On työtodistus, annettu Pieksämäellä tammikuun 15 pnä 1957. Keski- Savon Osuusliike; allekirjoittajina O.E. Louhelainen ja R. Flinkman.
Todistuksesta löytyy tämmöinen lause: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon." Tuosta vierähti reilu 55 vuotta. Jos miellyttävyyttä lie ollutkin, se karisi matkan varrella moniin vastoinkäymisiin.
Entä toisinpäin??
Rautalammilla askartelin uupumukseen asti mökin kunnostuksessa. Verstahommien jäljiltä oli mighitsauslaite. Tarvitsin lankaa. Pienessä liikkeessä sitä oli. Kauppias toi kerän ja rupesi selittämään, kun paketin kyljessä näkyi hintalappu 84 € . Kalleutta selitti kiinalaisten ahneudella. Sanoi rullaa 18 kiloiseksi. Armollisesti pyöristi täysille kympeille. Rouva kassalla sanoi: "minkä hinnan sinä sille kehitit?" En osannut epäillä kassarouvan kysymyksen kärkeä.
Menin kotiin ja kellarissa ryhdyin työhön. Askartelun välissä siirsin pahvipakkausta pois vastuksista. Havaitsin pakkauksen päällisestä painon 15 kg . Pyörittelin laatikkoa. 84 € hintalapun lisäksi oli toinen oikeampi hintalappu; 44 € .
Kaksinkertainen petos?! Pikkumainen kauppias vaivautui prosessiin 36 € rikastumisella! Joitain vuosia aiemmin ostamani 15 kg lankakerä maksoi 27 € . Tiesin kyllä hinnan nouseen. Kysyin Suonenjoelta rautakaupasta hintaa. Nykyinen painavampi kerä maksoi 49 €. Sellaisena kauppasi minulle 15 kg lankakerän, jonka hintalappu 44 € oli kohdallaan, mutta mulkkasi sen 80 €:si. En mennyt valittamaan monestakin syystä. Nolotti huijatuksi tuleminen. Olen ujo. Sydämen takia en riitele, en uskalla kiivastua, enkä pysty hillitsemään. Leikkauksen jälkeen suutuin yhden kerran. Tuli kohtaus, en pystynyt riitelemään, menin sänkyyni pitkälleen, en pystynyt sanomaan mitään, eikä suutahtamiseni kohde tiedä tänäkään päivänä silloista tilannetta. Tiedetään tapauksia, kun suuttuminen jäi viimeiseksi teoksi.
Väsymyksen takia ei aivoni toimi aina kunnolla.
Suonenjoelle muutettuani kohtelivat myyjät tavalla, jota ei järkeni käsitä silloinkaan kun ajattelen sattuneita virkeänä hetkenäni.
Videoaskartelussa tuhlaan DVD-levyjä. Menin paikalliseen liikkeeseen. Ei ollut levyjä. Oli CD-levyjä tiskillä. Mainitsin niiden korkeasta hinnasta. Siinä tein virheen. Kauppias kimpaantui, meni takaosaan tarkistamaan ja sanoi Maxel DVD-levyn maksavan 4 € 70 C . Mitä merkitystä sillä oli, kun niitä ei ollut myytävänä. Minulle yhdentekevää. S-marketit myivät 5 levyn paketin kympillä ja 10 paketin irtolevyjä 17 €:lla.
Samaan liikkeeseen menin tarkoituksella ostaa pieni pakastin. Astuin putiikkiin. Kauppias nojasi hyllyyn ja puhui kovalla äänellä kännykkään, kehui tuttavalleen kuinka hyvin menee. Kuuntelin kotvasen. Olin näkymätön, tai ehkä kuppias tunnisti, vaikka en pahoja puhunut edellisellä kerralla.
Käännyin hitaasti ovea kohden ja kävelin verkalleen ulos. Ajoin Kuopioon ja sain pakastimen. Aikomaani vähän isomman ja edullisella hinnalla viimeisen sitä mallia. Toimii hyvin jo viidettä vuotta.
Kahden vuoden takaisena kesänä olin huonossa kunnossa, mutta en odottanut noutajaa tulevaksi, vaan elämisen toivossa ostin mansikoita. Menin torille heti aamusta. Uskoin mansikoiden olevan tuoreita, kun eivät seiso koko päivää myytävänä. Taas meni vikaan. Halusin kaksi laatikkoa. Kappias nosti päällimmäisen laatikon sivuun heti, en ennättänyt katsoa, enkä arvannut petosta. Kauppias sanoi hinnaksi 56 € . En hyväksynyt, kun isossa pahvissa oli hinta 25 € laatikko! Lisäksi olin myöhässä, parhaat mansikat ennättivät mennä. Kauppias nosti toisen laatikon edellisen päälle. Järkevä nostaa molemmat kerralla!
Torilta kotiin lienee matkaa kolmisensataa metriä. Sydän rasittui. Tunnelin suulla piti pysähtyä lepäämään. Asetin laatikot hetkesi nurmikolle. Haukoin henkeäni. Voivuttuani jatkoin matkaa, pääsin vaivoin kerrostalon pihaan. Sain laitettua laatikot autoni tavarakontin päälle. Lepäiltyäni jaksoin viedä marjalaatikot sisälle.
Mieleeni muistui aika, jolloin sementtisäkki painoi 50 kg ja kannoin niitä kaksi kerrallaan.
Muutaman tunnin huilattuani perkasin mansikat pakastimeen. Toinen laatikko sisälsi marjoja, joita ei saisi myydä, ne oli vanhettuneet edellisen päivän myynnissä. Varhaisella liikkumisella potkaisin itseäni nilkkaan. Keräsin muutamia homeisia rasiaan, mutta en kuitenkaan vienyt niitä minnekään. Enhän pysty todistamaan. Ei ollut kuittia. Eikä kuntoni sallinut kiistelyä. Terveenä olisin vienyt ne Marlanviljelijäin toimistoon. Laatikoissa oli lempyyläisen viljelijän nimi, mutta ei päiväystä. Se siitä.
Tällä kadulla viereisessä numerossa on liike. Menin ostamaan televisiota. Kellariin tekemäni varastohylly oli olohuoneessa. Koko rajoitti televison mallia, milleistä kiinni. Yksi malli löytyi, joka mahtui hyllyyn. Ilmoitin haluni ja odotin heidän tilaavan semoisen minulle. En tinkinyt hintaa.
Reilun viikon päästä menin kyselemään. Myyjä katsoi hitaasti. Sanoi esimiehelle, että se kai pitäisi tilata? Tuli vastaus: "ei me pystytä tilaamaan". ??!!
Tilasin netistä. Tuli rahtivapaasti lähikauppaan.
Vielä kuvittelen eläväni eteenpäin, semmoinen on mieli. Kapean hyllyn vein vintille. Sen television panin PC-näytöksi, on melko hyvä. Uuteen hyllyyn ostin netistä 40 tuuman television.
Eikä tässä vielä kaikki!
Kevyt vene kulkee hiukan liian lujaa uisteluvauhdiksi. Kaksitahtimootori ei toimi kunnolla liian hiljaisilla kierroksilla.
Menin kyselemään pientä nelitahtikonetta. Hinnoista tiesin netistä katsomalla. Liikkeesä oli kaksi sitä lajia; kiinalainen ja japanilainen. Kiinalaiseen ennakkoluuloja, siksi kiinnostuin Yamahasta.
Kauppias puheli siihen tapaan, että kokelivat sen käyntiä, eikä tyhjäkäynti ollut virheetön, sen takia ei halua myydä sitä minulle. Samantien tarttui puhelimeen. Myyjä oli käymässä tukussa. Soitti, tai oli soittavinaan; pyysi tuomaan moisen laitteen.
Menin kysymään. Myyjä sanoi, ettei ollut. Kauppiasta ei näkynyt. Niinpä!
Köröttelin Kuopioon. Myymälä pullollaan miljoonaveneitä, ujostelin. Veneiden lomasta myyjä huuteli kompuutterinsa takaa. Esitin asiani. Myyjä lähti noutamaan laitetta varastosta. Kehotti kahvipöytään siksi aikaa. Pikaistakin nopeammin toi koneen. Istuin kahvia hörppien. Myyjä tuli istumaan vasta päätä, jossa laati tarvittavat paragraafit. Miljoonaveneiden tykönä nuori mies palveli köyhää vanhusta. Olin asiakas.
Perämoottoreita oli kaikissa kaupoissa ja kaikkia merkkejä joka lähtöön ja hintaakin pehmustettu satasella. Syyskesällä.
Vaikka olen vanha, köyhä ja ruma niin kahdessa liikkessä eivät niuhota. Alko ja Apteekki, kahden A:n luokkaa!
