Varhaisemmassa elämässäni keskusteltiin käen kukkumisen ennustetta. Sanoin: "Kuulin kukunnan eilen. Kukkui neljäkymmentä kertaa".
Vesa Piispanen epäili ennustusta:
--- Silloinhan olisit jo yli kahdeksankymmenen!
Niinpä. Olenhan jo yli sen.
Tänä aamuna läksin kevään ensimäisen kerran vitosen kuntolenkille. Harjanteen päälle kuulin vaimeaa kukuntaa. Yritin laskea, mutta kuului huonosti ja ehkä myöhästyin. Arvioin kukuntoja olleen alle kymmenen.
Harjanteelta laskeutuessani alkoi kukunta uudelleen. Kuului selvemmin. Sain laskettua: seitsemän.
Oliko edellinen kukunta yhtä pitkä? Siinä tapauksessa tuplaennustus. Vahvistettu ennustus! Senhän täytyy pitää kutinsa! Tarkoittaisi 88 .
Johan sitä on siinäkin. Mitä syytä on elää kauemmin?
Lehden lööppi kirkui: " miten ja mitä söisit, että eläisit kauemmin?"
Joskus tuntuu siltä, että voisin poistua. Jos olisi jätetty rinta repeloimatta, olisin matojen ruokaa. Mitättömän ihmisen elämällä ei liene tarkoitusta.
Tässä kuitenkin sinnitellään, eikä minussa ole itsetuhon siemeniä. Odotellaan käen kukunnan ennustamaa ajan pituutta.
Mistähän lie kotoisin sanonta: " Vaikka tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, tänään minä istutan puun".
