.Kun luette tämän, pyydän: toimikaa, ottakaa yhteyttä systeemiin. Olen surkeassa jamassa. tämä ei
ole hyvin vointia.
Olen sairaalakunnossa. Kämppä on sikamaisessa kunnossa. En pysty, enkä jaksa. Vuoroin tajuttomana, muistamattomana, tai muuten sekavana.
En osannut kirjoittaa oikein, toivon jonkun vievä vievän viestiä.
IkiWanha ei vielä kuollut, mutta melkein.
11
Luostarissa munkki Akaki eli pitkään. Yhteiskunnan tietokone ei ymmärtänyt. Lähetti Akakille kutsun peruskouluun sata vuotta liian myöhään.
Näin levottoman aikana töllötän paljon telkkaria. Tänään katsoin ruotsalaisten sotilaslentäjien toimintaa Suomessa talvisodan aikana. Lujilla ovat pojat olleet. Oman havaintoni olen kirjoittanut, mutta teen sen uudelleen. Tapahtui samaan aikaan, kun kun ruotsalaiset olivat Suomea auttamassa.
Kuului jyrinää. Koko Korpelan väki menimme ulos. Jyrinän aiheutti venäläinen pommitus porukka. Kaksi isoa rumilusta, pommittajia ja saattajana hävittäjä. Ehkä nopeuteni ansiosta ennätin lähimmäs. Muut seisoivat tiellä pihan keskellä.
Aiheellinen kysymys: Mistä syystä tuhokoneet suunnistivat Korpelan pihapiiriin? Vihoviimeinen paikka sotilas kohteeksi! Niinhän sitä luulisi. Tulivat pommitusreissulta Ylivieskasta. Asetin kartalle viivoittimen. Suora linja Ylivieskasta Taipaleen kylän kohdalta oli Parikkalaan. Korpelan pelto Matilaisen rajaa vasten on matalin paikka, kuin myös Pieni Ohejärvi. Hiljaista maaseutua.
Pohdin sitä. Menomatkan suunnitelleet lennettävän korkealla päiväs-aikaan. Paluumatka iltayöstä pimeällä. Taivas paksun pilven peitossa, oli tosi pimeää. Välttelivät asuttuja seutuja. En pysty kuvittelemaan lähiseudun reittiä. Järven takana on Ohemäki, ympäristöä korkeammalla, tarvinnut melkoista mutkittelua. Myös erämaata.
Harvinainen näky Korpelassa. Maisema valaistui täysin. Korpelan loistivat valkoisina. Lähellä maata möyrysivät synkän mustan puhuvina tappamis koneet.
Ylivieska on rautatien risteys, kuten Iisalmikin. Iisalmen pommituksissa kuollut ihmisiäkin. Luultavasti Ylivieskassakin. En ole perehtynyt
Kirjan kannessa omituinen teksti. Niin, sehän on vain lapsellista. Luin vasta pari tekstiä, hyvin kir- joitettua. Tunnettujen henkilöiden lapsuuden muisteluja. Jälleen tunki esille kysymys, olemmeko k kasvaneet samalla planeetalla? Mutta. Eihän minulla ollut lapsuutta.
Palataan asialle pian.
Sanovat Jumalan kuvaksi. Tarkkaillessa ihmisten toimintoja herää epäilys: - Millainen malli? Verstaallani tuli tutuksi kätevä mies. Järkeväkin. Toimin yksin. Sallin hänen korjailla ajokkiaan ti- l loissani. Laskutin pienestä avusta ja tarvikkeista.
Oliko hän esimerkki Jumalan kuvasta? Harras uskovainen, Jehovan todistaja. Nimeään koetin muistaa, en muista, eikä haittaa, hän poistui eri korjaamolle. Lopullisesti. Ymmärsi vakuuttelematta, eikä alkanut käännyttämään?
Meillä oli keskustelun varaa. Vanha muistikuva jälleen ajankohtainen. Silloiset myllerrykset antoi aihetta tuumailuun. Sanoin: Suurimmat syylliset ihmisten, jopa omien kansalaistensa tuhoamiseen ovat kristityt ja kommunistit. Molempia sanovat hyvän telkijöiksi. Yllätyin vastauksesta: - Sehän on aivan totta! Sen enempää asiaan ei kajottu.
Muutaman kymmenen vuoden kuluttua on asia jälleen tapetilla. Oli aika, jolloin Suomenkin kirkoissa rukoilivat isänmaalliset Hitlerinkin puolesta. Eivät rukoile enää. "Pintaväreilyä" seurasin "vasemmalla kädellä", mitä maailmassa näyttää tapahtuvan. Kansansa johtajista kiinnitin huomiota Netanjahuun. Mielestäni esiintyi kuin diktaattori. En erehtynyt pahasti. Netanjahun mielestä palestiinalaiset eivät ole ihmisiä, eivät ainakaan Jumalan luomia. Haluavat häätää palestiinalaiset nykyisiltä asuinsijoiltaan. Tilalle tuodaan israelilaisia. Onko Jumala laupias vai julma?
Ehkä en monen mielestä ole oikeutettu funteeraamaan, kun en ole uskonnollinen. Vakuuttavat uskonnon vapaudella. Olen pitänyt oikeutena vapautta olla uskomatta.
Kaksi mahtimiestä esittivät huonon näytelmän; kelvoton käsikirjoitus, osaamaton ohjaus, näen näiset näyttelijät.
Ovatko nämä mahtimiehet sopivia suurvaltojen johtoon? Minä vähä eppäelen? Eiväthän nämä saa mitään aikaiseksi. Vähän villoja.
Nuori tarkkailija sanoi: - Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelemista! Siinä nämä herrat ovat sujuvia diplomaatteja.
Aamulla putosin sängystä. Pudotessa heräsin. Säikähdin kauheasti. En tiennyt, miten korkealta putosin? Kuinka matalalta. Pyörryksissä en toiminut järkevästi. En ymmärtänyt missä asennossa olin. En hän pudotessa kolhiintunut. Epätoivoisena nousin väkivalloin. Karhea matto rullasi paljaan käsivarren ihoa. Verta tuli vähän, muutamia läikkiä petivaatteisiin. Pesen lähiaikoina. Käsivarteeni etsin jotain rättiä, mutta en onnistunut. Selvisi sillä, kun panin pitkähihaisen paidan.
Lämmin toi janon. Käytän janojuomana piimää. Ravitsevaa. Lasi täynnä piimää, istahdin tuoliin, aioin istahtaa hetkeksi. Kylmää piimää join hitaasti. Siinä tuli uni. Lasi luisti kädessä, piimä valui syliin ja tuolille. Siinä rytäkässä havahduin unesta. Jonniin lainen sotku. En murehdi. Kyllä tästä selvitään. Nukun pääsääntöisesti hyvin, niin tapahtui nytkin. Heräsin puolilta päivin. Kahvia ja ruokaa.
Kirjoittaminen takkuaa. Olen painanut vahingossa jotain komentoa. Jouduin kiertämään, en osannut poistaa.