Joka aamu syön puuroa. Keitän Elovena Isokaurasta ja riisihiutaleista tai riisijauhoista. Silmiini osui semmoinen teksti, että kaurassa on melatoniinia (tai jotain sinnepäin), joka antaa rauhallisen unen. Eihän aamulla tavoitella unettamista?! Eipä ei, mutta minun toimeni tuppaavat menemään nurin niskoin.
Vanhan miehen ominaisuus ajaa ylös yöllä kahden aikaan. Suoritan toimen ja painan pääni tyynyyn. En saakaan unta. Pyöriskelen siinä tunnin verran ja kolmen kieppeillä nousen ylös. Mitäpä siinä tekisin? Panen puurokattilan tulelle. Popsin rauhassa puuron mustikkasopan höystämänä. On varhainen, ei vielä neljääkään. En keksi tekemistä, painun makuulle. Kuinka ollakaan; seuraavan kerran katson kelloa; se on puoli seitsemän. Nukuin makoisasti sen välin onnellisen tietämättömänä melatoniinin (vai mitä se nyt olikaan) vaikutuksesta.
