Karsinnassa tuhraantui monta heittoa ala-arvoisiksi. Siihen nähden lopputulos on mukiinmenevä. Enempää ei tullut, vaikka jokaisella suomalaisella oli eväät kultamitaliin, kun norski ja tsekki romahtivat. Thorkiltsen on heittänyt niin paljon pitkiä heittoja, ettei kroppa anna enää myöten. Zelesny tietää miten keihästä heitetään ja osaa valmentaa tekniikan, mutta pään sisustaa ei. Sen jälkeen oli kaikille ovet avoimina. Pitkiin aikoihin ei moisella tuloksella voitettu. Siinä on jotain taikaa, että karsinnan paras voittaa harvoin. Nujertaako urheilija tuolla tapaa itsensä, kun pitäisi saada toisia veteliksi?
Selostajille pitäisi panna kuuma peruna suuhun tai peräti teipata; siksi paljon soopaa suoltavat. Hokevat koko ajan, että miten pitää heittää, miten pitää juosta, miten pitää hypätä??!! Ja ovat olevinaan asiantuntijoita. Sinivalkoisin silmin on lupa katsoa, mutta ärsyttää ylioptimismi ja toisaalta sokeus.
Kyynikkona puntaroin, että mahtaako kahdestoista olla suomalainen? Ei sentään. Kuitenkin kunnostautui yhdenneksitoista.
Selostajat "määräsivät" heittämään korkealle! Pohtivat, mahtoiko tuuli vaikuttaa??? Pitkämäki heitti korkealle. Antti heitti matalalle, johon tuuli ei yltänyt tekemään hyvää, eikä pahaa. Ruuskanen pysyi ryhdissään, paransi loppua kohti, mutta kultaankin oli edellytykset.
Paikallislehdessä seurattiin Antin kehitystä pikkupojasta aikuiseksi. Jostain kahdentoista ikäisestä jäi mieleeni, en tietenkään muista mittoja.
Sehän on vain urheilua! Vai onko vain sirkusta?
