Samankaltainen ilmiö, kuin aikoinaan paikallislehteen kirjoitellessani. Kolmen päivän takaisessa präntissäni tällä palstalla käsittelin ikuista elämää. Tänä aamuna aihetta käsittelivät teeveessä.
Paikallislehteen en vienyt tekstejäni seuraavana ilmestyvään lehteen. Kirjoittelin jatkuvasti jotain. Vein joka kerta useamman kuin yhden pakinan. Kerrankin niitä oli kuusi. Jätin kokonaan toimituksen asiaksi minkä niistä julkaisevat, tai viskaavat Ö- mappiin.
Monta kertaa kävi niin, että olin kirjoittanut aiheesta, jota myöhemmin käsittelivät mediassa ajankohtaisena. Usein kävi niin, että toimittaja julkaisi juttuni, kun aihe tuli yleiseksi. Lukijat varmaan arvelivat minun kirjoittaneen aiheen ajankohtaiseksi tultua. Vaikka olin kirjoittanut sen paljon aikaisemmin. Toimitus ei heittänytkään Ö- mappiin, vaikka niin luulin. Usein kävi sillä tavalla, että julkaisivat sen, jota en välttämättä halunnut ja hylkäsivät minulle mieluisamman tekstin. Koskaan en huomautellut.
Jälkeenpäin harmittelin, kun ei ollut jäljennöksiä. Ei ollut kompuutteria. Kirjoituksissani on ainakin pieni " pihvi ".
Keväällä julkaisivat pakinan. Siinä kuvailin ikkunastani näkyviä. Aikaan ja paikkaan sen sitoi valkovuokot Nurmijärvellä.
Tuttavani ihmetteli: --- Ethän sinä nyt siellä ollut?
---- En ollutkaan. Kirjoitin sen viime keväänä. Maannut toimituksessa vuoden!
Panin arkit kuoreen. Pyöräilin kylälle illan suussa. Jätin ajoneuvoni sivuun, katselin ympärilleni, ettei kukaan näe. Toimituksen oven alareunassa olevasta luukusta sujautin kuoren. Yritin tehdä sen sillä tavalla, ettei toimitukseen näy. Ujostelin. En mennyt päivällä toimitukseen.
Vanhaan tyyliin vielä kirjoitin jotain tämän seudun paikallislehteen. Nyt juttu menee " pilven" kautta.
Päätoimittaja ei näe kasvojani, eikä tunnista kartsalla, enkä minä häntä.
Kävin " virkavapaalla " toisissa hommissa vuoden. Palattuani entiseen työhöni Nurmijärvelle, sanoi joku kirjoitukseni olleen hiljattain Nurmijärven Sanomissa.
