämän kaltaiseen hoitojaksoon. Mahtaako olla yleistä, että meikäläiset horiskot roiskuttavat ympäri naamaa?
     Pikku ongelman takia leikkaus pitkittyi. Kun tulin leikkauksesta, toverit kysyivät; kauanko viivyit? Katsoin kelloani, mutta enhän nähnyt mitään. Muistin lähtöni 9.15. Nainen katsoi kellostaan: "kaksi tuntia". Ei aika rasittanut, mutta kun oli kylmä, ennen kuin toista silmää aloitettiin, toivat lisää peittoa. Puolisokeana ja horjuvana näytin varmaan avuttomalta. Ehkä hoituri arveli minun roiluuttavan lääkettä?  

En mennyt vielä uimahallille. Ehkä tämä on jo hätävarjelun liioittelua. Kuitenkin otan varman päälle.
Pesen kunnolla suihkussa.
   Ruokailun jälkeen kävin kävelemässä. Hohtava talvipäivä. Meinaan käydä toisen kerran myöhemmin. Ennen nukkumista.
   Maanantaina on pitkästä aikaa uimahallin vuoro.
   Olen käynyt vain kävelyllä ja kaupassa. Kerran käynnistin auton. Kävin poistamassa paksun lumikerroksen veneen päältä.  En halua pressun kannakkeiden sortuvan.
   Ihmeekseni en tuntenut rasitusta lunta myllätessäni.

Auto muistuttaa lumilinnaa. Huomiseksi lupaavat säätieteilijät selkeää ja aurinkoa. Pitänee kaivaa ajokki esiin ja päristellä Hankasalmelle päivätansseihin. Pitkästä aikaa. Pimeän talven aikana en uskaltanut. Paluumatkalla oli jo pimeää. Uteliaana odotan pimeää iltaa. Näenkö ajella turvallisesti.
Näkö parantui niin paljon että näen rakennettavan ja sitä seuraavan tontin takaa paljaiden koivujen riippuvat ritvaoksat.

Päivä kerrallaan.