Puutostauti

 Vajaaravitsemus se on nimeltään nykyään. Sota-aikana sanoivat: puutostauti. Ravitsemusterapeutit kärsivät puutostautia. Esiintyy heidän aivoissaan. 91 v ei aiheuta ikivanhalle puutostautia, eikä vajaaravitsemusta. Olen ymmärtänyt koko hössötyksen ajan, että nykyinen tiukka suositusten noudattaminen johtaa puutostautiin ja ennen aikaiseen kuolemaan. Lukemiseni ja kokemukseni ohjaa ruokavaliotani. Siihen kuuluu myös vispikerma ja sianliha. Kohtuullisessa määrin. Eikä kukaan liho, jos ei syö liikaa. Painoani säätelen ruoan määrällä. 

Niin kauan kuin muistan, vannottiin monipuolisen ruoan nimeen. Vastoin sitä "totuutta" ja tapaani ajatella julistivat ruoka-aineita yksi toisensa jälkeen vahingolliseksi. En noudata ohjeita, vaan syön vanhan aikaisesti. Silti vielä yli yhdeksänkymppisenä naputtelen tätä tekstiä. Kuka vielä uskaltaa väittää syömisiäni myrkyllisiksi?  

Saatan muistaa väärin. Muistaakseni "terapeutin" sukunimi on Laakkonen. Puhuu ihan puuta heinää. Puhuu television välityksellä: "Maitoon lisätään d-vitamiinia siksi kun sitä maidossa itsessään ei ole" ?!     Jo Ohemäen kansakoulussa 1940 luvulla tiedettiin maidon d-vitamiini. Kuului renkutuslaulu: "Vitamiinit ne viisaat on keksineet, kun rillit päässä niitä on etsineet".

Verstaassa kuulin toisella korvallani radiota. Aamupäivällä esitelmöi naishenkilö. Tuomitsi maidon lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi. Iltapäivällä toinen naishenkilö esitelmöi vitamiinien hyödystä. Muuta en muista, kuin loppulauseen: "Nämä ovat rasvaliukoisia, niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa." Terapeutin maidossa ei ollut rasvaa. Se oli otettu pois ja tehty siitä voita.  

Ihmisiä

Kirjastossa vein lehden hyllyyn. Siinä seisoi ikäihminen, naishenkilö kädessään Maaseudun Tulevaisuus. Katsahti minuun ja sai sanoiksi: "Oletkos sinä tehnyt maatöitä?"                                                                      - Kyllä, mutta en ole maanviljelijä. Olen kaivanut ojia ja kuokkinut suota.                                                     - Niin minäkin, siitä on kauan.                                                                                                                           - Kauan on.                                                                                                                                                         - Minkäs ikänen?                                                                                                                                               - Yheksänkymmentä yksi. Ihminen riemastui:                                                                                                 - Onnittelen!                                                                                                                                                       -Ei kannata onnitella. Tästä on vain vaivaista vastusta.                                                                                    Ihminen ei malttanut olla mainitsematta sataa                                                               

         

Hyvää yötä

Halusin kirjoittaa politiikasta, mutta kone ei tottele minua. nyt se tottelee, mutta minä en jaksa. Miksi koneet kehittyvät jatkuvasti, kun minä taannun päivä päivältä? Heittäydyn längilleni. Sanovat: - huomenna on uusi päivä! Onko minulle? Tuskin jaksan uskoa.

Hyvää yötä!   

Taiteen kosketus

 Nettiä aukaistessa välähti teksti: "Pikkupelimannista viulun kuninkaaksi." Sehän oli se. mikäs sen nimi olikaan? Joku heikki? Ai niin; Heimo Haitto! Mielikuvani suuntasi kahdeksankymmenen vuoden taakse. Miksi minuun sattui; Heimo Haitto? Minä epämusikaalinen moukka? 

Se oli jokin partioyhteisön pikku lehtinen. Muistan otsikon: "Heimo Haitto parhaalle ystävälleen Reino Hakasalolle.". Miksi kahdeksan vuosikymmentä ei pyyhkinyt tuota muististani?  En muista, mitä kirjeessä sanottiin. Miksi?? Kirje tuli Amerikasta. Haaveilin itsekin Amerikkaan pääsystä. Heimo Haitto oli hiljattain esillä jossain tv-sarjassa. Vahvisti muistiani. Heimo Haitto ei enää paistatellut maineen loistossa.

Halusin katsoa suomalaisen elokuvan viulun lahjakkaasta. Sitä en tiennyt, (tai muistanut) että kyseinen suomalainen Heimopoju oli voittanut suuren viulukilpainun. Totta vai tarua? Luultavasti totta! Muistavatkohan tai tiennevätkö suomalaisesta ihmelapsesta?

Takerrun sivujuonteeseen. Minäkin olisin halunnut olla. En vain ollut lahjakas. Heimo Haitto oli. Olen epämusikaalinen ja kerrassaan kykenemätön piirtämään.   Siis, en mitään. Kirjoittaminen on lähintä. Kun kirjoitan tajunnan virtaa, se ei ole kelvollista ilman uudelleen kirjoittamista. Onneksi sain purkaa turhautumistani toimittajien armollisuuteen, julkaisivat juttujani, joista monet pahastuivat. Olin liian rehellinen, luonteeni mukaan.

Pielaveden kansalaisopiston kirjoittamiseeni suhtautuivat väheksyen. Videopiirissä ynähtelivät. Kuinkas sattuikaan? Tuli UKKn satavuotisnäyttely Pielaveden Suojalaan. Presidentti Ahtisaaren juhlapuheen kuvaajaksi ottivat erkin!  Selvää on, että erkki pystyi siihen paremmin kuin kukaan muista. Materiaalia en nähnyt, tiedän tänäkin päivänä, etten häpeä tekemääni, hävenneekö Pielaveden videopiiri? 

Katselen vanhoja elokuvia. Mikä olisin? Olisin kuvaaja. Heimo Haiton elokuvassa näin heti kuvauksen laadun ylittävän ohjaajan taidon. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa keskimäärin näen parhaana kuvauksen. Ellei ohjaaja sitä pilaa. Sama pätee Haitto elokuvan alkuosassa. Pikkupoikia opetetaan näyttelemään näyttelemistä. Ei yhtään positiivista. Pojista tehdään pellejä.  Ei semmoisella porukalla ollut kuvassa  nähtäviä  hiusluomuksia.

Kun Heimo Haitto soittaa,kuvassa näyttää, että se tapahtuu siinä hetkessä Lontoossa.  

   

Tänä päivänä

 Nukuin sikeästi. Heräsin jalkakipuun. Se on kiusallista. Nousen käppäilemään. Kipu hellittää melko pian veren kierto elpyy.                                                                                                                                                  Olen harvinaisen virkeä, lopun enteitäkö? Kuulo heikkenee. Oikealla kuulen kovin vähän. Kaihileikkauksen ansiosta näen melko hyvin. Näkökykyä arvostan, on tärkeämpi kuin kuulo. Ennen sarastusta pilvetön taivas näyttää todella siniseltä.

Koiviston dokumentista olen katsonut vain kaksi osaa, pitänee katsoa myöhemmin. Eilen oli viimeinen osa. Viettänyt loppuajan hoitokodissa. Elän nyt viimeisiä aikoja. Koivisto kuollessaan 93 v. Itselläni nyt 91 v. Huonontunut muisti on tosiasia. Koiviston muistan presidenttinä. Ahtisaaren muistin vasta nähtyäni dokumentissa. Vaikka kuvasin videolle puheensa UKKn satavuotis näyttelyssä?!  

Elämä

 Sattui lausahdus; - Kuolema on elävien ongelma. Onko elämä kuolevien (kuolevaisten) ongelma?

Sanna Marin

 Kuplat usein puhkeavat. UKK kupla  oli sitkeä. Kupla, nimeltä Sanna Marin pullistui uskomattoman nopeasti. Vanhana sosialidemokraattina kiinnostaa, miten pitkään pullistuu, ennen kuin poksahtaa? Sen jälkeen kun Paavo Väyrynen menetti mahtinsa, ei ollutkaan ketään yhtä räikeää omaa etuansa ajavaa. Ei ollut mahdollisuutta.

Vanhana sosialidemokraattina kirpaisee. Jos vaihteeksi kysyttäisi, mitä Sanna Marin tahtoo? Kaltaisena etanan tasolla olevana epäilen  Suomen valtion, Suomen kansan ja Suomen työläisen etujen jäävät unhoon Sanna Marinin tavoitteissa. Työväen puolueen edustaja?

Katsotaan. Demari organisaatio nosti valokeilaan ja jalustalle. Ihmettelen, jos kaikille ei ole vielä epäselvää. Luopuu kaikesta hyvän sään aikana, ennen kuin tuuli käy. Väistämättä tuuli käy ennemmin tai myöhemmin. Sanna Marin toimii oman etunsa mukaan hyvissä ajoin. sellaista sanotaan rintamakarkuruudeksi.  

Miksi Sanna Marin valittiin eduskuntaan? Tarvitseeko edes kysyä? Vastaan kuitenkin: siksi, että hurmasi. Hurmaaminen ei ole kiellettyä, ken sen taitaa. Kyseenalaistan kuitenkin sen, kun sitä käytetään valtakunnan vahingoksi.

Luikuri?