Kevät

Tuli hiukan kylmempi jakso. YLE:ssä tyttö sanoi tulleen takatalven. Maaliskuun lopulla?! Talvi jatkuu ja järvet jäässä. Toukokuun 22 v 1944 satoi parikymmentä senttiä lunta, se oli takatalvi. Ristiskylältä kertoivat mennyn rekihevosella Ohemäen koululle tutkintoon.
Sitä en muista oliko kevääntulo normaaliaikaan. Osa kevätkylvöistä saatiin tehtyä, sitten mätkäisi lumen ja loput kylvettiin lumen sulamisen jälkeen. Varsin myöhään. Joku arveli lumen alle kylvetyt menetetyiksi, mutta ne kasvoivat hyvin. Myöhään kylvetyt eivät kunnolla ennättäneet kypsyä.

Tänään oli hyvä uimakunto. Uin vähän yli kilometrin ja olisi mennyt enemmänkin, mutta varon liikaa rasittumasta. Tuli mieleen, että huhtikuun 24 päivä pyrin uimaan kaksi kilometriä. Kahdeksankymmentä altaanmittaa. Sama määrä kuin vuosia täyttyy. Varmasti en voi luvata, ei tiedä mitä tapahtuu, enkä uhmamielellä riskeeraa terveyttäni.

Tuomari Martta

Televisiosta katsoin tuommoisen vanhan suomalaisen elokuvan. Kiinnostuin sen vuoksi, kun katsoin kyseisen elokuvan elokuvateatterissa Joroisissa. Luultavasti ensimmäisiä varsinaisessa elokuvateatterissa katsomiani.Siitähän on vierähtänyt kuusi vuosikymmentä.
Nuori olin ja mielestäni se oli hyvä elokuva. Semmoisia suomalaiset elokuvat silloin olivat.
Nyyhkytarina liikutti silloin ja oli vähällä liikuttaa nytkin.
Videokamerasta olen tähtäillyt ja siinä hommassa tottunut katsomaan eri näkökulmista.
 Lapsellinen kerronta ja ylinäyttelyä. Näyttelivät näyttelemistä. Ohjaajakin vetänyt huonommalla kädellään. Silmiin pisti moni karkea asiavirhe. Pojalle rakensivat leikkikehää. Nauratti! myöhemmin sanottiin pojan iäksi kaksi vuotta, mutta poikaa näytteli pojankoltiainen, varsinainen kromosomilapsi, joka näytti luonnottomalta sylissä hoivattavaksi! Jonkun lapsukainen haluttiin elokuvaan.
Elokuvissa sattuu ja tapahtuu.
Joroisiin menin junalla elokuun viimeisenä päivänä. Kun kuljin ensimmäisen kerran mutalan suunnasta rinnettä ylös, kiintyi huomioni vastavalettuun rakennuksen pohjaan. Mielikuvissani aprikoitsin navettaa, mutta miksi se on kalteva pituus-suunnassaan?
Paavo Rauanlahti rakennutti siihen elokuvateatterin. Semmoiselle oli silloin tilaus. Teatteri täyttyi lähes joka esitykseen. Kävin monta kertaa. Satuin myöhästymään. Istuimet olivat täynnä. Kuitenkin Paavo myi lipun ja vei permannon takaosaan tuolit molemmille, katsoimme siinä vierekkäin elokuvan.
Elokuvat loppuivat monesta paikasta, Suonenjoeltakin. Tuli papparainen, eläkeläinen alan miehiä ja näytökset pyörivät.Katsoin Prinsessan. Jonkin verran yleisöä. Katsoin Napapiirin Sankarit. Yleisöä paljon, mutta ei minun makuuni, vaikka elokuvan ihan kunnollinen. Kohellusta. Loppu oli hyvä: Venäläinen ystävä toi Helikopterilla Sankarin pihaan digiboxin, jonka hankkiminen sotkeentui.
Kuninkaan Puhe ei kiinnostanut. Ei tullut muita, mutta konettaja sanoi mutkattomasti: --- Näytäntö pidetään! Yksin keskellä teatteria nautin elokuvasta. Hyvin tehty ja perustui todellisuteen. Muorena sai lukea lehdistä Windsorin Herttuaparin näyttäytyneen kokkareissa. Joutilaiden joukossa eri puolilla maailmaa. Olin lukenut Wallis Simpsonista kerrottua.
Viimeksi katsoin Raijan kanssa Vuosaaren.

Eurooppa

Yrjö Kallinen sanoi: "Me elämme unessa". Näkeekö Eurooppa painajaisunta? Miten ihmeessä Kreikka pystyy maksamaan velkansa? Rahkeet puuttuvat.
Ei siitä ole kauan, kun suomalaiset kehuivat Espanjaa. Kuinka hyvin terveydenhoito toimii jne.
Kehuivat mediassa, miten hyvin Irlanti pystyy hyötymään EU:sta. "Roskapankkimaa"? Portugalin ministeri kehui heidän taloudensa kohentuvan.
Se on mones maailmanihme, jos Espanja selviytyy. Paljonko se maksaa? Ja kuka sen maksaa? Yrjö Kallisen sanoma voidaan muuntaa nykyaikaan: --- Me elämme virtuaalimaailmassa. Kaikki on pelkkää videopeliä.
Kaikissa maissa käy samoin. Kukaan ei hyväksy valtion menojen vähentämistä. Jos sitä yritetään, nousee kapina. Aivan kuin valtion tuloja voitaisiin nostaa mielikuvituksen voimalla. Valtion menoja lisätään laatimalla uusia hyviä lakeja. Laki pidetään pyhänä, eikä haluta muuttaa tai lakkauttaa.
Samoin käy Suomessakin. Valtiolla on liikaa velkaa ja lisää otetaan. Mutta kun valtion  menoja yritetään vähentää, joka puolelta kuuluu yhtämittainen nurina leikkauksista. Siitä ei saa leikata, eikä siitäkään ja siitä varsinkaan ei ollenkaan!
Keksittiin termi: juustohöylä. Kuitenkin pitäisi käyttää kirvestä ja oksasahaa. "Subjektiivinen päivähoito-oikeus" mainittiin. Äläkkä nousi. Entä sitten?
Sen poistamisesta ei kassa paljon kartu, mutta se haittaa käytännössä. Sotkee päiväkodin arkea.
Toimittajat penäävät moraalin perään. Jos vanhemmista toinen on toimintakykyinen, kuuluu lapsen hoito kotiin. Oman lapsen hoito. Vastuu lapsesta.
"Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan".
Valtion menoleikkauksista ovat erimielisiä, tosin vain pieniä määriä.
Mitä merkitsee kaksi tai kolme miljardia, jos velkaa otetaan jatkuvasti? Valtin menoja vähennettävä niin paljon, ettei tarvitse ottaa lisää velkaa.
Valtion budjetti pitää olla keskimäärin tasapainossa. Kun se on tilapäisesti alijäämäinen, seuraavissa budjedeissa se oikaistaan. Oikaista voi vain ylijäämäisellä budjetilla.
Perusajatuksen ymmärtämiseen ei tarvitse diblomiekonomin koulutusta.
   

Eurooppa

Äänestin liittymistä vastaan. Sellaisenkin perustelun esitin itselleni, että se on niin sekalainen seurakunta, että sopeutuminen on epävarmaa. EU:n laajeneminen oli hölmöjen hommaa. Nämä entiset kommunistivaltiot ovat taloudessa surkimuksia. Muutama poikkeus tosin on, Viro.
Helsingissä kerjäläisiä kaukaisilta mailta.
Seurasin silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä, kun Turkkia aiottiin jäseneksi. Eihän Turkki ole eurooppaa?!
Poliitikon nimi on Mia-Petra kumpula. Tänä aamuna televisiossa puhui vuolaasti. Timo Soini sai vaivoin puheenvuoroa. Mia-Petran puheesta päättelin ettei hän ymmärtänyt itsekään omia puheitaan. Tai eiväthän ne olleet hänen omiaan, vaan opittua läksyä, hallituksessa sovittua mandraa. Puhuvat kriisirahastosta ja miljardeista ja kuinka neuvotteluissa edistytään.
Olli Rehnilläkin mahdoton tehtävä.
Soini muistutti, että demarit oppositiossa moittivat keskustajohtoisen hallituksen liittymistä Kreikan tukemiseen.
Siihen Mia-Petra: --- Väärin sammutettu!?  Nyt toimitaan oikein!
Ihmetyttää ettei kukaan muista? Kansa nimittäin. Oppositio moittii hallituksen toimia, räksyttävät kuin riettalinnut. Pääsevät (joutuvat?) sitten hallitukseen ja tekevät samanlaisia päätöksiä. Ja syyttävät edellistä hallitusta, vaikka osansa on siltä ajalta kun olivat edellisten edellisissä hallituksissa.
Syyttävät Timo Soinia, ettei tullut hallitukseen kantamaan vastuuta. Vastuuta? Mistä?  Miljardeiden syytämisestä Euroopan tuhlailuun!
Kun Soini muistutti, ettäSuomi ottaa velkaa maksaakseen Euroopan tukemisesta, Mia-Petra huomautti, että saamme korkoja?! Tuokin kuultiin jo paljon ennen. Korkoja? Mistä? Epävarmoista saatavista, jotka Mitä todennäköisimmin jäävät saamatta.

Oppiminen

Jonkin aikaa ollut kaksi näyttöä. Kone tunnisti näytöt 1 ja kaksi. Muuta en saanut toimimaan. Jäin odottamaan Samulin apua.
Äsken ihmettelin minne nuoli hävisi? Hiirtä heiluttamalla se löytyi. Se oli reunan takana. Kokeilin viedä sitä oikealle. Se häipyi sinne kaukaisuuteen. Kokeilin vasemmalle. Se toppasi reunaan. Kakkostaulu oli vasemmalla, väärällä puolella!
Järjestelyn jälkeen sain siirrettyä DNA:n lappusen oikealle kakkostauluun.
Osasin ihan itse.

Iltapäivä

Märkää sohjoista polkua käppäilin joen rannalle. Veneen paikka on semmoisessa poukamassa, joka ei ensiksi vapaudu jäistä. Yhden kerran kävin tyrkkimässä lumet päältä. Nyt alkaa olla peitto näkyvissä, mutta polulta aurattu likainen lumipenkka haittaa, en voi aloittaa paljastusta.
Joessa on jonkinverran sulaa. Oli jo enemmänkin, mutta napakat yöpakkaset jäädyttivät lisää.
Poistan peitteen heti kun pystyn. Nostan kuomun paikoilleen. Auringon lämpö kuivattaa mahdollisesti kerääntyneen kosteuden.
Ensiksi kunnostan telan. Pitää rakentaa vinssille teline, olen vetänyt venettä tolpan päähän kiinnittämälläni vinssillä, jonka ostin pienempää purtiloa varten. Ranta on vastamäkeä, eikä liian pieni vinssi kestänyt. Vinssikin on ostettava.

Jumppa

Sydän lehti kertoo: keppijumpasta ovat kehittäneet jalostuneen version; heinäseiväsjumppa. Ei kuitenkaan näy heiniä, vain pelkät seipäät.

Pauli Kemppaisen heinäpellolla harrastettiin heinäseiväsjumppaa. Rakennuksen pohjoisen puolen seinällä mittari näytti + 31 celsiusastetta. Heinäpöly tarttui hikiseen paitaan ja suu kuivi vaikka joi miten paljon tahansa. Koneella niitettyjä heiniä mätkittiin seipäille. Eero ja Seppo kemppainen tuskittelivat kuumuutta ja väsymystä. Istahtivat mielellään heinäseipään varjoon lepäämään. En paljon lepäillyt. Silloin oli urheilijan kunto. Seivästin lähes taukoamatta. Eero ja Seppo eivät ilenneet istua kovin pitkään, kun heiluin kuin heinämies.

Jokunen kesä myöhemmin lomailin Lautakankaalla. Veli Kemppainen ajoi traktorilla halkoja asemalle.
Repsikat olivat katsoneet palkkansa liian pieneksi, jäivät lakkoilemaan, kiristivät. Kemppaiset tiesivät minut töihin pystyväksi ja kysyivät hommiin. Kaksi päivää olin mukana. En kuitenkaan pystynyt tehokkaasti työskentelemään; sairastin rakkotulehduksen ja söin penisilliiniä. Eivät he sitä tienneet. Kuitenkin autoin Veliä eteenpäin. Sana oli kulkenut. Toisen päivän iltana istui Kemppaisen tuvassa kaksi nuorta miestä. Entiset halusivat töihin. Luulivat minun tulleen vakituiseksi.  

Heikkous

On se kumma, miten heikoista tarvikkeista minut on kasattu! Vasta täyttyy kasikymppinen ja jo kahdeksansadan metrin uinti väsyttää ja portaissa kompuroin!

Aikakikkailu

Taas tulee ajankohtaiseksi tuo hölmöläisten tapa käännellä kellonviisareita talvi- ja kesäaikaan. Junat seisattuvat keskiyöllä. Karjatiloilla lehmät hämästyvät. Lehmät eivät hämmästy, jos hoitajat eivät muuta hoitoaikojaan. Miksi muuttavat?
Joskus 40-luvulla ehkä yhtenä kesänä laativat tämmöisen ajansiirron. Savon Sanomien nurkkavitsissä joku kysyi maatilan isännältä viisareiden siirtämisen vaikutusta? Isäntä tuumasi rauhallisesti: -- Ei haettoo mittään, noustaan viijjeltä ja ollaan nousovinammo neljältä.
Lapsellisesta hommasta ei ole mitään hyötyä. Vuorokauteen ei tule lisää tunteja, eikä kukaan nouse "kukonlaulun aikaan".
Olevinaan jonkin verran kansainvälinen tapa. Mutta ei kaikki valtiot sitä noudata.
Oikea aika on silloin kun aikavyöhykkeellä aurinko on meridiaanissa ja kello kaksitoista.

Politiikan löpinää

Jälleen tänä aamuna löin toosan hiljaiseksi. Oli kutsuttu kolme puoluepoliitikkoa muka keskustelemaan.
Eivät he keskustele. Näykkivät vastapuolta, yrittävät pilkata ja nolata. Toistavat loputtomiin tuhannen kertaa sanottua. Eivät kuuntele. Kun toinen aukaisee suunsa, jo toinen heristää nyrkkiä, sormi sojottaen vaatii puhumisen yksinoikeutta. Mauri Pekkarinen on pukari pahimmasta päästä, loihtii valmiiksi kaikkitietävän pilkallisen virneen suupieleensä.
Pakko sanoa, että Timo Soini puhuu selkeästi ja käyttää tarvittavia sanoja. Sanottua sanottavansa, sulkee suunsa. Mutta ikävä kyllä, joukoissaan on liikaa vouhottajia.
Yksi vouhottaja suunnittelee mielenosoitusta. Sosiaalimedian kautta kutsuu joukkojaan kokoon. Varuskuntien järjestely hoituu kyllä eduskunnassa. Tai ainakin pitäisi hoitua.
Ei siitäkään hyvää seuraa, kun poliitikot myötäilevät julkisuudessa räksyttäviä, että mitähän kansa sanoo?
Kuumilla linjoilla ja keskustelupalstoilla ei kuulu kansan ääni. Siellä näyttää melskaavan sekopäiset, kaikkkea parjaavat ja kateelliset. Järjen ääni piileskelee jossain.

YLE

Urkki lainasi kansaomaista tokaisua: "En mikään herra, mutta helvetin hyvä työmies". Siitä nousi mediamellakka: "Presidentti kiroilee televisiossa!!!"
Entäs nyt?!
Katson mielelläni näytelmiä ja lyhyitä sarjoja, joissa on järkevää draamaa. Kymenlaakson laulu kiinnosti. en jaksanut katsella ensimmäisen osan typerää dialogia ja sanankäyttöä. En arvannut alkaa laskemaan montako repliikkiä lausuttiin, joissa ei olisi sanottu useampia kertoja. -- Vittu! Osasin panna toosan kiinni. Ennen sievisteltiin, nyt katsotaan taiteeksi hillitön kiroilu.

Elisiltana ennen puoliyötä avasin auton radion. Nuoria ihmiset luullakseni olivat. Kielenkäyttö ei ollut vain pornoa ja kiroilua, se oli typerää, tai typerää typerämpää, ei huvittanut, ainoastaan vaivaannutti, ei ollut viihdettä. Sain pimeässä sormeni sattumaan pienelle pilkulle, josta mölöttäminen vaimeni.

Joudan eläkkeelle teeveen katselusta. Näytelmät ovat roskaa ja moni asiaohjelma muistuttaa pikkukakkosta.

Liikuntaa

Aamuseitsemältä suuntasin lenkille. Kun nousin sillalle, näkyi joen takaa tumma hahmo juoksemassa. Hoikan miehen perässä juoksi puna-asuinen metrin mittainen; arvelin hänet pojaksi. Poika juoksi vaivattomasti samaa vauhtia miehen kanssa. Pysähtyivät katsomaan jotain joella, kääntyivät kohta poikittaistielle asutusta kohti.
Isän kanssa lenkillä!

Kulkiessani tuli mieleeni näkemäni uimahallilla: Menin suihkuun. Viereisellä paikalla nuori isä piti pientä lasta sylissään. Jostain syystä arvelin pojaksi, vaikka merkki ei ollut näkyvissä. Lapsi nojasi vatsansa koko pituudelta tiukasti isänsä rintaa vasten. Isä ohjasi suihkun molempien päälle sillä tavalla, ettei vesi virrannut lapsen silmille. Lapsi katsoi minuun rävähtämättä pyöreillä nappisilmillään.
Meidän syntymämme välillä kului kahdeksan vuosikymmentä. Siihen aikaan mahtui maailmaa mullistavia vuosia. Emme voi matkustaa aikakoneella, emmekä voi aavistaa, millaista on silloin, kun tuo lapsi tulee tähän ikään? Onneksi ei tarvitse eikä voi tietää.
En saanut nauttia isän suojelusta. Voin vain kuvitella kuinka onnellista on isän kanssa toiminta.
Isättömyys surettaa vieläkin, ehkä olen taas lapsi.  

Ruokavero

Verokikkailulla ei läskit laihdu, eikä luonnonrasittaminen lopu. Kaupan kassalla lastaavat valtavia määriä kaikenlaista pakkausta, purkkia ja purnukkaa, ei näy olevan kallista. Ostan vain ruokatarvikkeita ja laitan itse sapuskani. Rahaa menee kuukaudessa vähän yli sata euroa. Viiden sentin veron lisäys tekisi noin 6 euroa kuukausittain. Ehkä jaksan maksaa, enkä näe nälkää.
Nyt tuntuu suussani hyvä maku, popsin mansikoita ja kermaa. Terveellistä, sanokoot mitä tahansa.

Sain kulumaan toista vuotta lääkärikäynnin väliä. Ajokorttiin tarvitsin. Samalla kontrollikäynti. Hoidan itseäni omin nokkineni ja tehoakin sain aikaiseksi. Alentunut hemoglobiini normalisoitui; 149. Suoraan verrannollinen kunnon kohentumiseen.
Yksi indikaattori on kohonnut tuplaten huonoon suuntaan. Sen takia tehtiin ultratutkimus. Johtaneeko mihinkään? Sillä asialla en aio stressata, mutta ehkä alitajunta sähköttää, kun mielialani on hiukan apea.
Kevään aurinko pehmittää. Väylät loskaisia ja isoja vesilammikoita monttupaikoissa. Kuljin venepaikan ohi. Paljon lunta, peitto paljastuu vähitellen. Aion laittaa venosen vesille, heti kun sen vain saan. Joki Sulaa pian. Kolme joutsenta ojenteli jäseniään jään reunalla.
Kunpa saisin viettää yhden kesän nautittavasti. Nautintoja ovat veneily, videokuvaus, uistelu, marjat ja sienet. Vastoin pessimististä luonnettani olen optimistinen ja uskon elonpäivieni vielä jatkuvan.

Sota

Se täytyi olla talvella v 1941. Opettaja Ida Remes kysyi koulukkailta: -- Mikä päivä tänään on? Me jullikat taipalelaiset emme osanneet vastata. Kun Ida Remes ilmaisi tyytymättömyydensä meihin seutukuntamme kasvatteihin, hänen lempitokaisunsa oli: -- Se on sitä taipalelaista! Kukaan meistä Ohemäen koulun oppilaista ei ymmärtänyt päivän merkitystä. Opettaja joutui selvittämään maaliskuisen päivän merkitystä. Edellisenä talvena maaliskuun 13 päivänä päättyi talvisota ja julkaistiin järkyttävät rauhanehdot; Suomi ruhjottiin.
Aprikoitsin tässä, että muistaako kukaan muu silloisista oppilaista tuon? Kuuden vuosikymmenen takaa.
Tuntemistani oppilaista jokunen on jo manan majoilla. Vielä elää kituutan ja muistan joitakin sattumuksia kouluajoilta. Luulen ettei kukaan tuota tapausta muista. Tämmöinenkin omituisuus minulla on, että päähäni tallentuu monia aiheita.

Sota

Varuskuntia hävitetään, kun rahat loppuu. Kukaan ei puhu sotilaiden loppumisesta, se on katoava luonnonvara. Sodassa tarvitaan koneita. Hornetteja. Mitä Horneteilla tehdään? Ei mitään muuta kuin koulutetaan lentäjiä Natoa varten. Nyt niihin hankitaan uusia ohjuksia. Jospa myytäisiin muutama Hornetti, miljoonia jäisi armeijan tarpeisiin. Mitä on uskottava puolustus? Kuka pelkää Suomen Hornetteja? Jos joku haluaa nujertaa Suomen, siihen ei tarvita kovin paljon ohjuksia, eikä Horneteilla, eikä niiden ohjuksilla ohjusten lentoa estetä. Jalkaväki ei marssi maisemien halki. Hornetteihin tuhlattu raha menee ehkä hukkaan.
Suunnittelivat hankittavaksi taisteluhelikoptereita! Isojen poikien leikkikaluja mielipuolisella rahamäärällä?! Ehkä eivät hanki?  Joku sanoi että Suomen hävittäjillä voi puolustaa Suomen ilmatilaa kaksi tuntia. Entä sitten???!!!
"Nuorukaiselle kuolla kuuluu..." Kuuluuko? Ovatko isänmaalliset laulut isänmaallisia?

Sota

v 1960 työkaveri Hannikainen oli kulttuurihenkilö, vaikka tetki työnään autonkorjausta. Hän tiesi kertoa kansalais-sodan historiasta asioita, joita ei yleisesti kerrottu. Hän oli sitä mieltä, että länsivaltojen ja Neuvostoliiton välinen sota tulee väistämättömästi. Kysyin häneltä: miten pian?  -- Kolmen vuoden kuluttua, todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin.
Hän ei ollut näkemyksessään yksin. Itsekin kuvittelin vaaran uhkaavan. Suunnittelin jopa Australiaan muuttoa, se muka oli mielestäni kaukana tulenarasta alueesta. Harhakäsitys. Missään ei ole turvassa.
Hannikaisen ennustus jäi totteutumatta ainakin viideksi vuosikymmeneksi.
Suomenkin puolustuslaitos oli varuillaan, vaikka ei enempää elämöinyt. Siinä vaiheessa muutin useasti työn perässä. Vaikka olin vain reservin kersantti, tuli joka muuton jälkeen sotilaspiiristä kysely: "missä olet ja missä kunnossa?" Yksi kortti tuli ennenkuin ennätin uuteen paikkaan asumaan. 

Työaika

Vouhottavat eläkeiän alentamisesta. Vaikutta paskapuheelta kun puhuvat 63:sta vuodesta. Minun eläkeikäni oli 65 vuotta ja sen pituinen on eläkeikä ollut niin kauan kuin muistan. Että jouduin ottamaan varhennetun vanhuuseläkkeen 62 vuotisena, johtui talouteni katastrofitilasta. Minkä aikaistamisesta sain, sen olen jo aikaa sitten menettänyt alentuneisuuden takia. Tämä eläkemuoto salli ansiot ja selvisin jotenkuten. Maksoin pankkilainat ilman velkajärjestelyä.
Vaahtoavat työajan jatkamisesta niin alku- kuin loppupäästä. Miksi? Entäpä jos jatketaan sitä keskeltä?
Viikottainen työaika 40 tuntia olisi paikallaan, mutta sitä tehdään harvoissa työpaikoissa. Työaikaa lyhennettiin liikaa. Sillä tavalla jotkut utopistit sanoivat työtä jaettavan, mutta se on harhaa. Työtä ei voi ylettömästi jakaa, kun sitä on vain silloin kun työtä tehdään. Ei se ole ilmakehässä uusiutuvaa luonnonvaraa.
Tehdään työtä 48 viikkoa ja lomaillaan 4 viikkoa. Osa pitää loman kesällä yhtenä pätkänä. Semmoisilla aloilla, joilla hommat täytyy pyöriä jatkuvasti, pidetään lomat silloin kun se organisaatiolle parhaiten sopii. Viisipäiväinen työviikko jättää kaksi vapaapäivää, mikä tekee 96 päivää vuodessa. Arkipyhät pitäkööt kukin omaan laskuunsa. Mauno koivisto poisti aikanaan arkipyhät. Mutta ne palautuivat hänen poistuttuaan.  Korpifilosofia huvitti ajatus, että kirkko ja jumalankieltäjät kommunistit olivat samassa rintamassa? Näillä eväillä vuodessa kertyy 1920 tuntia. Semmoista tuntimäärää moni ei tee.
Entäpä itse?
Eskelisen myymäläautossa touhusin sovitulla könttäpalkalla. Viikottainen työaikani oli 65 tuntia. Kesäloman otin rahassa, vastoin lakia. Vuotuiseksi työajaksi kertyi 3380 tuntia. Siitä pitää vähentää yksi päivä, jolloin kävin Kuopiossa ostamassa äidille 60 vuotislahjaksi kuulokojeen. Ei muuten ollut halpa, eikä silloin Kela auttanut.

"Verot köyhälistön verta juo"

Pääministeri katainen yrittää puhua uskottavasti leikkauksista ja höyläyksistä. Myöhäistä rypistellä kun on jo housuissa. Silloin oli kokoomus oikeassa, kun arvosteli kovaa verotusta, joka haittasi järkevää toimintaa. Nyt pääsivät vaikuttamaan ja alensivat verotusta roimasti ja vieläpä yläpään ansioista. Korpifilosofi ihmetteli: millä valtakunnan tarpeet tyydytetään? Oikeisto alentaa verotusta ja vasemmisto vaatii uusia palveluja. Harakan kokemuksista muistetaan: "Kun nokka lähti, niin pyrstö tarttui. kun pyrstö lähti..."
Sosialidemokraatit rakastavat veroja. Vähän ennen kuolemaansa Kalevi Sorsa viimeisessä haastattelussaan sanoi: "Minä uskoin, että kun vaan veroja kerätään, niin kaikki järjestyy".
Miksi pitää heilahtaa äärimmäisyydestä toiseen?