Opin varhain lukemaan ja " luetun ymmärtäminenkin " kehittyi. Tyttärenikin oppivat lukemisen vaivattomasti. Jotkut asiat kuitenkin olen tajunnut myöhään, vaikka syyt olisivatkin ilmeiset. Lukemaan oppimiseni ajankohtaa en muista, vaikka varhaisiakin tapahtumia tulee mieleeni. Tervarannan Aukusti istui seinänvieressä penkillä. Hakkasi kessuja piippunsa täytteeksi petkeleellä tupakkahakkurissa.
Istuin hänen lähellään. Välissämme oli lehti, josta Aukusti näytti minulle puustaimia. Lehden muoto säilyi mielessäni; se oli Yhteishyvä. Pienenniemen Heiki kävi Korpelassa ja tutkimme lehteä. Mahdollisesti menin hänen tykönsä lehden kanssa. Sen jälkeen muistan vain sen, kun osasin lukea suoraan. Tavaamisen vaihe pysyy hämärän peitossa.
Syy sattaa olla psyykkinen. Vieraat kysyivät ikääni. Kuulin sanottavan. --- Huuhtikuusta kuuvvennella. Silloin oli kesä. Syksy ja alkutalvi ovat pimennossa. Seuraava muistikuva tulee maaliskuulta, vieläpä hyvin selvänä. Maaliskuinen tapahtuma muistuu kirkkaana. Meneillään vuosi 1938. Huhtikuussa täytin kuusi vuotta.
Kait minulla oli mahdollisesti psyyken häiriöitä. Epätyypilliset " perheasiat " oli sinä talvena kehittymässä ja selvää on, että elämän täytti masentava riitaisuus, jota en muista. Kertovat viisaat, että mieli pystyy sulkemaan pois ikävyyksiä.
Korpelassa ei mikään mennyt normaalisti. Ei kouluun menokaan. Syksyllä ei kukaan puhunut mitään, mutta joululoman aikaan iso-äiti Akaatta virkkoi: --- Erkki joutaa kouluun kun ossoo lukkee ja laskeekkin.
Tammikuun neljästoista v 1938 menin Ohemäen kouluun. Äiti neuvoi lähtiessä: --- Sano, että out syntynnä huuhtikuun kaheskymmenesneljäs tuhatyheksänsattookolomekymmentäkaks. Opettaja Katri Miettinen luvannut kuunteluoppilaaksi.
Opettaja antoi aapisen. Aloin lukemaan sujuvasti. Sitten käski tavata. Sekin sujui. Mutta tavuttain lukemista en ymmärtänyt. Jälkiviisaana syytä epäillä opettajan kykyjä. Kait joku esitti mallia, koska ymmärsin sen hitaasti lukemiseksi. Yritin:
--- Kaaleeeviii läähtiii juuuooksemaan. Opetaja tiuskaisi:
--- Ei laulamalla!
Laulusta tuli mieleeni ensimmäiset laulun kokeet. Opettaja kehui hyviä laulajia: ---Jumala on antanut laulunlahjan. Sitten:
--- Eipä ole jumala antanut Erkille laulun lahjaa.
Sain paikan takarivistä vapaasta pulpetista, istuin yksin. Lukutunnilla ihmettelin toisia: minkä taatta ne ei ossoo lukkee? Tankkasivat aikansa ja opettaja määräsi laiskan läksyä, jälki-istuntoon. Joku rupesi itkemään ja minulle tuli siitä paha mieli.
Laskennon apuvälineinä oli "laskumarkkoja". Pahvisia pyörylöitä joissa oli numeroita. Niitä en tarvinnut. Yhteen ja vähennyslaskut osasin, mutta sitä en osannut: 5 = 3 + ?
Opettaja selitti ja selitti. En ymmärtänyt. Kysyin kotona äidiltä? Äiti neuvoi: --- Paljonko pittää kolomeen lisätä, että tulloo viis? Rajoittunut äitini osasi paremmin kuin opettaja.
Vääriä tapoja viljelevät ja opettavat. Lukemiseenkin. " Pitää lukea hitaasti, äänen ja huolelisesti, että uppoaa päähän ". Senkin, kuten monta muutakin asiaa, jotka myöhemmin osoittautuivat kelvottomiksi ohjeiksi. Sen verran luin, että ympäristöni varoitteli: --- Sekkii luki niin paljon, että tul hulluks! Vielä parikymppisenäkin vuokraisäntä paheksui: --- Taejat olla himolukija! Joroisten kirjasto oli kuitenkin varsin vaatimaton.
Luin artikelin nopeasta lukemisesta. Aihe kiinnosti. Romaania lukiessa avautui yllättäen yksi pitempi virke kokonaan. Muotoilin aivoissani ensimmäisiä sanoja, kun näin samalla kaikki, viimeisenkin rivin. Pidin sitä vahinkona ja virheenä. Asia ei kuitenkaan unohtunut, vaikka pakotin itseni lukemaan kuten ennenkin.
Pielaveden kansalaisopiston nopean luvun kurssi kiinnosti. Opettajana Kalevi Kantele. Menin sinne suoraan verstalta, kädetkään eivät aivan puhtaat. Työstä lopen väsynyt. Ohjaaja pani meidät tekemään joitain tehtäviä. Kuunneltiin, luettiin ja pantiin jotain paperille. Ei hän niitä katsonut, teimme omaksi tarpeeksi. Siinä testissäni sain tulokseksi 210 sanaa minuutissa. Ohjaaja ei käynyt kenenkään luona. Tiesi kuitenkin sanoa: --- Tässä huoneessa on kaksi nopeaa lukijaa, minä olen niistä toinen.
Luokassa oli semmoinen kohoava istuinrivistö. Tulin töistä viime tipassa ja jouduin etuosaan toiseksi alimmaiseen riviin. Katselin sinne ylöspäin. Arvelin: kukahan niistä on se yksi? Olin joukossa ainoa myyrä, " jolla on multaa varpaissaan "
Perjantai-iltana, lauantaina ja sunnuntaina askartelimme. Loppukokeessa sain 485 sanaa minuutissa. Tulos kertoo minut nopeaksi lukijaksi. Nopeat: Ohjaaja ja Erkki, kukahan se yksi?
Ohjaaja arveli meidän olevan väsyneitä. En ollut väsynyt, virkistyin. Minulle se oli lepoa ja aivojen voimistelu virvoitti
