Sen ajan suomalaiset elokuvat eivät tehneet Tauno Palolle oikeutta. Teatterissa en tietenkään häntä nähnyt. Arvostukseni häntä kohtaan nousi kertaheitolla. Naarajaärven lentokentällä juhannushulinoissa esiintyivät Tauno Palo ja Ansa Ikonen; suuret tähdet. Vuosilukua en muista. Saattoi olla 60-luvulla.
Niinä aikoina alkoi tähtien keikat. Esiintyivät usealla paikkakunalla samana iltana. Tauno ja Ansa esintyivät aikaisemmin jossain. Naarajärvelle tulivat pienellä lentokoneella. Näytti olleen ahdasta, koska Taunon valkean puvun takki oli rypistynyt. Ansan leninki oli moitteeton.
Esiintyvät sitä varten rakennetulla pienellä katetulla lavalla. Yleisö tepasteli avotaivaan alla nurmikolla. Sää oli pilvinen ja kolea. Juhannuksena on usein viileää. Silloin näin ensimäisen kerran orkesterilla kunnon vehkeet; muut tykötarpeet ja suuret kaiuttimet. Siihen mennessä olin isommilla tanssipaikoilla havainnut heikon kuuluvuuden. Kunnolla kuuli vain esiintymislavan lähellä. Orkesteri oli maalaispoikia. Maanviljelijäjunttien oloisia. Yleisöä ei kovin paljon ollut. Johtui ehkä ajankohdasta, alkuillasta. Tähdet todennäköisesti menivät vielä jonnekin samana iltana. Todennäköisesti ei satanut, en muista kastuneeni. Mutta ehkä koleus ja sateen uhka vaikutti yleisön tulemiseen. Tarkkaan en tietenkään muista, mutta siitä päättelen väen vähäksi, koska pääsin aivan lavan tuntumaan aitiopaikalle, josta havaitsin kaikki yksityiskohdat. Joku mainitsi orkesterin olevan Kiuruvedeltä.
Orkesterille tilanne oli stressaava. Tapahtumista voi päätellä, että pojat olivat ihan pihalla. Nuotit heillä oli, muuten joutuivat tuleen kylmiltään. Tähdet tulivat tiukalla aikataululla suoraan lavalle.
Epämusikaalisena en pysty arvioimaan, mutta haitaristi saattoi olla pätevä, mutta ilman yhtään harjoitusta pojat olivat paniikissa suurten tähtien edessä.
Poikien onneksi Tauno esiintyi ensiksi. Jos Ansa olisi ollut vuorossa ensin, mitähän tuosta olisi tullut? Tauno tuli orkesterin luo ja huomasi heti, että haitaristi jännitti kovin. Tauno tyynnytteli: "-- Ei mitään hätää, otetaan rauhallisesti! Katsotaan nuotista, tästä näin -- la-la-laa.." Haitaristi lurautti kurtustaan harjoitteeksi. Homma kävi takeltelematta. Alkutilanne muistutti sitä mustalaispojan sanomaa: --- kunhan pääsis alakuun, nimittäin itkuun.
Siihen aikaan ei sanavarastossani ollut sanaa: karisma. Tänä päivänä voin sanoa, että Taunossa sitä oli! Huikea ero elokuviin oli lavaesiintymisessä. Ja Herrasmies, joka ymmärsi laskeutua lähemmäs kauhuissaan olevaa haitaristia. Silloin kuulin ensimmäisen kerran laulun: " Ruusu on punainen ". Siitä tuli Taunon hitti. Tauno kasvoi silmissäni Suureksi!
Lavalle tuli Ansa. Diivan elkein. Meni partaan lähelle seisomaan selkä orkesteriin päin. Pojat seisoivat paskajäykkänä. Haitaristi ei tienyt mitä tehdä, milloin aloittaa?! Tovin hiljaisuus. Vihdoin Ansa tiuskasi: --- Saanko minä sen äänen?! Haitaristi lurautti ja homma pyöri loppuun asti.
Diivat ja tähdet. Tuntuu riskipeliltä lähteä esiintymään savolaispoikien säestyksellä. Juhannuksena ei säestäjien tarjonta Savon sydämessä ollut runsasta. Silloin ihmettelin savolaisnuorten kalustoa. Tiesin sen maksaneen paljon. Vasta myöhemmin tiedän, että kalustoja vuokrataan. Haitaristin instrumentti tietenkin omansa. Oliko orkesteri Kiuruvedeltä, se ei ole täysin varmaa, mutta Kiuruvedeltä on tullut muusikoita aina kultaiseen harmoikkaan saakka.
