Tv:n uutisissa välähti sana: armokuolema. Armokuolema vai armomurha? Käsitteitä sotketaan, kun joku haluaa lopettaa turhan elämän pitkittämisen tekniikan avulla. Juice Leskinen osoitti vahvuutensa käskemällä irrottaa letkut. Niuhottajat sanovat sitäkin armomurhaksi. Kun turha hoito lopetetaan, ei se ole armokuolema eikä -murha, se on luonnon järjestyksen noudattamista.
Minun on monia muita helpompi sanoa, etten halua elämäni pitkittämistä turhaan. Kahdeksan vuosikymmentä eläneenä loppu on väistämättä lähellä. Viimeiseen asti koneilla pidetty elämä ei ole elämää.
Julkaisivat paikallislehdessä mielipiteeni kyseisestä asiasta. Joku närkästynyt vastasi kiukkuisesti: "Olethan itsekin ollut letkuissa!"
Viittaus tarkoitti minulle tehtyä ohitusleikkausta. Tietysti voi kysyä: olinko minä sen arvoinen, että tuo operaatio tehtiin? Muuten vertaus ontuu. Leikkauksen jälkeen olen elänyt jo kolmetoista vuotta, kohta neljätoista. Leikkauksen jälkeen olen tehnyt työtä. Olen maksanut pankkivelkani, tehnyt muutamia video-ohjelmia ja kirjoittanut ärsyttäviä pakinoita. Toivon vielä eläväni yhden hyvän kesän. Toivon tekeväni parhaan video-ohjelmani. Tekstiäkin tuherran. Mutta sinä päivänä jolloin Kuolema kolkuttaa, pitää antaa mennä, ellei toivoa toipumisesta ole, tai en tiedä mitään tästä maailmasta. Saattaa olla, että haluan jatkaa vaellustani, jos sepelvaltimoni tarvitsevat peukalointia, mutta ennuste pitää olla riittävän hyvä.
Pielaveden Kirkkosaaressa vanhalla hautausmaalla oli rautaisessa ristissä totuudenmukainen teksti:
"OO KUOLEMA, KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE, JOKA KIUSATTU ON."
Monena vuotena kävin sitä katsomassa, kunnes eräänä kesäpäivänä ristiä ei ollut. Kuka sen vei pois?
Kiusasiko teksti hurskastelijoita? Eihän Kuolemasta saa puhua, vai saako? Risti oli hyväkuntoinen, ei kaivannut korjausta. Ettei vaan ristin poistaminen ole haudan häpäisyä?!
Pyydän anteeksi, jos risti on taas paikallaan, en ole käynyt siellä vuosiin.
Totuus on niin kallisarvoinen, että sitä on käytettävä säästäen!?
